IIKS!
Taalla sita vaan ollahan. Pietarissa.
Bussimatka alkoi 23 aikaan illalla, kyydissa oli seka suomalaisia etta venalaisia. Oli iso bussi, mutta eipa meita ollu ko reilu 10 kyydissa. Mun lahelle istahti eras tytto jolta kyselin vahan neuvoja maahantulokortin kanssa.
Rajalla ei menny puolta tuntia kauempaa, passia katottiin moneen otteeseen. Oli kiva hytista siella ulkona oottelemassa bussia tarkastuksesta puoli 4 aikaan aamulla. Mut muuten bussimatka kylla meni (onneks) nukkuessa !
Perilla oltiin kello kuuden aikoihin aamulla. Sain Sislilta (talta tytolta) ohjeet miten paasta hostellin suuntaan, ja se anto puhelinnumeronsakin, etta mentaisiin kahville. Ja onneksi han minuja opasti !! Olin aika hukassa.
Makkarissa aamukahvit ja tunnin paasta hostellin etsintaan........ ja sitahan sitte hemmetti soikoon etsittiin. Kavelin melkein 3 tuntia ympari ampari. Ensin 1,5 ensimmaista hostellia etsien (osoite oli jossain hamarakujalla jossa venalaiset miehet lastas jotain epaluuloisen nakoista rekkaa ja rakennuksena oli nahjistunut tiilitalo). Sitten tajusin vaihtaa paikkaa (onneksi olin laittanu pari hostellin nimea ylos), ja loysinkin hostellin vain puolen tunnin etsimisen jalkeen. Sielta opastettiin kadun toiselle puolelle, jossa oli halvempia dormeja. 500 ruplaa = reilu 10 E yo. Ei paha Pietariksi.
Henkilokunta ei osaa englantia juurikaan, vaan google translatoria kaytetaan kommunikoinnissa. Tamanaamuinen leidi oli uusi nainen, ja kun tulin popperoisena ulos, hanella oli translatorissa kysymys : "kuka sina olet ? milloin olet tullut ? kauanko olet ?"
Otin pikku paikkarit ja lahdin kiertelemaan kaupunkia. Kavelin varmaan 6 h ympariinsa. Ilman karttaa, eri paikkoja tutkistellen ja ihmetellen. Taa on kylla todella kaunis kaupunki. Isoja katuja, paljon ihmisia (yllattavan vahan lansimaalaisia turisteja), kauniita rakennuksia...
Ihmiset puhuu aika vahan englantia, mutta kylla apua on aina saanut kun sita on vaan kysynyt. Tasta kaupungista sais niiiiin paljon enemman irti jos osais venajaa. Ees vahan. Kauppojen ja tuoteselosteiden nimet on venajaksi ja yleensa ei loydy englanninkielista (tai lansimaalaisesti kirjoitettua) versiota mistaan.
Junalipun osto onnistui yllattavan vaivattomasti, vaikka lipunmyyja yrittikin minulta koko aika kysella jotakin venajaksi, ja aani muuttui sita mukaa tylymmaksi kun jatkoin olkapaiden kohauttelua ja ilmeeni oli kysyva.
Mutta sain kuin sainkin sen! Lapulle oli kirjoitettu kaikki tiedot valmiiksi venajaksi ja passia piti myos vilauttaa, mutta kaikki onnistui.
Tama paiva oli parempi, jo pelkastaan 13 h younien takia. Lahdin kavelemaan turistikohteisiin pain kartta mukanani, otin paljon kauniita kuvia ja vain kaveleskelin ymparille pallistellessani.
Paasin myos syomaan kasvisravintolaan! Sovittiin Sislin kanssa treffit. Sain Borch- keittoa ja kaalella taytettyja blineja. Oli hitusen verran hyvaa. Sen jalkeen pyorittiin yhdessa ympari kaupunkia, se merkkas mulle karttaan pari kasviskauppaa ja -ravintolaa, joissa aattelin huomenna kayda.
Sisli on taalla Suomen konsulaatissa toissa viisumeitten tekijana. Opiskelee venajan kielta ja kulttuuria Tampereella ja viettaa nyt valivuotta taalla. Oli ihan huippua kylla saada vinkkeja ja apua !
Huomenna alkaa matka siis kohti Omskia. 47 h junassaistumista. "Can't wait". Paatin jattaa Jekaterinburgin valiin ja menna suoraan Omskiin. Ja itse asiassa sain sielta jo majapaikankin. Couchsurfing-sivuston kautta ! 22-vuotias Anastasia lahetti viestia, etta pystyy majoittamaan minut ainakin pariksi paivaksi.
Seuraavan parin paivan ajan siis istuma- ja makuulihaksia koetellaan, mut saapa ainaki jalat nyt levata tan parin paivan armottoman kavelyn jalkeen !
Pietari, Omsk & junailua
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti