Pomppuisia teita ja lumisia vuoria

Makasin tanaan sangyssa melkein tunnin, kaikki vaatteet ylla, sahkoviltti online-tilassa seka paksu peitto paalla. Ja silti mulla oli kylma.

Sijainti on ollut viimeiset pari yota Litang, Sichuanin provinssi, Kiina. Tanaan piti jatkua matka kohti Xianchengia, joka toimii valietappina Shangri Laan, mutta bussi oli taynna, joten huomisaamuna taytyy turvautua minibussiin.

11.11.-13.11. Pingyao
13.11.-16.11. Xi'an
17.11.-23.11. Chengdu
23.11.-26.11. Kangding
26.11.-29.11. Litang
29.11.--> Xiancheng, Zhongdian (Shangri La), Lijiang

Pingyao oli kiva 'pikkupaikka'. Kaupunki oli kahdessa osassa, kaupungin muurien sisalla ja sen ulkopuolella. Muurien sisusta oli taynna pikkukujia, kauppoja, ravintoloita ja hostelleja. Se oli soma. Koko paikka oli tosin taynna kiinalaisturisteja, kadut taynna tuliaiskauppoja ja ravintolat kalliita. Kaupungin ulkopuolella oli betonia, saastetta ja vahan vihreaa. Yhtena paivana vuokrasin (mini)pyoran ja veivasin 7 km luostarille, joka on kaupungin ulkopuolella. Ei ollut kiva polkea highwayta pitkin isojen rekkojen porratessa ohi.

En ymmarra miten Kiina voi olla niin jarjettoman saasteinen. Pekingissa en nahnyt auringonpaistetta juuri ollenkaan saasteiden takia, ja sama juttu on ollut muidenkin kaupunkien kohdalla. Ihmiset pitaa kaikkialla jonkinmoista suojaa suun edessa, saasteiden ja polyn takia.

Xi'an, terrakottasotilaiden kotikaupunki. Nain siella mun ruotsalaisystavat Pekingista ja soin maailman parasta nuudelikeittoa. (1,2e iso kulhollinen tofutomaattisalaattinuudelikeittoa nam) Olin melkein koko ajan sairaana Xi'anissa, kuumeisena ja flunssaisena (niinkuin oli myos ruotsitytot, Johanna ja Evelina). Kavin katsomassa muslimibuddhalaistyylista luostaria jota ymparoi pitkat kadut taynna ruokaa (musliminaisten leipomia taivaallisen hyvia leivoksia, katuravintoloita, tofu- ja lihatikkuja, pannukakkuja). Ihmiset oli hurjan ystavallisia ja ruoka oli ihanaa. Toisena paivana mentiin terrakottasotilaita katsomaan suuremmalla joukolla (ranska, hollanti, ruotsi ja mina). Olihan se vaikuttavaa.. Mutta empas tiennyt etta ne kaikki on koottu palasista yhteen! Mutta oishan se ollut aika hullua, etta ne ois loydetty kokonaisina maasta. Alue oli suuri, ja se kasitti yhteensa 4 hallia joissa oli historiaa, valokuvia ja sotilaita. Kylla siella pari tuntia helposti vietti. Xi'anista mukaan tarttui myos uudet vaelluskengat (jotka ovat osoittautuneet ihan ok:ksi, varvas tuntuu kumminkin vahan viela paassa. Kuten Anna sanoi, sen kanssa pitaa vaan oppia elamaan...), joka hieman ketutti saapuessani Chengduun, jossa oli suurensuurin Decathlonin kauppa (kaikilla ranskalaisilla on aina Quechua-merkkiset kamat) joka on todella halpa, hyva ja kestava. Aina ei voi voittaa...
Junamatkalla Xi'anista Chengduun sain maistaa maailman kamalinta juomaa mita kaikki kiinalaiset tuntuu juovan. Punaisessa tolkissa olevaa vesisokerilitkua, eika MITAAN muuta.

Chengdu = PANDAS! Heti kun astuin junasta ulos, ei voinut muuta kuin hymyilla... oli niin LAMMIN. Jopa heti aamusta. Chengdussa parjasi helposti iltaan asti topilla ja villatakilla, vajaa +20C koko ajan.
Ensimmaisena kun saavuin hostellille, tormasin hollantilaistyttoon jonka olin nahnyt Pekingissa hostellilla. Kirjauduin sisalle, ja nain 2 naista, jotka olin tavannut Ulanbatorissa, Mongoliassa hostellilla! Meidan piti niiden kanssa pitaa yhteytta FB:n valityksella ja nahda Kiinassa, mutta Lisa ei paassyt Facebookkiin ollenkaan, joten yhteydenpito jai. Mutta siella ne oli!! Samassa hostellissa oli myos ranskalaismies jonka kanssa hengasin Xi'anissa. Matkustajien maailma on pieni ja reitit samat.
Chengdussa hengattiin suurimmaksi osaksi porukalla mina, Swaan (hollantilaistytto), Lisa & Bernie (naiset Brightonista) seka Ee (kiinalaisnainen joka on reissannu ympariampari pari vuotta). Oli superhauskoja paivia! Vuokrattiin pyorat, mentiin ympari Chengduta, syotiin ihan mahtavaa katuruokaa (Oli 15 lautasta vaihtoehtoina lihaa, tofua, kasviksia monenlaisia jne., joista sai valita omalle lautasellen 2-4 lajiketta, jotka sitten wokattiin sulle + riisia sai syoda niin paljon kuin halusi. Koko homman hinnaksi tuli 8Y, eli 1e.), biletettiin kiinalaisella yokerholla jne.
Eraana paivana kun olin kavelemassa yksikseni, pari tyttoa tuli pysayttamaan mut ja halusivat kuvaan mun kanssa. Molemmat yhdessa ensin ja sitten erikseen. Pelasti mun paivan :-----D
Pandat oli hurjan sopoja. Pandapuisto oli hurjan iso alue, ja pandoilla oli onneksi hyvat oltavat. Siella oli jattilaispandoja, punapandoja ja pikkupandoja. Siella ne rouskutti bambua menemaan tai loikoilivat puukorokkeilla laiskoina!

Chengdussa paatin, etta haluan menna vuorten lapi Yunnanin provinssiin. Swaanilla, 18.v hollantilaistytolla oli samanmoiset plaanit joten lyottaydyttiin yhteen ja hankittiin tietoa paikoista mihin kannattaa menna!

Kangding, 82 000 ihmista jotka asuvat 2600m korkeudessa, oli mun ja Swaanin ensimmainen stoppi. Saavuttiin paikan paalle illansuussa, etsittiin hostelli (jota piti mukava 60-kymppinen kiinalaismies joka puhui vahan englantia) ja asettauduttiin aloilleen.
Kangding oli ensimmainen kaupunki, jossa naki tiibetilaisia. Suurin osa siellasuvista onkin tiibetilaisia. Ne muistuttaa kovasti mongolialaisista, ja samalla jotkut niista nayttaa ihan intiaaneilta. Monilla miehilla on mustat, pitkat kiharat hiukset. Naisista suurin osa pukeutuu todella perinteisesti. Pitka mekko, jonka alla on paksut kalsarit ja mekossa pitkat hihat. KAIKILLA naisilla on pitkat hiukset jotka on kiedottu jotenkin kivalle nutturalle. (ehka tama onkin syy, miksi pari kertaa mennessani julkiseen vessaan, mua on yritetty ohjata miesten puolelle)
Ensimmainen paiva Kangdingissa mulla meni oikeastaan sangyssa makoillessa. Maha ei oikein ottanut toimiakseen. Voi olla, etta johtui korkeudesta tai edellisillan ruoasta. Samaisesta syysta multa jaikin kaikki nahtavyydet (luostari & korkea kukkula).
Hostelleissa taalla lannessa pain ei ole lammitysta missaan. Sangyissa on sahkoviltit lakanan alla ja peitot on hurjan paksut. Litangissa nukun myos makuupussi paalla, seka kalsarit ja pitkahihainen ylla. Ja minako lahdin nauttimaan lammosta?

Litang oli seuraava kohde. Tanne saavuttiin 2 yota sitten. Taalla on helvetin KYLMA, korkeutta 4000m , mutta ainakin aurinko paistaa. Ensimmaisena paivana sain karsia taallakin vatsavaivoista. Kiipesin kumminkin urheasti luostarivuorelle (joka oli hienoinen urakka, pysahdyttiin monta kertaa vaan hengahtamaan, keuhkot kun ei oikein ole tottuneet tahan korkeuteen...) Swaanin kanssa, jonka jalkeen kaveleskelin kaupungilla yksinani. Taalla melkein kaikki ihmiset on tiibetilaisia. Ne on ihania. Kaikki huutelee 'hello':ta, tuijottavat, hymyilevat ja osoittevat mun lavistysta. Ihmiset on todella suloisia. Pikkulapset ja aikuiset jaavat katsomaan, ja katsovat peraan viela useaan otteeseen.
Tanaan herattiin aamulla aikaisin katsomaan tiibetilaisia hautajaisia. Olen aika kiitollinen, ettei ne paastaneet meita lahelle katsomaan.
Sky Burial = tiibetilaiset hautajaiset toimivat seuraavasti:
Ainoastaan miehet saavat osallistua. Ruumis tuodaan talle kukkulalle Litangissa (jopa pidempien matkojen takaa), jossa yksi mies paloittelee ruumiin. Jep. Kaikki katsovat kun ruumis paloitellaan.
Korppikotkat alkavat liidella kukkulan ymparilla heti kun ruumista aloitellaan paloitella. Ruumis heitetaan korppikotkille, ja kylla, vielakin kaikki katsovat. Tama on siis hautajaisten rituaali. Kun liha on syoty, luut murskataan ja korppikotkat syovat nekin.
Taman jalkeen mentiin Swaanin kanssa syomaan maailman parhaita perunadumplingeja. Taikinanyytteja jotka uppopaistetaan. NAM.

Koko paiva meni odotellessa jos bussi tulisi. Hostellille saapui eras kiinalaistytto, joka muutti Swaanin suunnitelmia, se lahtee huomenna tyton matkaan. Isossa bussissa ei ollut mulle tilaa Xianchengiin, joten huomenna lahden minibussilla sinne. Yksi yo siella, jonka jalkeen Shangri Laan 1-2 yoksi ja sitten LAMPIMAAN Lijiangiin..
Tsekkasin eilen saan Lijiangiin, ja se naytti +20- +23.. Sen ajatuksen voimin selvian nama seuraavat pari paivaa!! Lijiangissa tapaan myos Betin ja Tomin!! Ihanaa naha tuttuja immeisia.