Tofua & soijamaitoa mahan taydelta

Taalla sita ollaan, OIKEESSA miljoonacityssa, Pekingissa! Juuri tarkistamien tietojen mukaan taalla asustelee about 20 milj. ihmista.
Muistaakseni tuo oli virallinen tieto, ja epavirallisesti taalla
asustelisi ainakin 5 miljoonaa enempi.

Oon ihan paivista sekaisin, etta kuinka monta paivaa oon taalla jo viihtynyt. Passin leima nayttaa, etta Mongoliasta lahdettiin 30.10., eli se tekee 11 yota Kiinan puolella!
Matka Ulan Batorista rajalle olikin toinen seikkailu..

Lahdin matkaan siis eraan suomalaispariskunnan kanssa. Paastyamme junaan tajuttiin, etta eihan meilla ehka sitten olekaan pelkkia istumapaikkoja. Sangyt oli samanmoiset kuin Venajan junissa, eli poikittain nelja petia, ja kaytavan suuntaisesti kaksi petia. Mun paikka oli kaytavan suuntainen ylapeti. Loysin oman paikkani, istahdin alas, ja 5 min kuluttua koko juna oli taynna halinaa kun se tayttyi (suurinpiirtein mun kanssa samanikaisista) armeijapukeisista miehista.
Niita oli PALJON.

Annoin paikkani niille, kun ne alko latkimaan korttia. Paadyin istumaan vanhempien naisten seka reilu parikymppisen miehen seuraan. He kaivoivatkin heti evaat esille, joita tottakai tarjottiin myos minulle. Niiden & pahkinoiden parissa kului seuraava tunti.

Ilta meni mukavasti korttipelia seuraillessa. Paikkoja vaihdettiin, ja meidan loossissa istui loppujen lopuksi mun kanssa samanikainen mongoolitytto, joka ei osannut sanaakaan englantia mutta joka oli todella mukava. Seka pari kolmekymppista miesta, joista toinen osasi englantia.
Eras armeijapukuinen poika osasi myos englantia, ja juteltiin sen kanssa jonkin aikaa. Pojat olivat siis rajavartiostomiehia, tarkastavat rajalla passeja jne. Ne oli kaikki tosi kiinnostuneita & mukavia (kai sun nyt pitaa tykata ihmisista jotka sanoo sua kauniiksi :-----D), ihmetteli etta missa olin ollut Mongoliassa. Pelattiin korttia, naurettiin ja syotiin pahkinoita. Sydanta lammittaa muistella!
Kun oli nukkumaanmenon aika, Agi (tytto) sanoi, etta ma saan nukkua alapedissa, joten ma sitten laitoin siihen pitkakseni ja sain armeijapoikien talvitakin peitoksi. Jossain vaiheessa yota mun viereen tuli joku nukkumaan. Ihmiset nukkui lomittain seka myos hattutelineilla (jossa ei oo mitaan pehmusteita), silla istumapaikan saaneena pitaa vaan ettia joku paikka itellensa missa laittaa pitkakseen.

Seitsemalta aamulla oltiin rajalla. Asema oli taynna autoja ja busseja, jotka tarjos kyytia rajan yli. Me paadyttiin vanhaan jeeppiin, johon ankesi loppujen lopuksi 6 ihmista.
Rajallaodottelu oli helvettia. Odotettiin kolme tuntia autossa hytisten, ennenkuin paastiin edes itse Mongolian rajalle. Mutta oli todella viihdyttavaa katsoa vanhojen jeeppien tormailya ja kilpailua siita, etta kuka paasee yhden auton jonossa eteenpain. Autot siis TORMAILIVAT toisiinsa kiilatessaan toistensa ohi. Kiinan puolella saatiin tietaa, etta yobussi ois Pekingissa neljan aikaan yolla, joten paadyttiin ottamaan tila-auto.

Samaisena iltana oltiinkin jo Pekingissa, yhdeksan aikaan illalla. Mulla oli couchsurfing-paikka, joka itseasiassa luuli etta saavun vasta seuraavana paivana. Mutta soitin sille, etta olen jo Pekingissa, ja sille passas etta saavun samaisena iltana sen majaan matalaan!
Robert, 31 v, it-manager for Microsoft, on ollut toissa Pekingissa vuoden verran. Aika outo, mutta mukava mies! Sain paljon paljon hyvia vinkkeja nahtavyyksia ja Kiinassa matkustelua varten. Han lahti joka aamu toihin kymmenen jalkeen ja palasi 7-8 aikaan illalla, jona aikana myos mun piti olla pois sen asunnosta. Oli pitkia paivia, mutta
saimpahan ainakin aikaseks kierreltya nahtavyyksia.

Ensimmaisena paivana sain itselleni kiinalaisen kannykkaliittyman (+8613436835755 numerosta minut tavoittaa) kiertelin Pekingia yhdessa Robertin ystavan Allenin kanssa. Ostin Converset!! Sain ensimakua ihanasta kiinalaisesta ruoasta. Nuudelikeiton ja keitettyjen tomaattipalojen syominen tikuilla oli ensin hieman haasteellista, mutta kylla sekin alkoi sitten sujumaan! Allen oli todella mukava, 24-vuotias kiinalaispoika. Opettaa englantia viikonloppuisin tyokseen. Han myos soitti parhaalle ystavalleen Shanghaihin, joka lupasi nayttaa minulle Shanghaita kunhan sinne saavun!
Illalla paasin shoppailemaan & syomaan Robertin toisen ystavan, Sybilin kanssa. Han on ollut Australiassa opiskelemassa muutaman vuoden, joten englanti oli todella hyvaa. Paasin hetken paasta kunnolla vauhtiin kiinalaisessa tavaratalossa jossa KAIKESTA pitaa tingata.
Mista lie opittua....

Toisena, kolmantena ja neljantena paivana kiertelin Kesapalatsin, Kielletyn kaupungin ja pari temppelia lapi. Paikat oli vaikuttavia ja mielenkiintosia, mutta kaikki on aika lailla mixed up in my head now. Kielletty kaupunki ei oo ihan yhta hehkea kuin mita sita mainostetaan, mutta se on pakko nahda-paikka.

Hostellilla (sanlitun youth hostel) oon tavannut huippuja ihmsia! Monta paivaa tuli hengattua israelilaisen Itayn kanssa. Itay on matkustanut ympariampari palloa 12 kuukautta. 26-vuotias, palveli armeijassa 6 vuotta (no niimpa. voisi miika-markuskin ottaa mallia) jonka jalkeen lahti reissaamaan.
Tallainen kaytanto on yleista
israelissa. Miehet (ja naiset!!! naisten peruspalvelus on 2 vuotta) lahtee armeijan jalkeen nakemaan maailmaa, jonka jalkeen he opiskelevat. Meilla oli  hyvia keskusteluja ja loyty ekaa kertaa matkalla oikeesti samanhenkinen ihminen.
Costa Ricalaisen pariskunnan (n. 35 v) tuli vietettya myos paljon aikaa. Tuntuivat olevan todella varakkaita ihmisia.. asuvat 4 tunnin ajomatkan paassa Costa Rican paakaupungista, rannalla. Ompa nyt yksi lomapaikka taasen siellakin!

Taa koko paikka on myos taynna ruotsalaisia, joitten kanssa oon viihtynyt aika paljon.. niita on y hteensa varmaan 20. Eniten oon hengannut 4 pojan, seka kahden tyton, Evelinan ja Johannan kanssa. He myos kutsuivat mut Bangkokin lahettyville niiden talolle viettamaan joulua.. Katotaan mimmoset plaanit tasta kehkeytyy! Mut ei ois kylla
huono idea hengata joulua yhdessa skandinaavien kanssa. Paa-asia ettei yksin tarvitse olla.

Toissapaivana tehtiin Itayn kanssa yhdessa matka Kiinan muurille (retket joita hostelli jarjesti oli n. 28 e, meidan retki maksoi kaikenkaikkiaan alle 10e). Oltiin lahimmalla paikalla Pekingin keskustaa, 50 km Pekingista, Juyonggangissa. Se on uudistettu kohta
kokonaan. Ja ne portaat... noh, niita riitti!! Mutta kiivettiin kaikkein korkeimmalle kohdalle (mina hieman useampien taukojen kanssa hehe) ja kylla ne nakymat oli sen arvoiset!! Saimpahan ainakin ilmaisen bodypump-tunnin sina paivana.

Ruoka on NIIN hyvaa. Mulla on yks lemppariravintola tassa hostellin lahettyvilla, jossa ollaan kayty melkeen joka paiva syomassa.. 2 riisia, alkusalaatti, yksi paaruoka ja olut maksaa noin 30 Yuania, eli noin 3,5e. Tofua ja nuudeleita loytyy joka paikasta (eilen tilattiin hurripoikien kanssa 'tofu skin', ja ne tykkas siita hurjasti! se maistu ihan kebabilta), ja ruoka on niin hyvaa ja halpaa! Unelmapaikka.

Laskeskelin tassa kokonaiskustannuksia pari paivaa sitten valille Helsinki ja Peking, ja tassa se tulee :

Helsinki- Pietari 39e
Pietari- Omsk 95e
Omsk- Irkutsk 46e
Irkutsk- Ulan Ude 15e
Ulan Ude- Ulan Bator 25e
Ulan Bator- rajalle 5,5e
rajanylitys 6e
raja- Peking 23e
= 255e

Tuohon taytyy toki lisata viisumimaksut + yopymiset ja
matkustamisaika, mutta on taa maatapitkin meno mun mielesta silti
mukavampi vaihtoehto ko lentaminen!


Tanaan alkaa matka kohti Pingyaota, PIENTA kylaa kohti (450 000 ihmista), jota eras hollantilaismies mulle suositteli. Siita parin paivan paasta matka jatkuu kohti Xi'ania (terracotta warriors).
Xianista parin pikkukaupungin kautta Shanghaihin. Tassapa onki
seuraavan parin viikon suunnitelmat!