sijainti: Kunming, Kiina
Netti on sen verran huono hostellilla etten saa kuvia ladattua, tama tulee tapahtumaan siis LAOSISSA/Thaimaassa.
Samasta syysta tulee sitten myos blogin paivittely. En saa suojattua yhteytta taalla, jotta blogspot toimisi kunnolla, eli myohemmin paivitysta..
Huomenaamuna lahtee bussi kohti Jinghongia, Etela-Yunnania (jossa on armeliaat +25 astetta lamminta. Ompa sita lampoa jo 2,5 kk odotettu), josta matka jatkuu parin paivan kuluttua Laosiin. Paatin menna Laosin lapi Thaimaaseen, silla se tulee a)halvemmaksi kuin menna suoraan veneella Thaimaaseen b) nakeepa yhden ylimaaraisen maan samalla.
Joulu ja uusivuosi tullaan siis viettamaan nailla nakymin Laosissa! Luang Prabang on kuulemma 'the most beautiful place on earth, no words can describe it' eraan kolumbialaismiehen mukaan, joten sinne aattelin asettua!
16.1. saapuu Chiang Main maille ja mannuille rakas vaihtariystavani Phillip Saunders Uudesta Seelannista, eli villi kuukausi Thaimaassa tiedossa sen jalkeen ! 8--------------)
19. joulukuuta 2011
28. marraskuuta 2011
Pomppuisia teita ja lumisia vuoria
Makasin tanaan sangyssa melkein tunnin, kaikki vaatteet ylla, sahkoviltti online-tilassa seka paksu peitto paalla. Ja silti mulla oli kylma.
Sijainti on ollut viimeiset pari yota Litang, Sichuanin provinssi, Kiina. Tanaan piti jatkua matka kohti Xianchengia, joka toimii valietappina Shangri Laan, mutta bussi oli taynna, joten huomisaamuna taytyy turvautua minibussiin.
11.11.-13.11. Pingyao
13.11.-16.11. Xi'an
17.11.-23.11. Chengdu
23.11.-26.11. Kangding
26.11.-29.11. Litang
29.11.--> Xiancheng, Zhongdian (Shangri La), Lijiang
Pingyao oli kiva 'pikkupaikka'. Kaupunki oli kahdessa osassa, kaupungin muurien sisalla ja sen ulkopuolella. Muurien sisusta oli taynna pikkukujia, kauppoja, ravintoloita ja hostelleja. Se oli soma. Koko paikka oli tosin taynna kiinalaisturisteja, kadut taynna tuliaiskauppoja ja ravintolat kalliita. Kaupungin ulkopuolella oli betonia, saastetta ja vahan vihreaa. Yhtena paivana vuokrasin (mini)pyoran ja veivasin 7 km luostarille, joka on kaupungin ulkopuolella. Ei ollut kiva polkea highwayta pitkin isojen rekkojen porratessa ohi.
En ymmarra miten Kiina voi olla niin jarjettoman saasteinen. Pekingissa en nahnyt auringonpaistetta juuri ollenkaan saasteiden takia, ja sama juttu on ollut muidenkin kaupunkien kohdalla. Ihmiset pitaa kaikkialla jonkinmoista suojaa suun edessa, saasteiden ja polyn takia.
Xi'an, terrakottasotilaiden kotikaupunki. Nain siella mun ruotsalaisystavat Pekingista ja soin maailman parasta nuudelikeittoa. (1,2e iso kulhollinen tofutomaattisalaattinuudelikeittoa nam) Olin melkein koko ajan sairaana Xi'anissa, kuumeisena ja flunssaisena (niinkuin oli myos ruotsitytot, Johanna ja Evelina). Kavin katsomassa muslimibuddhalaistyylista luostaria jota ymparoi pitkat kadut taynna ruokaa (musliminaisten leipomia taivaallisen hyvia leivoksia, katuravintoloita, tofu- ja lihatikkuja, pannukakkuja). Ihmiset oli hurjan ystavallisia ja ruoka oli ihanaa. Toisena paivana mentiin terrakottasotilaita katsomaan suuremmalla joukolla (ranska, hollanti, ruotsi ja mina). Olihan se vaikuttavaa.. Mutta empas tiennyt etta ne kaikki on koottu palasista yhteen! Mutta oishan se ollut aika hullua, etta ne ois loydetty kokonaisina maasta. Alue oli suuri, ja se kasitti yhteensa 4 hallia joissa oli historiaa, valokuvia ja sotilaita. Kylla siella pari tuntia helposti vietti. Xi'anista mukaan tarttui myos uudet vaelluskengat (jotka ovat osoittautuneet ihan ok:ksi, varvas tuntuu kumminkin vahan viela paassa. Kuten Anna sanoi, sen kanssa pitaa vaan oppia elamaan...), joka hieman ketutti saapuessani Chengduun, jossa oli suurensuurin Decathlonin kauppa (kaikilla ranskalaisilla on aina Quechua-merkkiset kamat) joka on todella halpa, hyva ja kestava. Aina ei voi voittaa...
Junamatkalla Xi'anista Chengduun sain maistaa maailman kamalinta juomaa mita kaikki kiinalaiset tuntuu juovan. Punaisessa tolkissa olevaa vesisokerilitkua, eika MITAAN muuta.
Chengdu = PANDAS! Heti kun astuin junasta ulos, ei voinut muuta kuin hymyilla... oli niin LAMMIN. Jopa heti aamusta. Chengdussa parjasi helposti iltaan asti topilla ja villatakilla, vajaa +20C koko ajan.
Ensimmaisena kun saavuin hostellille, tormasin hollantilaistyttoon jonka olin nahnyt Pekingissa hostellilla. Kirjauduin sisalle, ja nain 2 naista, jotka olin tavannut Ulanbatorissa, Mongoliassa hostellilla! Meidan piti niiden kanssa pitaa yhteytta FB:n valityksella ja nahda Kiinassa, mutta Lisa ei paassyt Facebookkiin ollenkaan, joten yhteydenpito jai. Mutta siella ne oli!! Samassa hostellissa oli myos ranskalaismies jonka kanssa hengasin Xi'anissa. Matkustajien maailma on pieni ja reitit samat.
Chengdussa hengattiin suurimmaksi osaksi porukalla mina, Swaan (hollantilaistytto), Lisa & Bernie (naiset Brightonista) seka Ee (kiinalaisnainen joka on reissannu ympariampari pari vuotta). Oli superhauskoja paivia! Vuokrattiin pyorat, mentiin ympari Chengduta, syotiin ihan mahtavaa katuruokaa (Oli 15 lautasta vaihtoehtoina lihaa, tofua, kasviksia monenlaisia jne., joista sai valita omalle lautasellen 2-4 lajiketta, jotka sitten wokattiin sulle + riisia sai syoda niin paljon kuin halusi. Koko homman hinnaksi tuli 8Y, eli 1e.), biletettiin kiinalaisella yokerholla jne.
Eraana paivana kun olin kavelemassa yksikseni, pari tyttoa tuli pysayttamaan mut ja halusivat kuvaan mun kanssa. Molemmat yhdessa ensin ja sitten erikseen. Pelasti mun paivan :-----D
Pandat oli hurjan sopoja. Pandapuisto oli hurjan iso alue, ja pandoilla oli onneksi hyvat oltavat. Siella oli jattilaispandoja, punapandoja ja pikkupandoja. Siella ne rouskutti bambua menemaan tai loikoilivat puukorokkeilla laiskoina!
Chengdussa paatin, etta haluan menna vuorten lapi Yunnanin provinssiin. Swaanilla, 18.v hollantilaistytolla oli samanmoiset plaanit joten lyottaydyttiin yhteen ja hankittiin tietoa paikoista mihin kannattaa menna!
Kangding, 82 000 ihmista jotka asuvat 2600m korkeudessa, oli mun ja Swaanin ensimmainen stoppi. Saavuttiin paikan paalle illansuussa, etsittiin hostelli (jota piti mukava 60-kymppinen kiinalaismies joka puhui vahan englantia) ja asettauduttiin aloilleen.
Kangding oli ensimmainen kaupunki, jossa naki tiibetilaisia. Suurin osa siellasuvista onkin tiibetilaisia. Ne muistuttaa kovasti mongolialaisista, ja samalla jotkut niista nayttaa ihan intiaaneilta. Monilla miehilla on mustat, pitkat kiharat hiukset. Naisista suurin osa pukeutuu todella perinteisesti. Pitka mekko, jonka alla on paksut kalsarit ja mekossa pitkat hihat. KAIKILLA naisilla on pitkat hiukset jotka on kiedottu jotenkin kivalle nutturalle. (ehka tama onkin syy, miksi pari kertaa mennessani julkiseen vessaan, mua on yritetty ohjata miesten puolelle)
Ensimmainen paiva Kangdingissa mulla meni oikeastaan sangyssa makoillessa. Maha ei oikein ottanut toimiakseen. Voi olla, etta johtui korkeudesta tai edellisillan ruoasta. Samaisesta syysta multa jaikin kaikki nahtavyydet (luostari & korkea kukkula).
Hostelleissa taalla lannessa pain ei ole lammitysta missaan. Sangyissa on sahkoviltit lakanan alla ja peitot on hurjan paksut. Litangissa nukun myos makuupussi paalla, seka kalsarit ja pitkahihainen ylla. Ja minako lahdin nauttimaan lammosta?
Litang oli seuraava kohde. Tanne saavuttiin 2 yota sitten. Taalla on helvetin KYLMA, korkeutta 4000m , mutta ainakin aurinko paistaa. Ensimmaisena paivana sain karsia taallakin vatsavaivoista. Kiipesin kumminkin urheasti luostarivuorelle (joka oli hienoinen urakka, pysahdyttiin monta kertaa vaan hengahtamaan, keuhkot kun ei oikein ole tottuneet tahan korkeuteen...) Swaanin kanssa, jonka jalkeen kaveleskelin kaupungilla yksinani. Taalla melkein kaikki ihmiset on tiibetilaisia. Ne on ihania. Kaikki huutelee 'hello':ta, tuijottavat, hymyilevat ja osoittevat mun lavistysta. Ihmiset on todella suloisia. Pikkulapset ja aikuiset jaavat katsomaan, ja katsovat peraan viela useaan otteeseen.
Tanaan herattiin aamulla aikaisin katsomaan tiibetilaisia hautajaisia. Olen aika kiitollinen, ettei ne paastaneet meita lahelle katsomaan.
Sky Burial = tiibetilaiset hautajaiset toimivat seuraavasti:
Ainoastaan miehet saavat osallistua. Ruumis tuodaan talle kukkulalle Litangissa (jopa pidempien matkojen takaa), jossa yksi mies paloittelee ruumiin. Jep. Kaikki katsovat kun ruumis paloitellaan.
Korppikotkat alkavat liidella kukkulan ymparilla heti kun ruumista aloitellaan paloitella. Ruumis heitetaan korppikotkille, ja kylla, vielakin kaikki katsovat. Tama on siis hautajaisten rituaali. Kun liha on syoty, luut murskataan ja korppikotkat syovat nekin.
Taman jalkeen mentiin Swaanin kanssa syomaan maailman parhaita perunadumplingeja. Taikinanyytteja jotka uppopaistetaan. NAM.
Koko paiva meni odotellessa jos bussi tulisi. Hostellille saapui eras kiinalaistytto, joka muutti Swaanin suunnitelmia, se lahtee huomenna tyton matkaan. Isossa bussissa ei ollut mulle tilaa Xianchengiin, joten huomenna lahden minibussilla sinne. Yksi yo siella, jonka jalkeen Shangri Laan 1-2 yoksi ja sitten LAMPIMAAN Lijiangiin..
Tsekkasin eilen saan Lijiangiin, ja se naytti +20- +23.. Sen ajatuksen voimin selvian nama seuraavat pari paivaa!! Lijiangissa tapaan myos Betin ja Tomin!! Ihanaa naha tuttuja immeisia.
Sijainti on ollut viimeiset pari yota Litang, Sichuanin provinssi, Kiina. Tanaan piti jatkua matka kohti Xianchengia, joka toimii valietappina Shangri Laan, mutta bussi oli taynna, joten huomisaamuna taytyy turvautua minibussiin.
11.11.-13.11. Pingyao
13.11.-16.11. Xi'an
17.11.-23.11. Chengdu
23.11.-26.11. Kangding
26.11.-29.11. Litang
29.11.--> Xiancheng, Zhongdian (Shangri La), Lijiang
Pingyao oli kiva 'pikkupaikka'. Kaupunki oli kahdessa osassa, kaupungin muurien sisalla ja sen ulkopuolella. Muurien sisusta oli taynna pikkukujia, kauppoja, ravintoloita ja hostelleja. Se oli soma. Koko paikka oli tosin taynna kiinalaisturisteja, kadut taynna tuliaiskauppoja ja ravintolat kalliita. Kaupungin ulkopuolella oli betonia, saastetta ja vahan vihreaa. Yhtena paivana vuokrasin (mini)pyoran ja veivasin 7 km luostarille, joka on kaupungin ulkopuolella. Ei ollut kiva polkea highwayta pitkin isojen rekkojen porratessa ohi.
En ymmarra miten Kiina voi olla niin jarjettoman saasteinen. Pekingissa en nahnyt auringonpaistetta juuri ollenkaan saasteiden takia, ja sama juttu on ollut muidenkin kaupunkien kohdalla. Ihmiset pitaa kaikkialla jonkinmoista suojaa suun edessa, saasteiden ja polyn takia.
Xi'an, terrakottasotilaiden kotikaupunki. Nain siella mun ruotsalaisystavat Pekingista ja soin maailman parasta nuudelikeittoa. (1,2e iso kulhollinen tofutomaattisalaattinuudelikeittoa nam) Olin melkein koko ajan sairaana Xi'anissa, kuumeisena ja flunssaisena (niinkuin oli myos ruotsitytot, Johanna ja Evelina). Kavin katsomassa muslimibuddhalaistyylista luostaria jota ymparoi pitkat kadut taynna ruokaa (musliminaisten leipomia taivaallisen hyvia leivoksia, katuravintoloita, tofu- ja lihatikkuja, pannukakkuja). Ihmiset oli hurjan ystavallisia ja ruoka oli ihanaa. Toisena paivana mentiin terrakottasotilaita katsomaan suuremmalla joukolla (ranska, hollanti, ruotsi ja mina). Olihan se vaikuttavaa.. Mutta empas tiennyt etta ne kaikki on koottu palasista yhteen! Mutta oishan se ollut aika hullua, etta ne ois loydetty kokonaisina maasta. Alue oli suuri, ja se kasitti yhteensa 4 hallia joissa oli historiaa, valokuvia ja sotilaita. Kylla siella pari tuntia helposti vietti. Xi'anista mukaan tarttui myos uudet vaelluskengat (jotka ovat osoittautuneet ihan ok:ksi, varvas tuntuu kumminkin vahan viela paassa. Kuten Anna sanoi, sen kanssa pitaa vaan oppia elamaan...), joka hieman ketutti saapuessani Chengduun, jossa oli suurensuurin Decathlonin kauppa (kaikilla ranskalaisilla on aina Quechua-merkkiset kamat) joka on todella halpa, hyva ja kestava. Aina ei voi voittaa...
Junamatkalla Xi'anista Chengduun sain maistaa maailman kamalinta juomaa mita kaikki kiinalaiset tuntuu juovan. Punaisessa tolkissa olevaa vesisokerilitkua, eika MITAAN muuta.
Chengdu = PANDAS! Heti kun astuin junasta ulos, ei voinut muuta kuin hymyilla... oli niin LAMMIN. Jopa heti aamusta. Chengdussa parjasi helposti iltaan asti topilla ja villatakilla, vajaa +20C koko ajan.
Ensimmaisena kun saavuin hostellille, tormasin hollantilaistyttoon jonka olin nahnyt Pekingissa hostellilla. Kirjauduin sisalle, ja nain 2 naista, jotka olin tavannut Ulanbatorissa, Mongoliassa hostellilla! Meidan piti niiden kanssa pitaa yhteytta FB:n valityksella ja nahda Kiinassa, mutta Lisa ei paassyt Facebookkiin ollenkaan, joten yhteydenpito jai. Mutta siella ne oli!! Samassa hostellissa oli myos ranskalaismies jonka kanssa hengasin Xi'anissa. Matkustajien maailma on pieni ja reitit samat.
Chengdussa hengattiin suurimmaksi osaksi porukalla mina, Swaan (hollantilaistytto), Lisa & Bernie (naiset Brightonista) seka Ee (kiinalaisnainen joka on reissannu ympariampari pari vuotta). Oli superhauskoja paivia! Vuokrattiin pyorat, mentiin ympari Chengduta, syotiin ihan mahtavaa katuruokaa (Oli 15 lautasta vaihtoehtoina lihaa, tofua, kasviksia monenlaisia jne., joista sai valita omalle lautasellen 2-4 lajiketta, jotka sitten wokattiin sulle + riisia sai syoda niin paljon kuin halusi. Koko homman hinnaksi tuli 8Y, eli 1e.), biletettiin kiinalaisella yokerholla jne.
Eraana paivana kun olin kavelemassa yksikseni, pari tyttoa tuli pysayttamaan mut ja halusivat kuvaan mun kanssa. Molemmat yhdessa ensin ja sitten erikseen. Pelasti mun paivan :-----D
Pandat oli hurjan sopoja. Pandapuisto oli hurjan iso alue, ja pandoilla oli onneksi hyvat oltavat. Siella oli jattilaispandoja, punapandoja ja pikkupandoja. Siella ne rouskutti bambua menemaan tai loikoilivat puukorokkeilla laiskoina!
Chengdussa paatin, etta haluan menna vuorten lapi Yunnanin provinssiin. Swaanilla, 18.v hollantilaistytolla oli samanmoiset plaanit joten lyottaydyttiin yhteen ja hankittiin tietoa paikoista mihin kannattaa menna!
Kangding, 82 000 ihmista jotka asuvat 2600m korkeudessa, oli mun ja Swaanin ensimmainen stoppi. Saavuttiin paikan paalle illansuussa, etsittiin hostelli (jota piti mukava 60-kymppinen kiinalaismies joka puhui vahan englantia) ja asettauduttiin aloilleen.
Kangding oli ensimmainen kaupunki, jossa naki tiibetilaisia. Suurin osa siellasuvista onkin tiibetilaisia. Ne muistuttaa kovasti mongolialaisista, ja samalla jotkut niista nayttaa ihan intiaaneilta. Monilla miehilla on mustat, pitkat kiharat hiukset. Naisista suurin osa pukeutuu todella perinteisesti. Pitka mekko, jonka alla on paksut kalsarit ja mekossa pitkat hihat. KAIKILLA naisilla on pitkat hiukset jotka on kiedottu jotenkin kivalle nutturalle. (ehka tama onkin syy, miksi pari kertaa mennessani julkiseen vessaan, mua on yritetty ohjata miesten puolelle)
Ensimmainen paiva Kangdingissa mulla meni oikeastaan sangyssa makoillessa. Maha ei oikein ottanut toimiakseen. Voi olla, etta johtui korkeudesta tai edellisillan ruoasta. Samaisesta syysta multa jaikin kaikki nahtavyydet (luostari & korkea kukkula).
Hostelleissa taalla lannessa pain ei ole lammitysta missaan. Sangyissa on sahkoviltit lakanan alla ja peitot on hurjan paksut. Litangissa nukun myos makuupussi paalla, seka kalsarit ja pitkahihainen ylla. Ja minako lahdin nauttimaan lammosta?
Litang oli seuraava kohde. Tanne saavuttiin 2 yota sitten. Taalla on helvetin KYLMA, korkeutta 4000m , mutta ainakin aurinko paistaa. Ensimmaisena paivana sain karsia taallakin vatsavaivoista. Kiipesin kumminkin urheasti luostarivuorelle (joka oli hienoinen urakka, pysahdyttiin monta kertaa vaan hengahtamaan, keuhkot kun ei oikein ole tottuneet tahan korkeuteen...) Swaanin kanssa, jonka jalkeen kaveleskelin kaupungilla yksinani. Taalla melkein kaikki ihmiset on tiibetilaisia. Ne on ihania. Kaikki huutelee 'hello':ta, tuijottavat, hymyilevat ja osoittevat mun lavistysta. Ihmiset on todella suloisia. Pikkulapset ja aikuiset jaavat katsomaan, ja katsovat peraan viela useaan otteeseen.
Tanaan herattiin aamulla aikaisin katsomaan tiibetilaisia hautajaisia. Olen aika kiitollinen, ettei ne paastaneet meita lahelle katsomaan.
Sky Burial = tiibetilaiset hautajaiset toimivat seuraavasti:
Ainoastaan miehet saavat osallistua. Ruumis tuodaan talle kukkulalle Litangissa (jopa pidempien matkojen takaa), jossa yksi mies paloittelee ruumiin. Jep. Kaikki katsovat kun ruumis paloitellaan.
Korppikotkat alkavat liidella kukkulan ymparilla heti kun ruumista aloitellaan paloitella. Ruumis heitetaan korppikotkille, ja kylla, vielakin kaikki katsovat. Tama on siis hautajaisten rituaali. Kun liha on syoty, luut murskataan ja korppikotkat syovat nekin.
Taman jalkeen mentiin Swaanin kanssa syomaan maailman parhaita perunadumplingeja. Taikinanyytteja jotka uppopaistetaan. NAM.
Koko paiva meni odotellessa jos bussi tulisi. Hostellille saapui eras kiinalaistytto, joka muutti Swaanin suunnitelmia, se lahtee huomenna tyton matkaan. Isossa bussissa ei ollut mulle tilaa Xianchengiin, joten huomenna lahden minibussilla sinne. Yksi yo siella, jonka jalkeen Shangri Laan 1-2 yoksi ja sitten LAMPIMAAN Lijiangiin..
Tsekkasin eilen saan Lijiangiin, ja se naytti +20- +23.. Sen ajatuksen voimin selvian nama seuraavat pari paivaa!! Lijiangissa tapaan myos Betin ja Tomin!! Ihanaa naha tuttuja immeisia.
11. marraskuuta 2011
Tofua & soijamaitoa mahan taydelta
Taalla sita ollaan, OIKEESSA miljoonacityssa, Pekingissa! Juuri tarkistamien tietojen mukaan taalla asustelee about 20 milj. ihmista.
Muistaakseni tuo oli virallinen tieto, ja epavirallisesti taalla
asustelisi ainakin 5 miljoonaa enempi.
Oon ihan paivista sekaisin, etta kuinka monta paivaa oon taalla jo viihtynyt. Passin leima nayttaa, etta Mongoliasta lahdettiin 30.10., eli se tekee 11 yota Kiinan puolella!
Matka Ulan Batorista rajalle olikin toinen seikkailu..
Lahdin matkaan siis eraan suomalaispariskunnan kanssa. Paastyamme junaan tajuttiin, etta eihan meilla ehka sitten olekaan pelkkia istumapaikkoja. Sangyt oli samanmoiset kuin Venajan junissa, eli poikittain nelja petia, ja kaytavan suuntaisesti kaksi petia. Mun paikka oli kaytavan suuntainen ylapeti. Loysin oman paikkani, istahdin alas, ja 5 min kuluttua koko juna oli taynna halinaa kun se tayttyi (suurinpiirtein mun kanssa samanikaisista) armeijapukeisista miehista.
Niita oli PALJON.
Annoin paikkani niille, kun ne alko latkimaan korttia. Paadyin istumaan vanhempien naisten seka reilu parikymppisen miehen seuraan. He kaivoivatkin heti evaat esille, joita tottakai tarjottiin myos minulle. Niiden & pahkinoiden parissa kului seuraava tunti.
Ilta meni mukavasti korttipelia seuraillessa. Paikkoja vaihdettiin, ja meidan loossissa istui loppujen lopuksi mun kanssa samanikainen mongoolitytto, joka ei osannut sanaakaan englantia mutta joka oli todella mukava. Seka pari kolmekymppista miesta, joista toinen osasi englantia.
Eras armeijapukuinen poika osasi myos englantia, ja juteltiin sen kanssa jonkin aikaa. Pojat olivat siis rajavartiostomiehia, tarkastavat rajalla passeja jne. Ne oli kaikki tosi kiinnostuneita & mukavia (kai sun nyt pitaa tykata ihmisista jotka sanoo sua kauniiksi :-----D), ihmetteli etta missa olin ollut Mongoliassa. Pelattiin korttia, naurettiin ja syotiin pahkinoita. Sydanta lammittaa muistella!
Kun oli nukkumaanmenon aika, Agi (tytto) sanoi, etta ma saan nukkua alapedissa, joten ma sitten laitoin siihen pitkakseni ja sain armeijapoikien talvitakin peitoksi. Jossain vaiheessa yota mun viereen tuli joku nukkumaan. Ihmiset nukkui lomittain seka myos hattutelineilla (jossa ei oo mitaan pehmusteita), silla istumapaikan saaneena pitaa vaan ettia joku paikka itellensa missa laittaa pitkakseen.
Seitsemalta aamulla oltiin rajalla. Asema oli taynna autoja ja busseja, jotka tarjos kyytia rajan yli. Me paadyttiin vanhaan jeeppiin, johon ankesi loppujen lopuksi 6 ihmista.
Rajallaodottelu oli helvettia. Odotettiin kolme tuntia autossa hytisten, ennenkuin paastiin edes itse Mongolian rajalle. Mutta oli todella viihdyttavaa katsoa vanhojen jeeppien tormailya ja kilpailua siita, etta kuka paasee yhden auton jonossa eteenpain. Autot siis TORMAILIVAT toisiinsa kiilatessaan toistensa ohi. Kiinan puolella saatiin tietaa, etta yobussi ois Pekingissa neljan aikaan yolla, joten paadyttiin ottamaan tila-auto.
Samaisena iltana oltiinkin jo Pekingissa, yhdeksan aikaan illalla. Mulla oli couchsurfing-paikka, joka itseasiassa luuli etta saavun vasta seuraavana paivana. Mutta soitin sille, etta olen jo Pekingissa, ja sille passas etta saavun samaisena iltana sen majaan matalaan!
Robert, 31 v, it-manager for Microsoft, on ollut toissa Pekingissa vuoden verran. Aika outo, mutta mukava mies! Sain paljon paljon hyvia vinkkeja nahtavyyksia ja Kiinassa matkustelua varten. Han lahti joka aamu toihin kymmenen jalkeen ja palasi 7-8 aikaan illalla, jona aikana myos mun piti olla pois sen asunnosta. Oli pitkia paivia, mutta
saimpahan ainakin aikaseks kierreltya nahtavyyksia.
Ensimmaisena paivana sain itselleni kiinalaisen kannykkaliittyman (+8613436835755 numerosta minut tavoittaa) kiertelin Pekingia yhdessa Robertin ystavan Allenin kanssa. Ostin Converset!! Sain ensimakua ihanasta kiinalaisesta ruoasta. Nuudelikeiton ja keitettyjen tomaattipalojen syominen tikuilla oli ensin hieman haasteellista, mutta kylla sekin alkoi sitten sujumaan! Allen oli todella mukava, 24-vuotias kiinalaispoika. Opettaa englantia viikonloppuisin tyokseen. Han myos soitti parhaalle ystavalleen Shanghaihin, joka lupasi nayttaa minulle Shanghaita kunhan sinne saavun!
Illalla paasin shoppailemaan & syomaan Robertin toisen ystavan, Sybilin kanssa. Han on ollut Australiassa opiskelemassa muutaman vuoden, joten englanti oli todella hyvaa. Paasin hetken paasta kunnolla vauhtiin kiinalaisessa tavaratalossa jossa KAIKESTA pitaa tingata.
Mista lie opittua....
Toisena, kolmantena ja neljantena paivana kiertelin Kesapalatsin, Kielletyn kaupungin ja pari temppelia lapi. Paikat oli vaikuttavia ja mielenkiintosia, mutta kaikki on aika lailla mixed up in my head now. Kielletty kaupunki ei oo ihan yhta hehkea kuin mita sita mainostetaan, mutta se on pakko nahda-paikka.
Hostellilla (sanlitun youth hostel) oon tavannut huippuja ihmsia! Monta paivaa tuli hengattua israelilaisen Itayn kanssa. Itay on matkustanut ympariampari palloa 12 kuukautta. 26-vuotias, palveli armeijassa 6 vuotta (no niimpa. voisi miika-markuskin ottaa mallia) jonka jalkeen lahti reissaamaan.
Tallainen kaytanto on yleista
israelissa. Miehet (ja naiset!!! naisten peruspalvelus on 2 vuotta) lahtee armeijan jalkeen nakemaan maailmaa, jonka jalkeen he opiskelevat. Meilla oli hyvia keskusteluja ja loyty ekaa kertaa matkalla oikeesti samanhenkinen ihminen.
Costa Ricalaisen pariskunnan (n. 35 v) tuli vietettya myos paljon aikaa. Tuntuivat olevan todella varakkaita ihmisia.. asuvat 4 tunnin ajomatkan paassa Costa Rican paakaupungista, rannalla. Ompa nyt yksi lomapaikka taasen siellakin!
Taa koko paikka on myos taynna ruotsalaisia, joitten kanssa oon viihtynyt aika paljon.. niita on y hteensa varmaan 20. Eniten oon hengannut 4 pojan, seka kahden tyton, Evelinan ja Johannan kanssa. He myos kutsuivat mut Bangkokin lahettyville niiden talolle viettamaan joulua.. Katotaan mimmoset plaanit tasta kehkeytyy! Mut ei ois kylla
huono idea hengata joulua yhdessa skandinaavien kanssa. Paa-asia ettei yksin tarvitse olla.
Toissapaivana tehtiin Itayn kanssa yhdessa matka Kiinan muurille (retket joita hostelli jarjesti oli n. 28 e, meidan retki maksoi kaikenkaikkiaan alle 10e). Oltiin lahimmalla paikalla Pekingin keskustaa, 50 km Pekingista, Juyonggangissa. Se on uudistettu kohta
kokonaan. Ja ne portaat... noh, niita riitti!! Mutta kiivettiin kaikkein korkeimmalle kohdalle (mina hieman useampien taukojen kanssa hehe) ja kylla ne nakymat oli sen arvoiset!! Saimpahan ainakin ilmaisen bodypump-tunnin sina paivana.
Ruoka on NIIN hyvaa. Mulla on yks lemppariravintola tassa hostellin lahettyvilla, jossa ollaan kayty melkeen joka paiva syomassa.. 2 riisia, alkusalaatti, yksi paaruoka ja olut maksaa noin 30 Yuania, eli noin 3,5e. Tofua ja nuudeleita loytyy joka paikasta (eilen tilattiin hurripoikien kanssa 'tofu skin', ja ne tykkas siita hurjasti! se maistu ihan kebabilta), ja ruoka on niin hyvaa ja halpaa! Unelmapaikka.
Laskeskelin tassa kokonaiskustannuksia pari paivaa sitten valille Helsinki ja Peking, ja tassa se tulee :
Helsinki- Pietari 39e
Pietari- Omsk 95e
Omsk- Irkutsk 46e
Irkutsk- Ulan Ude 15e
Ulan Ude- Ulan Bator 25e
Ulan Bator- rajalle 5,5e
rajanylitys 6e
raja- Peking 23e
= 255e
Tuohon taytyy toki lisata viisumimaksut + yopymiset ja
matkustamisaika, mutta on taa maatapitkin meno mun mielesta silti
mukavampi vaihtoehto ko lentaminen!
Tanaan alkaa matka kohti Pingyaota, PIENTA kylaa kohti (450 000 ihmista), jota eras hollantilaismies mulle suositteli. Siita parin paivan paasta matka jatkuu kohti Xi'ania (terracotta warriors).
Xianista parin pikkukaupungin kautta Shanghaihin. Tassapa onki
seuraavan parin viikon suunnitelmat!
Muistaakseni tuo oli virallinen tieto, ja epavirallisesti taalla
asustelisi ainakin 5 miljoonaa enempi.
Oon ihan paivista sekaisin, etta kuinka monta paivaa oon taalla jo viihtynyt. Passin leima nayttaa, etta Mongoliasta lahdettiin 30.10., eli se tekee 11 yota Kiinan puolella!
Matka Ulan Batorista rajalle olikin toinen seikkailu..
Lahdin matkaan siis eraan suomalaispariskunnan kanssa. Paastyamme junaan tajuttiin, etta eihan meilla ehka sitten olekaan pelkkia istumapaikkoja. Sangyt oli samanmoiset kuin Venajan junissa, eli poikittain nelja petia, ja kaytavan suuntaisesti kaksi petia. Mun paikka oli kaytavan suuntainen ylapeti. Loysin oman paikkani, istahdin alas, ja 5 min kuluttua koko juna oli taynna halinaa kun se tayttyi (suurinpiirtein mun kanssa samanikaisista) armeijapukeisista miehista.
Niita oli PALJON.
Annoin paikkani niille, kun ne alko latkimaan korttia. Paadyin istumaan vanhempien naisten seka reilu parikymppisen miehen seuraan. He kaivoivatkin heti evaat esille, joita tottakai tarjottiin myos minulle. Niiden & pahkinoiden parissa kului seuraava tunti.
Ilta meni mukavasti korttipelia seuraillessa. Paikkoja vaihdettiin, ja meidan loossissa istui loppujen lopuksi mun kanssa samanikainen mongoolitytto, joka ei osannut sanaakaan englantia mutta joka oli todella mukava. Seka pari kolmekymppista miesta, joista toinen osasi englantia.
Eras armeijapukuinen poika osasi myos englantia, ja juteltiin sen kanssa jonkin aikaa. Pojat olivat siis rajavartiostomiehia, tarkastavat rajalla passeja jne. Ne oli kaikki tosi kiinnostuneita & mukavia (kai sun nyt pitaa tykata ihmisista jotka sanoo sua kauniiksi :-----D), ihmetteli etta missa olin ollut Mongoliassa. Pelattiin korttia, naurettiin ja syotiin pahkinoita. Sydanta lammittaa muistella!
Kun oli nukkumaanmenon aika, Agi (tytto) sanoi, etta ma saan nukkua alapedissa, joten ma sitten laitoin siihen pitkakseni ja sain armeijapoikien talvitakin peitoksi. Jossain vaiheessa yota mun viereen tuli joku nukkumaan. Ihmiset nukkui lomittain seka myos hattutelineilla (jossa ei oo mitaan pehmusteita), silla istumapaikan saaneena pitaa vaan ettia joku paikka itellensa missa laittaa pitkakseen.
Seitsemalta aamulla oltiin rajalla. Asema oli taynna autoja ja busseja, jotka tarjos kyytia rajan yli. Me paadyttiin vanhaan jeeppiin, johon ankesi loppujen lopuksi 6 ihmista.
Rajallaodottelu oli helvettia. Odotettiin kolme tuntia autossa hytisten, ennenkuin paastiin edes itse Mongolian rajalle. Mutta oli todella viihdyttavaa katsoa vanhojen jeeppien tormailya ja kilpailua siita, etta kuka paasee yhden auton jonossa eteenpain. Autot siis TORMAILIVAT toisiinsa kiilatessaan toistensa ohi. Kiinan puolella saatiin tietaa, etta yobussi ois Pekingissa neljan aikaan yolla, joten paadyttiin ottamaan tila-auto.
Samaisena iltana oltiinkin jo Pekingissa, yhdeksan aikaan illalla. Mulla oli couchsurfing-paikka, joka itseasiassa luuli etta saavun vasta seuraavana paivana. Mutta soitin sille, etta olen jo Pekingissa, ja sille passas etta saavun samaisena iltana sen majaan matalaan!
Robert, 31 v, it-manager for Microsoft, on ollut toissa Pekingissa vuoden verran. Aika outo, mutta mukava mies! Sain paljon paljon hyvia vinkkeja nahtavyyksia ja Kiinassa matkustelua varten. Han lahti joka aamu toihin kymmenen jalkeen ja palasi 7-8 aikaan illalla, jona aikana myos mun piti olla pois sen asunnosta. Oli pitkia paivia, mutta
saimpahan ainakin aikaseks kierreltya nahtavyyksia.
Ensimmaisena paivana sain itselleni kiinalaisen kannykkaliittyman (+8613436835755 numerosta minut tavoittaa) kiertelin Pekingia yhdessa Robertin ystavan Allenin kanssa. Ostin Converset!! Sain ensimakua ihanasta kiinalaisesta ruoasta. Nuudelikeiton ja keitettyjen tomaattipalojen syominen tikuilla oli ensin hieman haasteellista, mutta kylla sekin alkoi sitten sujumaan! Allen oli todella mukava, 24-vuotias kiinalaispoika. Opettaa englantia viikonloppuisin tyokseen. Han myos soitti parhaalle ystavalleen Shanghaihin, joka lupasi nayttaa minulle Shanghaita kunhan sinne saavun!
Illalla paasin shoppailemaan & syomaan Robertin toisen ystavan, Sybilin kanssa. Han on ollut Australiassa opiskelemassa muutaman vuoden, joten englanti oli todella hyvaa. Paasin hetken paasta kunnolla vauhtiin kiinalaisessa tavaratalossa jossa KAIKESTA pitaa tingata.
Mista lie opittua....
Toisena, kolmantena ja neljantena paivana kiertelin Kesapalatsin, Kielletyn kaupungin ja pari temppelia lapi. Paikat oli vaikuttavia ja mielenkiintosia, mutta kaikki on aika lailla mixed up in my head now. Kielletty kaupunki ei oo ihan yhta hehkea kuin mita sita mainostetaan, mutta se on pakko nahda-paikka.
Hostellilla (sanlitun youth hostel) oon tavannut huippuja ihmsia! Monta paivaa tuli hengattua israelilaisen Itayn kanssa. Itay on matkustanut ympariampari palloa 12 kuukautta. 26-vuotias, palveli armeijassa 6 vuotta (no niimpa. voisi miika-markuskin ottaa mallia) jonka jalkeen lahti reissaamaan.
Tallainen kaytanto on yleista
israelissa. Miehet (ja naiset!!! naisten peruspalvelus on 2 vuotta) lahtee armeijan jalkeen nakemaan maailmaa, jonka jalkeen he opiskelevat. Meilla oli hyvia keskusteluja ja loyty ekaa kertaa matkalla oikeesti samanhenkinen ihminen.
Costa Ricalaisen pariskunnan (n. 35 v) tuli vietettya myos paljon aikaa. Tuntuivat olevan todella varakkaita ihmisia.. asuvat 4 tunnin ajomatkan paassa Costa Rican paakaupungista, rannalla. Ompa nyt yksi lomapaikka taasen siellakin!
Taa koko paikka on myos taynna ruotsalaisia, joitten kanssa oon viihtynyt aika paljon.. niita on y hteensa varmaan 20. Eniten oon hengannut 4 pojan, seka kahden tyton, Evelinan ja Johannan kanssa. He myos kutsuivat mut Bangkokin lahettyville niiden talolle viettamaan joulua.. Katotaan mimmoset plaanit tasta kehkeytyy! Mut ei ois kylla
huono idea hengata joulua yhdessa skandinaavien kanssa. Paa-asia ettei yksin tarvitse olla.
