29.1.-6.2. Ko Chang (Andamanin rannikko)
Suuret sakit ruokaa ja muuta mukanamme alkoi matka kohti Koh Changia. Ostin hedelmia (mandariineja, omenoita ja ananaksen) ja pahkinoita ja muita snackseja mukaan saarelle. Saarilla kun yleensa kaikki tuollainen napostelu on paljon kalliimpaa kuin kaupungeissa, mika on ymmarrettavaa silla kaikki joudutaan raahaamaan sinne laivalla.
Saari sijaitsee Andamanin rannikolla, noin 10 km paassa Burman rajasta.
Franzilla oli meille jo paikka asua, se oli jakanut 3 sangyn bungalowin kahden aussityton kanssa, jotka muuttivat sina paivana toiselle saarelle. Me siis saatiin jatkaa niitten tilalla, Franzin huonekavereina.
Meidan bungalowissa neljantena asukkaana oli pieni kaarme, joka asusteli lavuaarin alaosassa. Ma en sita kylla kertaakaan nahnyt, mutta siella se oli.
Paivat sujuivat enimmakseen seuraavalla rytmilla:
- aamulla herattiin 8-9 valilla, mina ja Franzi aina samaa aikaa (se on aina mennyt niin etta heraan siihen kun se lahtee huoneesta ja seuraan muutaman minuutin paasta perassa), istuttiin kuistilla (bungalowin edessa oli ihana terassi ja riippumatto jossa oli mukava loikoilla) ja juotiin sen superhyvaa kiinalaista teeta
- Phil herasi hieman myohemmin, ja hengattiin yhdesa lukien ja kirjoittaen tai korttia pelaillen. -12-1 aikaan oli lounasaika, sita ennen saatettiin maata auringossa jonkin aikaa
- lounaan jalkeen pelattiin korttia. Sitten uimista, simpukoiden (mulla on niita liikaa haha) keraamista ja auringonottoa
- Auringon laskiessa jonnekin ravintolaan hengaamaan ja pelaamaan korttia ja nauttimaan ehka muutama olut.
- Paivallisaika oli 7-8 aikaan. Sen jalkeen oli kortinpeluuta tiedossa joko ravintolassa tai bungalowilla.
Oli helppoa. Mut kylla siihenkin aikanaan kyllastyi. Franzi lahti muutaman paivan yhdessaolon jalkeen, mina ja Phil jaatiin viela saarelle.
6.2.-9.2. Ranong/Kuraburi/Surinin Saari
matka takaisin mantereelle Ranongiin. Samaisena paivana jatkui matka kohti Kuraburia, jossa vietettiin yo. Ma sain sina paivana hieman epamukavia uutisia, joita piti sitten Phillin kanssa 'juhlistaa'.
Seuraavana aamuna lahti vene kohti Surinin saaria. Meille luvattiin valkoista hiekkaa ja kirkasta vetta. Ja sita siella olikin. Alue on kansallispuistoa, ja sinne pitaa maksaa n. 10e 'sisaanpaasymaksu'. Kulku itse saarille oli myos aika kallista, koska veneita menee vain yksi paivassa.
Oltiin vuokrattu vierastalolta rapylat ja maskit jotta voitaisiin snorklata. Majoitus oli teltassa. Ekana paivana en snorklaillut, vaan keskityin rannalla istumiseen ja itseni kokoamiseen. Franzi oli myos opettanut mulle kivanmoisen tavan tehda rannekoruja, ja niitahan mina sitten tein koko saarellaoloajan! Toinen paa vain varpaaseen kiinni ja kaikki ajatukset itse koruun.
Seuraavana paivana uskaltauduin minakin snorklailemaan. Ainut huono puoli oli, etta korva oli helvetin tulehtunut jo tassa vaiheessa, ja pelkka kosketus korvalehteen sattui. Menin kumminkin veteen, korvatulpat korvissa. Ja oli se sen arvoista. Hitto mitka maisemat! Itse korallit olivat kuolleita, mutta ne kalat oli niin varikkaita ja kauniita. Siella naki semmoisia kaloja, mita nakee vain luontodokkareissa kotisohvalta!!
Loppupaivan keskityin korujen solmimiseen, korva kun alkoi oikuttelemaan. Iltaan mennessa paatin, etta lahden jo seuraavana paivana pois, silla korvakipu ei hellittanyt ja kipulaakket olivat loppu.
9.2.-10.2. Hua Hinin seikkailu
Lahdin Surinin saarelta aamulla veneella pois. Phil jai sinne viela.
Otin ensimmaisen bussin kohti Hua Hinia, joka oli perilla 1-2 aikaan yolla. Nukuin suurimman osan matkasta. Bussiasemalla oli motskaritakseja jotka kysyi etta minne mennaan. Hetken ympariamparikavelyn jalkeen paatin ettei minnekaan! Kokosin tavarani bussin penkille ja aloin lukemaan kirjaa ja kuuntelemaan iPodia. Hetken jalkeen lahdin seikkailemaan ympariinsa, ja loysin hostellin jonka alaovi oli auki ja siina oli pari tietokonetta auki. Odottelin, etta omistaja saapui paikalle ja istuin sitten koneella 3 tuntia keskella yota jotten nukahtanut.
Kuudelta menin takaisin bussiasemalle, yovartijan vuoro loppui silloin ja se oli luvannut vahtia mun reppua.
Otin pienet 20 min nokoset (ainut neuvo jos nukkuu yli yon on, ettei saa ottaa niita pienia paikkareita missaan vaiheessa).
Yhdeksalta aamulla oli aika korvalaakarille Bangkok Hospital/Hua Hinin yksikossa. Sain monenmoista tabua ja korvatippaa ja lahdin onnellisena pois sielta.
10.2.-13.2. Prachuap Khiri Khan osa II
Hua Hinista lahdin bussilla kohti Prachuap Khiri Khania! Siella oli maara tavata Phillin kanssa. Alkuperainen suunnitelma oli, etta mennaan kansallispuistoon 'trekkaileen', siella ois nahnyt elefantteja luonnossa.
Saavuin paikalle iltasella ja loysin majatalon ihan bussiaseman lahelta. Ensimmaisena tapasin Geckon, intiaanithaikun, jonka kanssa alettiin jutskailemaan. Kavi ilmi, etta kaupungissa on meneillaan jonkinmoiset festivaalit, jotka kestavat 10 paivaa ja olivat alkaneet kyseisena paivana. Ne on punaisen ristin jarjestamat festivaalit.
Suihkun jalkeen lahdin kiertelemaan itse festarialueelle. Tarjolla oli vaikka mita! Oli kilpailuja, ruokakojuja joka maulle (kokeilin silkkimatoja ekaa kertaa, ja ne oli aika maukkaita, mut kylla tofu vei kumminkin voiton), sisustuskojuja, vaatteita, koruja, jne. MITA TAHANSA! Sain mahan tayteen tofulla ja nuudeleilla.
Menin takas guesthouselle, jossa Gecko istui iltaa muutaman kaverinsa kanssa. Istuin seuraan ja hetken paasta lahdettiin rannalle istumaan, jossa oli lisaa ihmisia. Siina kuluikin ilta mukavasti, hyvassa seurassa! Myohemmin Gecko vei mut motskariajelulle ympari Prachuap Khiri Khania.
Phil saapui yhden aikaan yolla, olin sita vastassa. Se oli nahnyt viela enemman mahtavia kaloja ja haita Surinissa. Oli tehnyt kaksi puolen paivan sukellusreissua toisille osille saarta.
Seuraavana aamuna etsittiin uusi guesthouse, ja loydettiinkin taydellinen! Omistaja oli ihana ja avulias. Koko paikka muistutti mua Nocky guesthousesta Chiang Maissa. Paikka joka tuntuu kodilta poissa kotoa.
Vuokrattiin skootterit ja mentiin ympariampari. Kierrettiin rannikkoa skoottereilla ja kaannyttiin joka kadunkulmasta siihen suuntaan milta tuntui. Pysahdyttiin milloin tuntui ja syotiin milloin silta tuntui.
Koko paiva meni skoottereilla istuessa ja kiertaessa. Illalla vein Phillinkin festareille ja kierreltiin ympariinsa. Ma en jaksanut yhta paljon kuin se, silla mun repussa ei oo pienintakaan tilaa ylimaaraisille asioille (en laske 9 kirjaa ylimaaraisiksi.....).
Seuraavana aamuna lahdettiin skoottereilla uudelleen liikkeelle. Kiivettiin Prachuap Khiri Khanin temppelille, neljasataa jotain askelmaa. Koko paiva kului samoissa tunnelmissa. Paitsi etta kaytiin ostamassa molemmille bussiliput seuraavalle paivalle, joka ennakoi eroamisesta.
13.2. oli mun aika lahtea takaisin kohti Bangkokia. Hyvastit ei olleet yhta suruisat kuin Unkarissa aikoinaan, silla tiedan, etta mita tahansa mun elamassa tapahtuu seuraavan puolen vuoden aikana, niin Phillin ma naan kumminkin seuraavan 2 vuoden aikana. You never know.
13.2.-18.2. Bangkok
Bangkok meni aika sumussa. Kavin tiistaiaamuna viemassa mun viisumin Myanmarin/Burman lahetystoon, ja torstai-iltapaivana sen sain hakea. Perjantaiaamuna kavin viemassa Intian viisumihakemuksen.
Muut paivat menikin aikalailla lagaillessa. Nain Swen ja Samin (britti/thaikkupariskunnan Englannista joiden kanssa hengasin jo Chiang Maissa ollessani) ja olin niitten kanssa koko viikon Bangkokissa. Swella oli samanmoisia asioita paan sisalla kuin mullakin, ja tottakai me suomalaiseen (thaimaalais/englantilais/maailmalliseen) tapaan hukutimme murheemme jonnekin joka ei varmasti auta :-----------) Katottiin leffoja, hengattiin eraassa pienessa kahvilassa Khao Sanin ulkopuolella, joka muodostui kantapaikaksi sen viikon aikana. Siella soitti kahtena iltana ihana pitkan kiharatukan omaava thaimaalaispoika mahtavalla aanella ja kitaransoittotaidolla, joka soitti itkettavia covereita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti