horse milk and dried yoghurt... welcome to Mongolia :-----)

Talla hetkella istun Golden Gobi- guesthousen tietokonenurkkauksessa. Taa on ihana hostelli! Varikkaat seinat, pehmeet lattiat ja kotoisa tunnelma.

Oon nyt ollut taalla 3 yota (god, mihin ne paivat katoaa).
Saavuin muutama paiva sitten Ulan Udeen aamulla 6.20. Kysyin ohjeita bussiasemalle ja lahdin tallustelemaan sita kohti.. 20 min kuluttua tajusin, etta nyt ei kylla olla oikeella suunnalla (sinne piti olla 5 min kavelymatka), joten heratin sitten eraan tien vieressa olevan taksikuskin unosilta ja sanoin vain "bus, Ulan Baatar". Olin kavellyt painvastaiseen suuntaan bussiasemasta 8-------) go soffe ja soffen karttataidot

Bussiasemalla oli ihmisia hengailemassa jonkin verran. Pari minuuttia hengailtuani nain - kenen muunkaan kuin Olivierin tallustelevan pysakille!! Se oli saapunut Ulan Udeen edellisena iltana ja lahti samalla bussilla.
Paikka ois pitanyt varata etukateen (huoh), mutta me saatiin viimeiset vapaat paikat bussista Olivierin kanssa. Mua ei ois haitannu hengata yhta paivaa Ulan Udessa, jos paikkaa ei siis olisi saanut, mutta Olivierin viisumi oli umpeutumassa nii sen piti paasta ulos maasta...

Matka kesti bussilla Ulan Udesta Ulan Baatariin 12 tuntia, ja maksoi 1000 ruplaa.
Rajalla meni aikaa noin 3 tuntia. Mulla aukastiin reppu ja kyseltiin tavaroista etta mita ne on, kaippa ma sitten naytin niin paljon epailyttavammalta ko Olivier :----D
Rajalla naki myos mielenkiintoisen perheen hengailemassa. Aiti, isa ja n. 6-vuotias poika. Kaikilla oli rinkat (pojalla semmonen pieni), rastat ja hieman sotkuiset vaatteet. Venajaa ne puhu, eli kaippa ne jonkinmoisella kierroksella olivat olleet tai olivat parhaillaankin. Pisti hymyilyttamaan.
Jos Ulan Ude- Ulan Baatar - valin olisi mennyt junalla, rajalla olisi kuulemma mennyt aikaa 7 tuntia. Juna oli myos huomattavasti kalliimpi kuin bussimatka. Mutta kylla ne kuulemma vodkan kanssa olivat ajan saaneet kulumaan rajalla !

Viime paivat on mennyt aikalailla juhliessa.
Toissailtana saatiin todistaa oikeita mongolialaisia juhlia, kun taalla hostellilla oli omistajan siskon kihlajaisjuhlat. (Hostelli sijaitsee kerrostalossa, josta pari kerrosta on matkustajille ja sitten taalla asuu perhe, joka pyorittaa itse hostellia) Poytaan tuotiin jo iltapaivalla kokonainen lammas (jep, suoraan mun nokan eteen) seka miljoonaa eri sorttia salaattia, riisia, kakkua, juotavaa jne. Illalla, kun ihmiset alkoivat olla humalassa ja oli enaa muutama perheenjasen jaljella, koko hostellin porukka kutsuttiin sinne syomaan ja juomaan vodkaa. Tarjolla oli myos mongolialaista perinnejuomaa, hevosen maitoa eli airagia. Kylla, minakin maistoin! Alkoholia kyseisessa juomassa on 3% ja maku oli vahan kuin erittain paha kuiva valkoviini.. jossa on vahan maitoa seassa. Kuivattu jugurtti oli myos mielenkiintoinen makuelamys. Hapanta, erittain hapata.Ja kamalan makuista.

Eilen taasen oli ihan huiput reggae-bileet eraalla klubilla. Ma paasin lavalle laulamaan No woman no cry-ta itse esiintyjan ja muutaman muun ihmisen kanssa :-----D

Tapasin ensimmaisen suomalaisen taalla! Martti, majoittui kans hostellilla. On myos hauskaa, kun nakee taalla ihmisia joiden kanssa oli Baikal-jarvella samaa aikaa Nikitas Guesthosuella..

Ollaan katottu erilaisia retkia (ympari Mongoliaa. niita on niiiin monia erilaisia ja erimittaisia, 3-21 paivan mittasia), ja vihdoin paatetty mille lahdetaan. Alkuperainen suunnitelma oli lahtea 13 paivan retkelle Gobin eramaahan seka kierrella vahan keski-Mongoliassa. Ainut ongelma vain on se, etta ihmiset ei yleensa halua lahtea niin pitkalle retkelle. Joten huomenna lahdetaan eraan toisen porukan kanssa 8 paivan mittaiselle retkelle Gobin eramaahan. Sen jalkeen joko tullaan takaisin hostellille pariks paivaks, ja tehdaan toinen, 5 paivan mittainen retki keski-Mongoliaan. TAI jaadaan puolivalissa pois bussin kyydista, ja mennaan jurtasta jurttaan periaatteella ympariampari hieman. Kaikki suunnitelmat auki :----) Ei oo kiire mihinkaan.

Tanaan on pyhitetty paiva hengailulle. On koko aika sellainen "I SHOULD do this and I SHOULD do that", ja inhoan sita! Silla eihan taa matka oo sita, etta pitaa nahda mahdollisimman paljon erilaisia rakennuksia ja aukioita ja museoita (en oo muuten ollut viela ainoossakaan museossa :-----D). Ja siita pitaa muistuttaa itseaan aina valilla. Tan paivan ainut suunnitelma on lukea, ladata iPod, pesta toppi ja tehda ruokaa !

Ulan Baatar on hektinen kaupunki. Taalla on muutamia tosi kauniita paikkoja (eras aukio, seka buddhalaisten temppelivuori), mutta suurimmaks osaks (varsinkin keskusta) on tosi meluinen, TAYNNA autoja (en tajua mista niita tulee) ja sotkuinen. Eilen kaupungilla pyoriessani olin todella ylpea itsestani, kun ylitin autotien YKSIN, enka edes mennyt kenenkaan mongolialaisen vanavedessa. Autoilijat on ihan hulluja, kaikki toottaa koko aika kaikille ja neljan aikaan liikkuminen on huomattavasti nopeampaa kavellen kuin bussilla.