Mun majatalo Inle- jarven laheisyydessa oli kanaalin varrella, josta ihmiset saapuvat veneillaan Nyaung Shwen kylaan, joka on paa-turistikyla Inle jarvella. Joka aamu herasin kuuden - seitseman aikaan siihen, kun ihmiset saapuivat veneilla kylaan, ihmisten huutoihin, veneiden purkuun, seka myos seinan takana toitatekevaan hotellipoikaan joka kilisteli aamiaiskuppeja poytiin.
Ensimmaisena paivana siella tapasin Edmundin, 63-vuotiaan hollantilaismiehen (mutta joka myos inhoaa "mista olet kotoisin?"-kysymysta). Haluttiin molemmat menna veneretkelle itse Inle-jarvelle, joten tarvittiin lisaa ihmisia. Paadyttiin kolmeksi tunniksi keskustelemaan Aasiasta, sen ihmisista ja elamantyylista, uskonnoista, ja asioiden tietoisuudesta. Se on itse ollut Intiassa monituisen monta kertaa, antoi mulle paljon vinkkeja ja myos kayntikorttinsa, koska omistaa asunnon Intiassa. Jos siis haluan siella majoittua. Oli mahtavaa jutella sen kanssa.
Tapasin hotellilla superdupertylsan suomalaispariskunnan, joita kumminkin pyysin meidan mukaan veneretkelle, jotta saatiin kustannuksia alaspain.
Veneretki oli vasyttava mutta mielenkiintoinen. Inle jarvi on SUURI. Ja oli mahtavaa nahda veden paalle rakennettuja taloja ja kylia. Kavella muutamalla kujalla jotka oli niiden kylien 'paakadut'. Meidan kuljettaja vei meita toki myos moniin kulta-/hopea-/vaatekauppoihin josta muka olisi jotain pitanyt ostaa, se itse sai siita pienesti rahaa valista.
Nahtiin suuri marketti, kalastajia jarvella ja toisenlaista elamaa. Marketit kiertaa viidessa eri kylassa paivittain, eli ihmiset tekee ostoksensa joka 5. paiva, kun marketti on lahella niiden kylaa. Sielta ostetaan lihaa, kasviksia, hedelmia ja kuiva-aineita. Kaikki lastataan veneisiin ja ajellaan takaisin kotia.
Veneretken jalkeen lahdin lojumaan teetaloon lipittamaan maitoteeta ja ottamaan omaa aikaa (pois suomalaisten parista). Sinne tuli eras mies, joka mulle alkoi jutella, ja kysyi extempore jos haluaisin lahtea sen ja 2 saksalaistyton kanssa seuraavana paivana paivatrekkaukselle. Mietin pari sekuntia ja vastasin KYLLA.
Seuraavana aamuna lahto kello 7, otimme pyorat allemme ja muutaman kilometrin pyorailyn jalkeen lahdimme kapuamaan kohti suurensuurta kukkulaa, jonka paalla on muutama pieni pikkukyla.
Kavuttiin n. 1,5 tuntia taukojen kera, kunnes saavuttiin ensimmaiseen pikkukylaan. Meidan oppaamme oli ottanut sakillisen riisikakkuja lapsille, joita se mursi ja jakoi niille aina kun niita nakyi. Matkalla nahtiin myos kaksi tyttoa jotka kantoivat polttopuita kylaa kohti. Polttopuiden keruupaikka on reilu puolen tunnin paassa kylasta..
Meille tarjottiin teeta ja pahkinoita seka tummaa sokeria paloina. Saatiin myos katsoa, kun koko perhe yhdessa vaihtoi talon keittion vanhan kaislakaton uudeksi.
Kaveltiin muutaman kylan lavitse, reilu puolen tunnin kavelymatka vesibuffaloiden uimapaikalle. Pojat ratsastavat/kaitsevat buffalot sinne paivittain uimaan -varsinkin kuuman kelin aikana. Ja joskus hyppaavat itsekin peraan.
Viimeisessa kylassa saatiin nauttia lounas eraan perheen luona, ennen alaspain kipuamista.
Samalla retkella nahtiin viela, kun miehet kasipelin puristivat sokeriruo'osta nesteet pihalle, joka sitten lahetetaan sokeritehtaaseen. Nam.
Elama vuorella pienessa kylassa on aikamoista verrattuna edes tavallisen kylan elamaan Burmassa. Kylalaiset kapuavat matkan alas ja ylos ainakin pari kertaa viikossa ; marketille ostamaan ruokaa. Veden- ja puunhakupisteet on ainakin puolen tunnin matkan paassa kylista, ja siella pitaa kayda paivittain. Sadevesi kerataan aina talteen. Jos joku on sairas ja tarvitsee laakaria, hanelle rakennetaan paarit ja viedaan vuorelta alas Nyaung Shwen kylaan.
Yksi syista, miksi vuori-ihmiset elavat 80-90-vuotiaiksi onkin, koska he suurimmaksi osaksi syovat kasviksia ja riisia, eivatka juo alkoholia, seka kapuilevat vuorea ylosalas pienesta pitaen.
Vikana iltana Inle-jarvella tormasin Karoliinaan, suomityttoon Hsipawsta! Hengasin sen ja monen muun matkaajan kanssa illan, pahkinoita syoden ja burmalaista rommia nauttien. Oli kiva kuulla muiden tarinoita - ja erityisesti sain paljon vinkkeja Intian reissua varten.
Seuraavana paivana lahdin Taunggyin kaupungin kautta kohti Bagania, tuota tuhansien pagodien turistirysapaikkaa..
20.3. - 24.3. BAGAN
Ekana paivana Baganissa ollessani paadyin juttelemaan Mimin kanssa, joka omistaa pienen taulukaupan vanhan Baganin ja turistikylan puolessavalissa, joka oli myos ihan mun majatalon vieressa.
Ekana paivana juteltiin Burman politiikasta ja sen yleisesta tilanteesta.
Mimi & poliittista taustaa:
- 2007 vankilaan kahdeksi vuodeksi protestien takia, kuin myos hanen isansa
- 2007 protesteissa ammuttiin japanilainen valokuvaaja, seka kanadalainen nainen, joka oli Mimin tyttoystava
- 2009 Mimi paasi pois vankilasta
- 2 kuukauden vapauden jalkeen taas kahdeksi vuodeksi vankilaan. Talla kertaa syyna oli sahkoposti, jonka han lahetti journalistiystavalleen Jenniferille Amerikkaan. Se kasitteli hallinnon huonoa reagointia syklonin aiheuttamiin tuhoihin ja kuinka Burman hallitus ei hyvaksynyt apua ulkopuolelta
- kirjoitti vankilassaollessaan 20 kappaletta rokkibandille, jonka kappaleet on poliittisia, ja jonka laulaja on istunut 4 kertaa vankilassa (kappaleiden ja protestien takia), ensimmaisen kerran 15-vuotiaana
- Mimi avasi kirjaston (about 5000 kirjaa, 15 kannettavaa konetta) ja piti englannin tunteja kylan lapsille. Kirjasto ehti olla avoinna 3 vuotta, ennenkuin hallitus otti KAIKEN pois, mukaanlukien sen maan jolla kirjasto oli - joka oli kuulunut Mimin perheelle viimeiset 3 sukupolvea. Syyna tietenkin se, etta hallitus ei halua ihmisen kouluttautuvan Mimin aiti itkee paivittain heidan maansa vuoksi
- Mimin vanhempi veli ja monet ystavat ovat kuolleet huonon terveydenhuollon vuoksi. Jos ei ole rahaa, ei hoitoa tule. Ei haittaa vaikka ojentaisi kultakellon tai moottoripyoran avaimet - vain raha kelpaa.
Vietin monta iltapaivaa jutellen Mimin kanssa maan tilanteesta, sen perheesta ja kaikesta mahdollisesta. Toisen paivan iltana mut kutsuttiin sen perheen kotiin illalliselle - parasta Burmalaista ruokaa mita oon syonyt.
Mulle myos tunnustettiin sina iltana rakkautta tahtien loisteessa pimealla pagodalla istuessa.. Mutta ei, en tuu takaisin Burmalaisen miehen kainalossa. Or who knows
Mulle myos tunnustettiin sina iltana rakkautta tahtien loisteessa pimealla pagodalla istuessa.. Mutta ei, en tuu takaisin Burmalaisen miehen kainalossa. Or who knows
Pagodat oli nakemisen arvoisia, mutta joka paiva oli turkasen kuuma ja matkaan piti lahtea joko ihan aamusta ja palata puolenpaivan aikaan, tai lahtea liikkeelle 3-4 aikaan kun ei ollut enaan pahin kuumuus paalla. En edes nahnyt niin paljon kuin olisin voinut, koska paivani vietin suurimmaks osaks Mimin kanssa, tai belgialaisen kuuskymppisen miehen kanssa jonka kanssa kaytiin maailmaaparantavia keskusteluja. En tajua miten tuun aina taalla toimeen parhaiten vanhojen ukkojen kanssa :------D
23.3. lahti matka bussissa takaisin kohti YANGONIA ja ihanaa Franzipanzia....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti