"habibi salemtak"

Viimeinen viikko on ollut ihan mahtava!!

8. paiva aamulla lahti minibussi kohti Baikal-jarven Olkhon saarta (saaren suurin, ja ainut asuttu saari). Matka kesti n. 6 h ja maksoi 500 ruplaa. Tutustuin eraaseen venalaistyttoon, Ludaan, joka oli menossa Irkutskista Baikalille rauhoittumaan. Ei se(kaan) osannut englantia kuin auttavasti, mutta kovin kiinnostunut oli kumminkin.
Olkhon-saarella majoituin Nikita's Guesthousessa (en muistanut ottaa yhtaan kuvia kyseisesta paikasta, mut se oli ihan mieleton kaikkine puurakennuksineen, jotka oli koristeltu upeasti). Paikka koostuu monesta, monesta eri talosta, joissa on erikokoisia ja -laisia huoneita. Hinta oli 900 ruplaa yolta, joka sisalsi 3 ateriaa ja majoituksen.
Siella oli myos traditional russian banya, eli sauna. Olo oli ko Mutkalammilla pienena ko sai sekottaa vedet ja istua puusaunassa ! Ainut vaan, etta ilmaisessa banyassa sai loikoilla vain 20 min, joka ei mun mielesta oo aika eika mikaan saunasta nauttimiseen.

Ensimmaisen illan aikana kavin kavelemassa ympari saarta ja katsomassa auringonlaskun. Maisemat oli niiiin upeat. Kavipa myos ilmi, etta mun roommate oli tanskalaistytto (nain sen fjallravenin takin ja kirjan, ja seuraavaks kysyinkin "sooo, are you from Denmark or what?"), ja heti ko alettiin jutskailla, se kaivo kaljat meille esiin ja lahdettiin kuwntelemaan ruokasaliin jotain venalaista folkmusiikkia Porukka sille illalle koostui Signesta (den), Kimista (ger), Olivierista (bel) ja Andreaksesta (swe).
Mulla ja Olivierilla oli molemmilla jaanyt vodkapullot reppuun junamatkan jaljilta (ko ei oltu loydetty seuraa sita tuhoamaan), joten kaivettiin ne esille ja vietettiin huippu ilta musiikkia kuunnellen ja korttia pelaten ! Ja tuli myos todistettua, etta en ma niin paska ruotsissa olekaan :------DD
Ilta paattyi siihen, etta lahdettiin Olivierin kanssa katsomaan tahtia neljalta yolla. Oli kylla huikeen nakosta kun oli taysikuu ja kirkas tahtitaivas kattona.

Seuraavana aamuna oli lahto ajelulle saaren pohjoisosaan. Kyydittajana oli mongolialainen mies (jolla oli ihana nauru, kun ylaetuhampaat oli kaikki kultaset) ja autona toimi noin miljoona vuotta vanha paku. Maisemat oli huikeita. Kallioisia kukkuloita, jyrkkia rinteita ja vetta silminkantamattomiin. Lehmia ja villihevoslaumoja kayskentelemassa vapaana. 'Kylia' joissa oli ehka kolme taloa. Oli vain outoa, kun ei haistanut suolavetta nahdessaan niin paljon vetta.
Tiet oli ihan jarkyttavassa kunnossa. Makia, kuoppia kuoppien peraan ja valilla teilla oli 30 cm urat. Pelkasin suurimman osan ajasta, etta paku kaatuu kyljelleen, mutta hyvin se pysy pystyssa. Istuin viela sopivasti takapenkilla. Olipahan ainakin the most interesting ride I've ever been at.

 Matkalla meita oli mina, Luda, Kim, Olivier, kaksi miesta Etela-Koreasta seka venalaismies joka ei osannut sanaakaan englantia (se kylla koko paivan innoissaan puhui venajaa seka kasillaan vaikka kukaan ei oikeen ymmartanytkaan). Kun paastiin takaisin guesthouselle, se katto meita ja kysyi innoissaan "vodka???". Olivier ja mina oltiin ihan kuolleita, joten sovittiin treffit yhdeksalta illalla guesthouselle.
Ilta oli oikeen mukava. Aleksei oli 36-vuotias venalaismies, joka tyoskenteli for Russian FBI. Hauska mies. Luda oli onneks mukana, joten se tulkkas suurimman osan ajasta..

Viimeinen paiva menikin aikalailla koomaillessa ja nukkuessa. Rentoutuessa. Kavin vahan kavelemassa ympari saarta, katselemassa maisemia lehmien keskella. Meinas tulla hieman jannat paikat, kun yhtakkia kuulin haukkumista ja mua kohti juoksi kovaa vauhtia 3 koiraa ja raksytti. Yks niista jai parin metrin paahan, murisi ja haukku. Lahdin pikkasen verran nopeeta kavelemaan takaspain sydan pamppaillen. Pitaapi vaan totutella noihinkin..
Ilta kului oluen ja ranskalaismiesten kanssa. Olivier oli ostanut olutta, ja paadyttiin istumaan kolmen miehen kanssa, jotka asustelee Pariisissa, mutta ovat alunperin Libanonista. Ehka hauskimmat miehet jotka oon ikaan tavannut :-----DD

Oli ihanaa tavata vihdoin ja viimein muita turisteja. Kaikki oli menossa itaan tai lanteen, ja kaikilla oli eripituiset ja -laiset matkat, mutta silti sama mission...

Tanaan kavin ettimasa kenkia, mutta joudun varmaan ootteleen viela Ulan Baatariin asti. Paadyin tuhlaileen rahaa China townissa, mutta KAIKKI OLI TARPEELLISIA 8----) farkut (joista maksoin riistohinnan...), pipo, lompakko (on mahdotonta pitaa pussukkalompakkoo ko pikkuseteleita on aina niin armoton nippu. joten paadyin ostamaan kirkkaanpinkin witch-lompakon), paivalaukku seka pattereita ja muuta pikkusalaa.

Eilen myos nautin toisen kasvisruokani Venajalla. Irkutskissa on ihan huippu kasvisravintola!! Juttelin yhden jenkkijatkan kanssa, joka oli viettanyt taydet 30 paivaa Mongoliassa. Se oli aika full of it, ja sano etta se oli ehka vahan liikaa aikaa siella. Ruoka oli kuulemma aivan kamalaa, ja se sano etta tuun elamaan pelkalla leivalla (ajattelin varautua pahkinoilla ja papupurkeilla).


Juna lahtee vajaan 7 tunnin paasta kohti Ulan Udea, josta matka jatkuu huomenaamulla bussilla kohti Ulan Baataria, jos bussista vain loytyy tilaa! Jos ei, matka siirtyy seuraavaan paivaan. Onneksi ei ole viela mikaan hoppu pois maasta (ainakaan viisumin puolesta). Jotenkin on vaan semmoinen olo, etta nyt on aika siirtya seuraavaan maahan.
Matka taittuu bussilla (eika junalla) sen takia, etta junan kanssa rajalla menisi monta, monta tuntia kauemmin, seka juna on (kuulemma) ainakin puolet kalliimpi kuin bussikyyti.
Ulan Baatarisas odottelee sitten taas paikka couchsurfaajan luona, josta parin paivan jalkeen varmaan kopottelen hostelliin, jonka kautta hankkiudun jollekin jeeppi- tai hevosvaellusreissulle.