banaanipuun takapihalleni halajaisin

Jouluaaton aamuna astelin 8 aikaan bussiasemalle Franzin ja rinkkojemme kanssa. Bussiin paastiin hieman myohemmin, kuin mita alunperin meille sanottiin. Vihdoin ja viimein se lahti liikkelle, mutta vain mennakseen toiselle bussiasemalle 300 metrin paahan.
Puolen tunnin paasta eras kiinalaispoika kertoi meille, etta joudutaan oottamaan 1,5h toista bussia, joka vie meidat Luang Prabangiin. Bussi, jossa silla hetkella istuttiin, oli menossa Vientianeen???
Saipa ainakin syoda aamupalaa ja ottaa pienet nokkaunet rauhassa !

Muutaman tunnin odottelun jalkeen paastiin oikeaan bussiin, joka lahti viemaan meita kohti Luang Prabangia. Bussi oli onneksi makuubussi ja saatiin molemmat hyvat makuupaikat itsellemme. Paiva meni maisemia katsellen, pahkinoita syoden ja musiikkia kuunnellen. Rajalla saatiin odottaa viisumimiesta reilu puoli tuntia, koska hanella sattui olemaan lounastauko juuri silloin.
Ei oltu kumpikaan oikeen valmistauduttu evailla, joten jouluaaton ateria oli appelsiineja, maapahkinoita ja riisikakkuja. Tuhottiin myos mun Chengdusta asti saastamat piparinjamat. Niita mutustellessa tuli melkeen joulufiilis!

Seitseman aikaan illalla oltiin jossain vuorilla Laosissa, kun bussi jamahti keskelle tieta. 5 minuutin paasta tuli tieto, etta eras osa bussista on rikki ja kuljettaja joutuu lahtemaan johonkin laheisimpaan kylaan hakemaan uutta osaa. Pysahdys oli kaikenkaikkiaan parin tunnin mittainen!
Tutustuttiin siina hengaillessa eraaseen kiinalaistyttoon, joka matkustaa aitinsa kanssa maata pitkin Intiaan.

Saavuttiin Luang Prabangiin yhden aikaan yolla. Vaellettiin ympariinsa melkein tunnin verran turistikaduilla, jotta loydettiin edes yksi paikka, joka oli auki! Siellakin saatiin heratella henkilokunta ylos. Mutta saatiin kuin saatiinkin huone.

Seuraavana aamuna oli tiedossa ympariinsa vaeltelua. Loydettiin erittain halpa majatalo, joka naytti ihan meilta. Ei mitaan upouutta remontoitua taloa, vaan vanha kivitalo jossa oli kaikki vahan rupsahtanutta. It was lovely. Ja maksoi vain 2,5e per larvi!
Vaellettiin pitkin Mekong-joen vartta ja ympariampari kaupunkia. Ostettiin sticky ricea ja tofua lounaaksi, ja syotiin se joenvarren portailla. Aurinko oli lammin ja seura loistavaa. Mun Dalifiilis tuli takaisin! Ja paatin, etten halua sen enaa mihinkaan katoavan.

Iltamarketeilla syominen oli varsin edukasta. Piti maksaa 10 000 kip (1e) jolla sai lautasen kateensa, ja sai kasata siihen ruokaa niin paljon kuin halusi (kaikki oli kasvisruokaa, tofua monella eri tapaa, riisia, nuudeleita, kaikenmoisia kasvisjuttuja NAM). Lopussa oltiin aika etevia, jotta saatiin mahdollisimman paljon lautaselle ruokaa. Hehe.
Sina iltana paatettiin myos juhlia meidan joulua! Paadyttiin kamalaan paikkaan jonka nimi oli Lao Lao Garden. Joulumusiikkia, koko paikka koristeltu jouluisasti ja taynna lansimaalaisia humaltumassa. Istuttiin siella jonkin aikaa, koska tavattiin pari loistavaa viiskymppista miesta Australiasta. Kaikki paikat sulkevat ovensa viiimeistaan 22.30, baarit 11.30 Luang Prabangissa. Hieman huono aika paattaa ilta ennen kahtatoista? Sehan on parasta aikaa!

Seuraava paiva kului ympariampari kavellessa. Ostettiin maailman maukkain ananas, ja loydettiin ihana rantapaikka Mekong-joen varrelta, jossa se nautittiin. Hedelmat on niin hyvia taalla!!

Luang Prabang on todella turistipaikka. Ymparisto on kaunis, mutta koko kaupunki on taynna lansimaalaisia, majataloja ja turistikauppoja. Tuktuk-kuskit hidastaa kohdalla koko ajan ja ihmiset kauppaa tavaroita.
Aamupalapaikaksi loydettiin paikallisten paikka, jossa sai maailman parasta Kafe Lao:a (se on niin hyvaa ja vahvaa nam) ja baguettea halpaan hintaan!
Yhtena paivana otettiin vene Mekong-joen toiselle puolelle, jossa on pieni kyla eika paljon muita turisteja. Kaveltiin metsassa omia polkujamme muutama tunti, pysahdyttiin keskelle metsaa syomaan tuoretta papaijaa ja juttelemaan. On mahtavaa loytaa joku jonka kanssa voi lopista samalla lailla, kuin ystavien kanssa kotona. Ollaan myos molemmat yllattyneita ettei mikaan piirre toisessa arsyta toista, ja tullaan niin hyvin juttuun.

Toiseksiviimeisena paivana Luang Prabangissa vuokrattiin moottoripyora, ja matkattiin 30 km paahan vesiputouksille. Ensimmainen kerta, kun ajoin ikina moottoripyoraa, mutta se oli onneksi automaattinen.. Eli melkein sama kuin olisi skootteria ajellut!
Matkalla nahtiin monta kaunista pikkukylaa, ja itse putoukset.. huhheijaa! Oli kristallinkirkasta vetta ja todella kaunista. Luvassa oli puolen tunnin kapuaminen korkeimmalle kohdalle, ja sitten metsassa vaeltamista tunnin verran, kunnes loydettiin taydellinen piknik-paikka. Maapahkinoita, tuoretta ananasta, dragon fruit ja appelsiineja. Kaksi paivaa perakkain ananasta tarkoitti vain sita, etta suu alkoi vuotaa verta loppujen lopuks..

5 yon Luang Prabangissa olon jalkeen oli aika lahtea taas liikkeelle. Kohti Nong Khiawia. Kulkuvalineena oli iso tuktuk, eli paku, jonka takaosa on avoin ja siina on puupenkit. Matkassa oli 4 laotyttoa ja munkki (taalla on ihanaa, kun munkit puhuu englantia, joten niiden kanssa voi oikeastaan keskustellakin), joka oli menossa tapaamaan vanhempiaan. Han nakee heita 2krt/vuosi, 2 paivaa kerrallaan! Kyyti oli aika kylmanlaista, ja kyydista epamukavampaa teki viela se, etta katolla ja jalkatilassa oli about 12m pitkat metallitangot. Ne riisti asvalttia vasten noin puolet ajomatkasta = paan sisalla raastoi puolet ajomatkasta.
Vihdoin ja viimein 30 min ennen Nong Khiawia pysahdyttiin lastaamaan ne pois kyydista, ja mies jolle ne tuli, kutsui meidat sisalle juomaan teeta ja syomaan kuivattuja & hunajalla paallystettyja bataatteja ja perunoita. AH niin hyvaa.

Yksi yo Nonh Khiawissa, ja tunnin ajomatka aamulla kohti Muang Knoita.

Muang Knoi on parinsadan ihmisen kyla Mekong-joen varrella. Se on muuttunut turistikeskukseksi parin viime vuoden aikana, mutta oli silti aivan ihana paikka. Loydettiin taydellinen bungalow joen varrelta, maksettiin 2,5e per larvi kylpyhuoneesta, parisangysta ja kahdesta riippumatosta kuistilla jokimaisemalla <3 Tavattiin heti ekana paivana hollantilais- ja israelilaismies joiden kanssa tultiin todella hyvin juttuun, ja niiden kanssa hengattiinkin sitten uusi vuosi.
Ilma oli kuuma, +30C. Ihanaa. UV-aattona suunnitelma oli kavella tunnin matka seuraavaan kylaan. Ma paatin puolessavalissa, etta on kivompi viettaa iltapaiva yksikseen. Lahdin metsaan kavelemaan pikkupolkuja pitkin. Lopulta polkua ei ollut enaa ollenkaan ja paadyin pienen joen varteen, jossa oli taydellinen paikka uimiselle. Vaatteet pois ja pulikoimaan! Sen jalkeen takaisin mokille, riippumattoon keinumaan ja kuuntelemaan musiikkia & nukkumaan.

UV-ilta oli villi - ainakin Laolaisilla. Istuttiin bungalowilla ja pelattiin korttia suurin osa illasta, mutta sitten tajuttiin, etta kello on jo PALJON ja taytyy lahtea syomaan. Kaikki ravintolat (sita yhta lukuunottamatta) oli suljettu - tai ainakin keittio oli. Joka puolella tarjottiin Lao Laoa (riisiviskia), ja kaikki tanssi ja oli iloisia!
Saatiin kumminkin ruokaa, ja vuoden vaihtuminen meni lepposissa tunnelmissa Beerlaoa juoden ja korttia pelaten (maailman parasta olutta).

Seuraavana aamuna pojat lahti Luang Prabangiin hakemaan lisaa rahaa (tarkoitus oli niiden palattua lahtea joen toiselle vuodelle riippumattojen kanssa kiipeamaan pariks paivaks ja nukkumaan in the wild). Me mentiin aamupalalle meidan kantapaikkaan Franzin kanssa, mutta ei paasty sielta ulos ennen kello kolmea.. Ennen kuin sain aamupalan eteeni, olin vetaissut ensimmaisen annoksen Lao Laoa, ja sita sitten tarjottiinkin kierros kierroksen jalkeen..
Kahden jalkeen mentiin toiseen paikkaan (humaltuneina), jossa Franzi vaihtoi kirjojansa. Saatiin lisaa Lao Laoa, ja neljalta todettiin, etta on pakko lahtea liikkeelle, jos halutaan saapua ennen pimean tuloa.

Tunnin kavelymatka meni aika nopeasti kun paassa humisi!
Kyla oli erittain pieni, 3 minuutissa sen kaveli helposti paasta paahan. Viihdyttiin kylassa pari yota. Saatiin bambumaja keskelta kylaa (1e/yo, eli 50snt per larvi), joka takasi sen, etta kylan noin 100 kukkoa heratti moneen kertaan yolla, ja aamulla aikaisin.
Kylassa itsessaan ei ollut juuri mitaan tekemista, muuta kuin katsella ihmisten askareita. Enimmakseen nekin vaan hengasi paivat pitkat, lapset leikkien, koirat nauttien auringosta ja naiset kotiaskareita tehden.

Yksi yo lisaa Muang Knoissa, jonka jalkeen matka jatkui takaisin Nong Khiawiin..
Siita sitten lahdettiinkin tanne, kohti Phonsavania. Gil, israelilaismies lahti meidan matkaan.
Matkalla pysahdyttiin keskella pikkukylaa, jossa ahtauduttiin pieneen huoneeseen kolmestaan nukkumaan ( oli kylma JA tuli halvemmaks). Seuraavana aamuna oli monen tunnin odotus bussin suhteen. Istuttiin meidan majaemannan kanssa tulen aaressa koko aamu, katsottiin kun se paistoi ROTAN ja teki siita sitten rottasoppaa itselleen ja eraalle toiselle tytolle. (mun fleece haisee rotalle talla hetkella)

Paadyttiin liftaamaan (ei ollut kovin hyva idea, koska se maksoi enemman kuin bussi), saatin nopea ja mukava maasturin kyyti Phonsavaniin.
Tama kaupunki ei oo oikeen mistaan kotosin. Ainut kiinnostava asia taalla on Plain of Jars, jota kaytiin eilen katsomassa.

Huomenna mun matka jatkuu takaisin Luang Prabangiin, josta lahden veneella kohti Thaimaata! Jossa naen rakkaan Phillin 7 paivan paasta!!