Здравствуйте !

talla hetkella istun hostellissa Irkutkissa. Nerpa Backpackers. Oikein mukava paikka. Juna oli aamulla puoli kymmenen aikaan Irkutskissa (menee niin sekasin ajoista, kun kaikki junat kulkee Moskovan ajassa, joka siis on 5 h Irkutskin aikaa jaljessa). Hostellille saavuin kymmenen jalkeen. Oli ihana taas paasta suihkuun ja pesemaan junahajut pois itsesta ja vaatteista (nuudelihiki on uusi sana).


Omsk-nimisessa kaupungissa tuli vietettya 3 yota, 2.-5.10.
Couchsurfasin Anastasian ja Diman luona. He ovat reilu parikymppinen pariskunta jotka asuvat Omskin keskustassa 4h+keittio-asunnossa. Boheemi taiteilijapariskunta. Nastja opiskelee psykologiaa, Dima on kuulemma student in the streets.. I felt like home immediately when I walked in. Ei nettia, teeta juotiin litrakaupalla paivassa (loysin maailman parhaimman teen, en oo juonu kahvia yli viikkoon), musiikkia kuunneltiin kaseteilta ja vinyylilevyilta. Rakastuin siihen niiden asuntoon, ja ne oli ihan huippuja ihmisina myos :------))
Vierailtiin Nastjan aidin luona  ja pyorailtiin keskella yota ympari Omskia. Se oli paras aika kattoo kaupunkia, muuna kellonaikana kaduilla oli niin paljon autoja, etta tuntu etta ilma ois ollu taysin harmaana. Kuvottavaa.
Ei tehty mitaan kauheen ihmeellista. Hengailtiin, kaveltiin ja pyorailtiin vahan ympari kaupunkia.

Junamatkat ei ole edes niin pahoja kuin milta ne kuulostaa.
Mun 48 h junassa meni oikein mukavasti. Ekan paivan mulle piti seuraa 50-vuotias Alexander from St Petersburg. Ei se paljoa englantia osannut, mutta kyseli kovasti, tarjoili ruokaansa (pullapitko jonka sisalla oli riisia ja munaa?) ja teeta. Alapedit valtasi gangsteripariskunta. Mies oli hieman tummahipiainen, ylipainoinen gangsteri kultasormukset sormissa, ja nainen pieni, hento blondi.
Sain myos kaverin eraasta pienesta pikkutytosta joka intoutui leikkimaan mun kameralla. Sit se suuttu mulle ko kuuli etten osaa puhua venajaa. (vaikka koko sen tunnin ajan sanoin sille vaan joo-ta ja ei-ta)

Toisella junamatkalla ei sattunut ketaan lahettyville joka ois osannut englantia. Eilisilta tuli kumminkin istuttua saman poydan aaressa pariskunnan (mies Tajikistanista, nainen Kyrgyzstanista), Azerbaijanialaisen perheen ja venalaisen babushkan kanssa. Karttaa katsomalla ja piirtamalla selvitettiin mihin olen menossa ja mista tulossa. Kukaan niista ei osannut sanaakaan englantia.


Irkutsk on kovin natti kaupunki.
Huomenna alkaa matka kohti Baikal-jarvea, Olkhon-saarta. Siella ois tarkotus viettaa 2-3 yota. Kaikki kehuu saarta taialliseksi. Sita se varmasti onkin!! Ihanaa paasta rauhottumaan kunnolla ja vahan vaeltelemaan kukkuloilla sun muuta (voipi olla etta kohta pitaa heittaa kengat makeen ja ostaa joko tennarit tai uudet vaelluskengat. oikeanpuoleisen jalan varvas koko aika tuntuu kengan paadyssa, ja puutuu, vaikka ei satukkaan.. ja nyt kiinnosti).
Sitten ehka yhdeksi paivaksi takaisin Irkutskiin (haluun ehka kattella viela tata kaupunkia enempi), yojuna Ulan Udeen, siella paiva tai pari ja sitten bussilla Ulan Batoriin, Mongoliaan! Siina suunnitelma seuraavalla reilulle viikolle. Ei tassa muuta hataa oo, ko etta 19.10. umpeutuu Venajan viisumi eli ennen sita pitaa olla maasta ulkona.

Venaja on mielenkiintoinen maa, joka avautuisi paljon paremmin jos kielta osaisi (tai jos ois kunnon sanakirja\joku muu mukana). Mut oon ma saanut paljon nainkin. Tavannut ihan huippuja ihmisia ja kylla, nahnyt jo nyt sellaista elamaa mita ei voi kadehtia.

Omsk & junailua
Irkutsk