Tara, 4421, QLD

Olen kuurannut samojen miesten vessanpönttöjä ja pedannut heidän petinsä, joille olen kokkaillut ja tarjoillut munat ja pekonit aamuisin, ja kiikuttanut iltaisin päivällisen nenän eteen. I’d be a pretty damn good wifey!

Viimeisen yhdeksän viikon aikana olen mm .

- oppinut kestämään ja rakastamaan meidän rääväsuista kokkia, joka kiroilee kuin karjalainen ja käskyttää mua minkä kerkeää keittiössä. Tämän vastapainona me ollaan myös kyynelehditty yhdessä, halataan joka päivä ainakin viisi kertaa ja naurettu lattialla kippurassa

-  saanut omakohtaisen oppitunnin, miksi leivänpaahdin täytyy aamuisin tarkastaa ennen kuin laittaa leivät paahtumaan (hiirien varalta)

- sen, että kädet pitää kastella, ennen kuin kiikuttaa sammakon ulos kylpyhuoneesta

- käärme voi lymyillä mytyssä olevan päiväpeitteen alla

- spottaamaan kuolleet hiiret saman tien hajun perusteella

- oppinut, että kylän paras putkimies on sokea

Kun tuntuu siltä, että täytyy päästä pois kaupungin melskeestä, silloin sieltä myös täytyy lähteä. Mun pakopaikka löytyi sattumalta – parin tuhannen ihmisen kylä 4h luoteeseen Brisbanesta. Muistuttaa kovasti Kälviää, mutta uudelleenmietittynä jopa Kälviä saattaa voittaa suuruudessaan.

Meiltä löytyi perusjuttujen (pubit, kirkko, posti) lisäksi myös kirjasto, ruokakauppa, KIRPPARI, leipomo, “vaatekauppa”, pari kahvilaa ja muuta liikettä. Odotin paljon pahempaa!

Pidin siitä, että meillä kävi samoja työmiehiä viikottain. Oppi nimet, ruokatottumukset, kuuli tarinat ja sai niitä myös kertoa ja silloin tällöin sai kutsun kaljallekin.

Aika ja päivät on tuntuneet samaa aikaa pysyvän paikoillaan, ja juoksevan eteenpäin hurjaa vauhtia. Oon sujut molempien kanssa. Samanlaisia työpäiviä huippujen ihmisten kanssa, samalla kuitenkin tiedostaen kaiken väliaikaisuuden.

Mä olisin halunnut tallentaa kylän kaikki tarinat nauhalle. Nauhoittaa, ottaa kuvia ja tallentaa muistiin. Oon tavannut niin mielettömiä ihmisiä, joiden takana on hulluja, onnellisia, rankkoja, surullisia ja iloisia tarinoita.

Olin täynnä jännittyneisyyttä,  odotusta, iloa, onnellisuutta, kaihoa ja pientä surua odotellessani bussia saapuvaksi lähtiessäni Tarasta. Kaikki olotilat hälveni istahtaessani bussin penkille, ja jäljelle jäi vain puhdas, tuttu onnellisuus.

Ja se onnellisuus on jälleen vain voimistunut siitä lähtien – oltuaan pois kaupungista ja ihmisistä, kaiken tiedostaa taas aivan uudella tavalla. Eikä vanhojen ystävien tapaaminen ja hippikommuuneissa yöpyminen sitä onnellisuutta ainakaan yhtään vähennä!

 (52 päivää<3)

ei paniikkia

kun muistaa

elämän päättyvyyden

heittäytyy sen vietäväksi

unohtuu hetkeen

rakastuu tietämättömyyteen

liukuu onnellisuuteen

sydäntäpolttavasti

päästää irti

ja vain

on

On vierähtänyt hetki jos toinenkin. Pitempi kuin suunnittelin - tämä pätee niin blogiin kuin myös Australiaan.

Tunnen olevani tällä hetkellä vähintäänkin yhtä hukassa, kuin silloin 9,5 kk sitten Brisbanessa pysyessäni - mihin lähteä, minne hakea, mitä tehdä, kuinka kauan ja miten? Kuukausi sitten aika läpsäisi minua poskelle. Tajusin jo vuoden kuluneen siitä, kun sanoin viime kerran hyvästit Suomelle. Pisin poissavietetty aika koskaan kotoa. 

Olen vielä vähintäänkin yhtä huono asioiden suunnittelussa kuin vuosi sitten. Tai lähemminkin niiden pitämisessä. Pään sisällä on kaksikymmentä eri vaihtoehtoa joka hetkelle, paikalle ja ajalle, joista sattuma valitsee sen toteutuvan vaihtoehdon.

Saavuin viisi päivää sitten Melbourneen - kaupunki jota olen odottanut 9,5 kuukauden ajan. Ja nyt tuntuu, että näiden viiden päivän aikana en ole voinut kunnolla hengittää. On niin paljon ja hieman liikaa juuri nyt! Mahdollisuuksia, mahdottomuuksia, onnea ja onnettomuutta. Kauniita ihmisiä kaupunki pullollaan, valloittavia pikkukahviloita ja -baareja - juuri sellaisia paikkoja joiden takia menetin sydämeni Budapestille. 2,5kk jäljellä viisumissa ja setelinkuvat mielessä eivät vain anna nyt aikaa rauhalliselle laskeutumiselle. Siitä kertoo ehkä se, että olen menossa tunnin päästä haastatteluun ovelta-ovelle tapahtuvalle työlle. Tai että olen valmis matkustamaan 3500km Länsi-Australiaan työskentelemään baarimikkona pienessä kyläkapakassa.

9,5 kuukauden aikana on ehtinyt tapahtua niin paljon. 

Rakastuin Australiaan Cairnsin sademetsissä ja vesiputouksissa viilettäen, omalla autolla ajaen. Kirosin monta kertaa ja nauroin hieman vähemmän ollessani Duaringassa (200 ihmisen kylä Queenslandin outbackissa) bensa-aseman ravintolassa 3kk.. 

Rakastuin elämään palavasti uudelleen ajaessani itärannikon ja monen osavaltion läpi matkalla Adelaiden kukkuloille. Siellä vietin neljä ikimuistoista kuukautta ollessani töissä kukkafarmilla, tullessani ammattilaiseksi mansikoiden pakkaamisessa, jakaessani talon 10 muun reissarin kanssa, joiden ansiosta koko paikka jää aina kotina mieleen. 

Huhtikuun lopulla matkani jatkuu Uuteen Seelantiin, josta parin viikon oleskelun jälkeen lennän Alaskaan. Roadtrip ja telttailua  iki-ystävien kanssa - paras aloitus kesälle on varmistettu. 8.6. Helsinki-Vantaan lentokentältä voi löytää yhden erittäin eksyneen ja innokkaan näköisen tytön, joka on saapunut kotiin hetkeksi puolentoista vuoden seikkailujen jälkeen.

and we are far, far from home, but we're so happy

"Älkää unohtako osoittaa vieraanvaraisuutta, sillä jotkut ovat yösijan antaessaan tulleet majoittaneeksi enkeleitä" Hepr. 13:2

Jonotin pissat housuissa omaa vuoroani passintarkastukseen Gold Coastin kentällä puuduttavan pitkän lennon jälkeen. Ainoat unet edellisen 24h aikana olin saanut koneessa, yöllä kun ei odotuksen tunteen takia ollut tullut nukuttua ollenkaan.
Passiin iskettiin kumminkin leima nopeammin kuin ehti hiirtä sanomaan, ja sitten pääsikin jonottelemaan seuraavaan jonoon, jossa läpivalaistiin ja käytiin laukut läpi. Australia on tiukka sen suhteen, mitä maahan saa tuoda. Ymmärrettävää sinänsä, sillä oudot ja uudet bakteerit/eläimet tekisivät runsaasti tuhoa luonnolle. Mun laukusta löytyi lenkkarit (joissa oli maata pohjissa), mutta ukko vaan nauro mulle, kun kerroin käyttäneeni kyseisiä jalkineita viimeksi tammikuussa Espanjassa... 

Lentokentältä annettiin vääränlaiset ohjeet päästä Brisbaneen. Samalla pysäkillä kyydistä poistui ainoastaan yksi muu matkustaja. Tiedustelin kyseiseltä herralta, miten minun tulisi matkaani jatkaa Brisbanea kohti. Dave katto mua epäuskosena "Brisbaneen? Tänä iltana?!". Sain tietää, että bussi ei mene enää, ja juna-asema, jonne mun pitäisi itseni raijata, sijaitsee 15km päässä.

"Kuule.. Mun vanhempien talo sijaitsee 5min päässä. Mun auto on siellä. Mä ajan sut juna.asemalle"

Dave on reilu viiskymppinen mies, joka on asunu ympäri maailmaa, ja oli itsekin juuri tulossa Aasian reissulta kotia. Sen vanhempien talo on yksi niitä harvoja, joiden tilalle ei ole vielä rakennettu suuria ökylinnoja.
Judy, Daven äiti kuskasi muffinsseja ja teetä mun nokan eteen heti talolle päästyämme, samalla kun Dave yritti katsoa juna-aikatauluja. Judy on ihana vanha rouva, joka kyseli kovasti Suomesta, ja mun suunnitelmista Australian suhteen.

"Voi kulta.. meillä on täällä monta tyhjää huonetta. Kyllä sä nyt jäät yötä, ja huomenaamuna Dave ajaa juna- asemalle"

Ja niin siinä kävi. Mä vietin ensimmäisen yöni Australiassa maailman ystävällisimpien ja vieraanvaraisimpien ihmisten luona. Juotiin Daven kanssa Jim Beamia terassilla puoli kolmeen asti aamulla, jakaen matkustus- ja elämäntarinoita. Mulle pedattiin sänky vierashuoneeseen, ja aamulla sain kunnon aamupalan nokan eteen ennen matkaa juna-asemalle - vihdoin ja viimein Brisbaneen ja Tiinan luo.

Judy & Dave

Ensimmäisten päivien aikana oon saanut nauttia juustolautasesta, punkusta, fetaoliivisalaatista ja suomen puhumisesta. Mulla on niin hyvä olla täällä. Maaginen olo, ja oudon kutkuttavat vibat tästä kaupungista. En odota mitään, ja silti mulla on fiilis, että tästä tulee helvetin mahtava vuosi. 

Majailen Tiinan ja kahden uusseelantilaispojan kanssa Albionin lähiössä, Brisbanessa. Niillä on iso talo täällä, joka on mitä mahtavin energiassaan. Tartuin jo opi espanjaa-kirjaan, ja Mitch on kuulemma taitava kitaristi. Tänään tuli vierailtua pankissa, veronumero on haettu, ja työhakemuksia lähetetty. Oon viihdyttänyt itseäni piknikeillä joenrannassa, ja yleisellä haahuilulla, kun Tiina on ollut töissä.

On kulunut kolme päivää, ja olen jo myyty.

sushi-picnic

someone doesn't like to be in pictures

"Do not neglect to show hospitality to strangers, for by this some have entertained angels without knowing it" Hebrews 13:2

I almost peed in my pants while standing in the line for the passport check at Gold Coast airport. The only sleep I had gotten in the past 24h was at the airplane - thanks to the anxiety.
Though I worried for nothing. My passport was stamped, and I could move to wait in the next line, where they checked out  the bags. Australia is pretty strict with what you can and can not bring into the country, which is understandable. They want to protect their nature&animals, so no weird bacteria/diseases could get in. My running shoes were checked, though the guy laughed a little at me, when I told him, that I had used them last time in Spain in January....

Next step was to try to get myself to Brisbane. When I got out of the first bus, I asked directions from an older man. He looked at me astonished "Brisbane? Tonight?!" He told me that i'ts 15km ride to the train station, and there are no more buses. After a moment of thinking he said "My mom and dad live 5min walk from here. My car is there. I will drive you to the train station". 

Dave is over 50-year-old man, who has lived and worked around the world, and was on his way home from the last Asian trip. Once we got to the house, Judy, Daves mom sat me down, and brought me muffins and tea. She was a wonderful old woman, and interested about Finland and my plans for Australia.

"But darling.. do you have to go tonight? We have many empty rooms. You should sleep here and Dave will drive you to the train station in the morning."

So I did. Judy made a bed for me before going to sleep herself. Me and Dave sat on the terrace drinking Jim Beam until 3am sharing traveling and life stories. In the morning I got a full breakfast before a ride to the train station (before leaving Dave showed me that sign - it hangs on their terraces wall), where I got a train to Brisbane and to Tiina.

I've enjoyed cheese plates, red wine, feta-olive-salad and speaking Finnish during these first days. I feel so good in here. It's magical, and I have amazing vibes about this city. I don't expect anything, and still I've got a feeling that this year will be spectacular.

I'm living in a house with Tiina and two guys from New Zealand, in Albion, Brisbane. They have a big house in here, and it has wonderful energy in it. I already grabbed learn Spanish-book on my hands, and apparently Mitch plays guitar really well...
Today I opened an Australian bank account, got my tax file number and have sent many job applications. Have had picnic by the river and walked around while Tiina was at work..

It's been three days, and I'm sold.

and so it is time for a whole new kind of adventure

12 tunnin päästä istun bussissa katselemassa Kuala Lumpurin lähiöitä ja kirkkaanvihreitä kukkuloita, hieroen unihiekkaa silmistä ja mahanpohja täynnä perhosia. Matkalla lentokentälle, suuntana Gold Coast, Australia.

Kun saavuin Kuala Lumpuriin Myanmarista, kammotti ajatus, että joutuisi odottamaan toiset kolme kokonaista viikkoa ennen Australiaan lähtöä. Ekat päivät Kuala Lumpurissa meni shoppaillessa ja juhliessa (vaatekaappi tarvitsi hieman uudistusta työhaastatteluita ja Australian syksyä varten).

Mulle tulee tästä kaupungista vähä samanmoiset vibat ko Bangkokista - en halua olla liian kauaa, mutta hyvä paikka täydentää varastoja, jos sitä sattuu tarvitsemaan. Täällä huomaa kulttuurien kirjoa enempi ko Bangkokissa. On paljon ihmisiä töissä Myanmarista,  Kiinasta, kaakkois-Aasiasta, Pakistanista, Intiasta ja Bangladeshistä. Harvoin niitä kumminkaan osaa oikeaan maahan sijoittaa, mun tunnistusnystyrät kun ei vieläkään oikein havaitse eroja esim. laolaisen ja thaimaalaisen välillä. Malesia on todella kehittynyt maa, jopa Thaimaahan verrattuna (ainakin tämä ns. pääsaari). Bussissa paikasta toiseen matkatessa ei näe samanmoisia yksinkertaisia puuhökkeleitä, kuten esim. Thaimaassa tai Myanmarissa. Ihmisillä on enemmän rahaa.

Malesialainen ruoka on superhyvää ja suhteellisen halpaa. Mahan saa täyteen halvemmalla ko Thaimaassa. Perusruoka on (edelleenkin) riisiä, johon sitten saa valita jos jonkinmoista soosia/kasvista päälle. Valinnanvaraa löytyy yleensä ainakin kymmentä eri sorttia, ja kun olet kasannut lautasen täyteen, ja istahtanut paikallesi, tarjoilija tulee lappusen kanssa antamaan sinulle kuitin, jotta minkä verran siitä lystistä joutuu maksamaan. Täällä ei myöskään saa outoja katseita, kun alkaa lappaamaan riisiä sormilla suuta kohti.

Muutaman lystikkään Kuala Lumpurissa vietetyn yön jälkeen hyppäsin bussiin (tää on niin mun tuuria.. kaikki sanoi, kuinka malesialaiset bussit on aina superkylmiä - tottakai mun bussissa ei sitten ollut minkäänmoista tuuletusta koko kuuden tunnin matkalla. Ei ollut kovin mukavaisaa istuskella bussissa flanellipaita ja farkut päällä päivän kuumimpien tuntien aikaan!) kohti Penangin saarta ja Georgetownia. Georgetown on valittu Unescon maailmanperintöluetteloon vuonna 2008 arkkitehtuurinsa ja kulttuurisen taustansa takia. Se on myös nimetty kaakkois-Aasian parhaaks ruokakaupungiksi! Vieläkö mietitte, että miks mä sinne meninkään....

Päiviä siellä vierähti viisi. Majatalona toimi erään intialaismiehen asunto, jolla on hostelli Georgetownin keskustassa (hostelli oli täynnä). Siellä hengailin itävaltalaisen ja kahden tanskalaisen jätkän kanssa. Iltasin juotiin rommia ja pureskeltiin auringonkukansiemeniä, syötiin hemmetin hyvää ruokaa, ja päivisin aina välillä käytiin turisteilemassa aka vierailemassa käärmetemppelissä ja perhosfarmilla.

Muutaman päivän Georgetownissa oleskelun jälkeen päätin, että kaupunkielo saa riittää. Hyppäsin Patrickin (Itävalta) kanssa bussiin, ja matkattiin parin bussin ja lautan avulla Langkawin saarelle (itä-Malesia). Paikka, jonne kuulemma pääsee Suomesta pakettimatkalle, ja joka on todella suosittu häämatkalaisten parissa. Saari on todella iso, ja me päädyttiin yöpymään Cenangin rannalla, joka on elävin kaikista rannoista. Hostelli ja dormipeti löytyi (meillä oli 21 kissaa!!), nurkan takaa halpa paikallinen riisiravintola ja kaupasta kaljaa puoli-ilmaiseksi. Langkawi on verovapaa saari, eli tupakka ja alkomaholi on naurettavan hintaista.

.Viiden päivän ajan mä sitten teinkin juuri sitä, mitä olin kaivannut : luin, makasin rannalla ja uin. En oo kyllä ikinä ollut mikään auringonpalvoja, enkä oo sitä vieläkään. Naama sai vähän lisää väriä, mutta ei mun rusketus vedä vertoja kaikille niille ruotsalaisille, jotka makasivat rannalla mitä ihmeellisimmissä asennoissa saadakseen joka paikkaan aurinkoa.

Matka jatkui muutama päivä sitten takaisin Kuala Lumpuriin, jossa shoppailu jatkui. Sain Tiinalta listan, mitä kaikkea saa tuoda rinkassa mukana Ausseihin, hintataso kun on pikkasen korkeampi siellä verrattuna Aasiaan. Eli chinatownissa ja elektroniikka-ostoskeskuksissa on tullut kierrettyä viimeiset pari päivää ripsareita, saronkeja ja kuulokkeita metsästäen.

Oon superinnoissani Australiasta, ja kaikesta siitä, mitä tää seuraava vuosi tuo tullessaan! Vaikka täytyy kylläkin myöntää, etten oo niinkään kiinnostunut Australiasta kulttuurillisesti. On vain fiilis, että haluan asettua hetkeksi aikaa paikoilleni, tehdä töitä, löytää yhteisö ympärille - elää jonkinsorttista arkea. Kaikki tämähän olisi myös voinut tapahtua Suomessa, mutta miksi olisin jäänyt sinne, kun vaihtoehtona on esim. Australia? Oon onnellinen siitä, että laskeutuminen tulee olemaan aika pehmeä.. Brisbanessa mua odottaa Tiina, ja hänen kommuunitalossa on paikka minulle ainakin alkajaisiksi.

Kaikki seuraavan vuoden suhteen on täysin avoinna, ja se on juuri paras tapa aloittaa tämä seuraava vuosi!

(Oon ottanu ehkä 20 kuvaa viimeisen kolmen viikon aikaa, joten... tässä tulos)

good place for afternoon nap and hangover

Sweden vs. Finland

In 12 hours I will be sitting on a bus passing by the suburbs of Kuala Lumpur, watching the green mountains with stomach full of butterflies – going to the airport, destination Gold Coast, Australia.

When I arrived to Kuala Lumpur from Myanmar, I was actually quite tired of the idea, that I would have to wait another three weeks before going to Australia. The days in Kuala Lumpur went by shopping and partying (need to be prepared for the job interviews and the autumn in Australia). 

Kuala Lumpur is like Bangkok – good place to be when you need to buy stuff, but you don’t really want to stay for too long. I could never live in a city this big.I feel like there’s so much more culture in here compared to Bangkok. Loads of people from Myanmar, China, South- East Asia, Pakistan, India and Bangladesh, working in KL. I still can’t tell if people are e.g. from Thailand or Laos. It also feels a lot more developed country compared eg to Thailand. When going by bus from city to another, you don’t see those simple small wooden houses, which were everywhere in Thailand and Myanmar..

After a few days in KL I jumped in a bus (just my luck.. everybody warned me how Malaysian buses are damn cold thanks for the AC, and of course in my bus there happened to be no kind of wind blowing from any hole… Was real comfortable to sit there the hottest hours of the day in my jeans and flannel shirt – not!), going to Georgetown, Penang. Georgetown was added to Unesco World Heritage Site on 2008 because of its architectural and cultural part. It is also really famous for its unique and delicious food. Still wondering why I chose to go there…?Five days went by hanging out with guys from Austria and Denmark. Good food and exploring the island during the daytime, and drinking rum in the evenings..

Georgetown was enough of the cities for me for a while. I decided it’s time for a complete relaxation and beach-life before heading to Australia. And that’s what I did. Me and Patrick (Austria) left to Langkawi (east-Malaysia). A place, where you can apparently get a package tour from Finland… But! We found a nice and cheap hostel with dorm ( and 21 cats!!), cheap local restaurant around the corner and cheap beer. Langkawi is toll-free island, so cigarettes and alcohol is cheap… heh
.I did exactly what I had wanted to do – read, swim and lie on the beach. I will never reach the same level of being tanned as all those Swedish people on the beach, who lie there in the most ridiculous positions to get tanned evenly, but.. I’ll manage!

And then, a few days ago I had to leave the paradise to come back to Kuala Lumpur to do the final shopping. I got a list from Tiina what to bring with me, so the last days I’ve been chasing cheap mascara, headphones and sarongs.

I’m super excited about Australia, and of the whole upcoming year! I feel I want to settle down for a little while, work and find some kind of community around me. Of course all of this could have been done in Finland as well, but why would I stay there, when I can go eg to Australia? The beginning will be smooth, since I’ve got Tiina in Brisbane, and apparently I’m welcome to stay in their house at least for the beginning.

.Everything else about the next year is completely a question mark, which is a perfect way to start this year!

(I took maybe 20 pics during the last 3 weeks, so this is the result...)

ohh the smell of beedle nuts and tealeafs

Mandalay-> Mytkyina

only one indeed!

ginger salad & tealeaf salad

Myitkyina, Myanmar

before this I got to take a picture with each and every one of them!

the beautiful, beautiful Kachin longyi design

breakfast-ladies

time for morning tea and noodles!

Katha, Myanmar

30snt!

women doing laundry & taking a shower

Hpa'an, Myanmar

Yangon, Myanmar

I could live on these

Tuntematon osoittautui Pyin Oo Lwin-nimiseksi kukkulakaupungiksi, joka oli brittien aikaan suosittu pakopaikka Mandalayn helteiltä (reilu parin tunnin matka). Ja sellaiseksi se osoittautui mullekin.

Törmäsin Mandalayssa puolalaiseen miekkoseen, Mariusziin, joka kirjoittaa väitöskirjaansa Myanmarista. Hän oli matkalla Pyin Oo Lwiniin, joten lyöttäydyin seuraan. 

Pari päivää vierähti puhuen kyseisestä maasta, politiikasta ja uskonnoista (tunsin oloni tyhmäksi vähintään puolen tunnin välein) ja kaikesta muusta mahdollisesta.. Pyin Oo Lwin on erityisen kuuluisa kahvista ja mansikoista –ja mansikat olivat lähes yhtä hyviä kuin Suomessa! Viileempi ilmasto sallii molempien viljelyn kyseisellä alueella.

Seuraava etappi oli Hsipaw. Yksi niistä paikoista, jotka ovat muuttuneet turistikyläksi muutamassa vuodessa. Monet tulevat trekkailemaan, sillä ympäriltä löytyy paljon kukkuloita ja pikkukyliä, ja niiden koluamiseen voi helposti käyttää yhden päivän - tai viikon. Mun tie johti Hsipawhan Sarahin takia (jenkkityttö, jonka kanssa hengailin Chiang Maissa).  Vietettiin Sarahin kaverin synttäreitä (pirtelöbileet! tavoitteena oli 21 pirtelöä päivälle, mä hyydyin neljän jälkeen), jonka takia porukkaa oli saapunut paikalle hieman enemmänkin. Viimeisenä iltana oli musisointibileet, ja valmistettiin yhdessä päivällinen majatalolla - perunamuusi ei oo ikinä maistunut niin hyvältä!

Tällä kertaa satsasin junalippuuni, ja maksoin kuusi dollaria pehmeästä penkistä kolmen sijaan! Jo matka itsessään oli kokemus. Näkymät ovat hulppeat - isoja ja laakeita kukkuloita, ja parin sadan metrin mittainen silta (kuulemma yksi maailman korkeimmista), jonka juna ylittää 5km/h, kiskot ja juna kilpaa huutaen. Kaikki junaraiteet Myanmarissa ovat brittien aikaansaannosta, reilu sata vuotta vanhat - eikä missään parhaassa kunnossa...
Paluumatkalla pysähdyttiin uudelleen Pyin Oo Lwinissä. Käytiin vierailemassa permaculture-kurssilla, jonne Jessie oli mut kutsunut. Kursseja tulee olemaan jatkossa enemmänkin Myanmarissa, joten ehkä jollain seuraavista kerroista minäkin pääsen mukaan!

20h bussimatkan ja niskalihasten jäykistymisen jälkeen saavuin Mawlamyineen (Moulmein), kaakkois-Myanmariin. Oli kuuma, eikä minkäänlaista suunnitelmaa. Kahden päivän jälkeen jatkoin matkaa hieman ylöspäin Hpa’an nimiseen pieneen kaupunkiin, jossa riitti tekemistä pariks päiväks. Oli monen jalkapallokentän kokoinen luola kallion sisässä, pienempiä luolia, paljon Buddha-patsaita, hienoja näkymiä kukkuloilta ja pomppiva auto keskellä peltoa kyydissä 7 turistia yskien pölyä keuhkoistaan pois. Ja oli helvetin kuuma.

Kuten oli myös Yangonissa, jossa vietin viimeiset neljä päivää. Lämpötila kipusi lähelle +40 astetta päivisin. Kävelin Yangonin katuja ristiin rastiin, söin kaikkia lemppariruokia vielä kerran jos toisenkin, istuin monta tuntia teetaloissa ihmisiä katsellen ja olin haikealla mielellä lähdöstä.

Saavuin pari päivää sitten Kuala Lumpuriin, Malesiaan. Malesiassa ois tarkotus seuraavat 2,5 viikkoa viettää ennen Ausseihin lähtöä! 

The unknown turned out to be Pyin Oo Lwin, a hill town, which used to be a popular escape from Mandalay heat for the British - and that's what it was for me as well. I hang out with Mariusz, a Polish guy whom I met in Mandalay, for a few days talking about Myanmar, religion and politics. Pyin Oo Lwin is also famous for its coffee and strawberries. And both of them were delicious!

The next stop was Hsipaw. One of those places, which have turned into a tourist spots in a few years. Many people come there trekking, cause it is surrounded by hills and small villages, which make a good day - or a week trek. I went there to meet up with Sarah (an American girl with whom I hang out in Chiang Mai, Thailand). We celebrated her friends birthday, had a nice jamming party on the last evening and made dinner together at the guesthouse - mashed potatoes has never tasted so good!

This time I paid 6$ for my train ticket, instead of the ordinary 3$.. the trip itself was already amazing! The landscape is beautiful - big mountains, and a 200m long bridge (apparently one of the worlds highest), which the train crosses as fast as 5km/h.. All of the rails in Myanmar are from the British time (over 100 years old), and not in the best condition...On the way back we stopped again in Pyin Oo Lwin. We visited a permaculture-course, the one Jessie had organized. There will be more courses in Myanmar in the future, so maybe I'll get a chance to join for some of the next ones!

After 20h busride I arrived to Mawlamine, south-east of Myanmar, from where I moved a little north to Hpa'an after a couple of days.. The outside of Hpa'an is full of big and small caves, fields covered with Buddha-statues, beautiful views from the hills and bumpy fields with tourists on back of the cars, coughing the dust out of their lungs. And it was damn hot.

And so it was in Yangon as well, where I spend my last 4 days. The temperature got close to +40C during the days. I was walking around the streets of Yangon, ate all of my favourite foods for the last time, sat hours in tea houses watching people and being slightly sad about leaving.

Been in Kuala Lumpur (Malaysia) now for a couple of days, and will hang out in Malaysia for the next 2,5 weeks before heading to Australia!