Toissapaivana tehtiin Itayn kanssa yhdessa matka Kiinan muurille (retket joita hostelli jarjesti oli n. 28 e, meidan retki maksoi kaikenkaikkiaan alle 10e). Oltiin lahimmalla paikalla Pekingin keskustaa, 50 km Pekingista, Juyonggangissa. Se on uudistettu kohta
kokonaan. Ja ne portaat... noh, niita riitti!! Mutta kiivettiin kaikkein korkeimmalle kohdalle (mina hieman useampien taukojen kanssa hehe) ja kylla ne nakymat oli sen arvoiset!! Saimpahan ainakin ilmaisen bodypump-tunnin sina paivana.
Ruoka on NIIN hyvaa. Mulla on yks lemppariravintola tassa hostellin lahettyvilla, jossa ollaan kayty melkeen joka paiva syomassa.. 2 riisia, alkusalaatti, yksi paaruoka ja olut maksaa noin 30 Yuania, eli noin 3,5e. Tofua ja nuudeleita loytyy joka paikasta (eilen tilattiin hurripoikien kanssa 'tofu skin', ja ne tykkas siita hurjasti! se maistu ihan kebabilta), ja ruoka on niin hyvaa ja halpaa! Unelmapaikka.
Laskeskelin tassa kokonaiskustannuksia pari paivaa sitten valille Helsinki ja Peking, ja tassa se tulee :
Helsinki- Pietari 39e
Pietari- Omsk 95e
Omsk- Irkutsk 46e
Irkutsk- Ulan Ude 15e
Ulan Ude- Ulan Bator 25e
Ulan Bator- rajalle 5,5e
rajanylitys 6e
raja- Peking 23e
= 255e
Tuohon taytyy toki lisata viisumimaksut + yopymiset ja
matkustamisaika, mutta on taa maatapitkin meno mun mielesta silti
mukavampi vaihtoehto ko lentaminen!
Tanaan alkaa matka kohti Pingyaota, PIENTA kylaa kohti (450 000 ihmista), jota eras hollantilaismies mulle suositteli. Siita parin paivan paasta matka jatkuu kohti Xi'ania (terracotta warriors).
Xianista parin pikkukaupungin kautta Shanghaihin. Tassapa onki
seuraavan parin viikon suunnitelmat!
29. lokakuuta 2011
I hear China calling my name
16.30 lahtee juna kohti Mongolian rajaa. Lippujen kanssa kavi pieni sahlinki, joten mulla on nyt istumapaikka n.15 tunniksi... hehe. Matkaan lahden eraan hostellilla tapaamani suomalaispariskunnan kanssa. Sattui olemaan sama suunnitelma niin......
Huomenaamuna noin klo. 6 ( tai 9) saapuminen rajalle, josta minibussilla Kiinan puolelle.
Kiinan puolelta lahtee yobusseja kohti Pekingia 13-17 valilla monta, joten siita vain valitsemaan. Seuraavana aamuna varhain tulisi saapua Pekingiin, jossa minulla onkin jo couchsurfing-paikka muutamaksi yoksi!
Sain eilen pari vinkkia eraalta saksalaismiehelta, etta miten pystyn kayttamaan nettia normaalisti Kiinassa.. Let's do hope it will work, cause otherwise you won't be hearing about me for a while.. (no FB, hehe)
Ai hitsi! Tanaan kun tulin suihkusta, paikalle porahti a group from NTV, ja ma paasin antaan haastattelun turismista & matkustamisesta Mongoliassa. Once in a lifetime :-----D
nyt nauttimaan viimeiset hetket PEHMEASTA istumapaikasta ja syomingeista, seuraava etappi onkin sitten Peking!
Huomenaamuna noin klo. 6 ( tai 9) saapuminen rajalle, josta minibussilla Kiinan puolelle.
Kiinan puolelta lahtee yobusseja kohti Pekingia 13-17 valilla monta, joten siita vain valitsemaan. Seuraavana aamuna varhain tulisi saapua Pekingiin, jossa minulla onkin jo couchsurfing-paikka muutamaksi yoksi!
Sain eilen pari vinkkia eraalta saksalaismiehelta, etta miten pystyn kayttamaan nettia normaalisti Kiinassa.. Let's do hope it will work, cause otherwise you won't be hearing about me for a while.. (no FB, hehe)
Ai hitsi! Tanaan kun tulin suihkusta, paikalle porahti a group from NTV, ja ma paasin antaan haastattelun turismista & matkustamisesta Mongoliassa. Once in a lifetime :-----D
nyt nauttimaan viimeiset hetket PEHMEASTA istumapaikasta ja syomingeista, seuraava etappi onkin sitten Peking!
27. lokakuuta 2011
Solongoo uusi nimeni minun on
Gobista on selvitty hengissa!
Matkaan meita lahti 8 turistia, 2 kuskia seka opas. Autoja lahti matkaan kaksi kappaletta. Cucla (opas), Shagi & Togo (kuskit), mina, Anna & Kristine (Tanskasta), Olivier, Francois & Fred (Belgia), Agnes & Regis (Ranska).
Paivat kuluivat suurimmaksi osaksi autossa istuessa. Pomppuisessa autossa... Asvaltoituja teita ei varmaankaan loydy muualta kuin Ulan Batorista, tiet ovat taynna kuoppia ja uria, joten kyyti ei ole missaan vaiheessa kovin miellyttavaa.
Yot vietettiin mongolialaisten perheiden luona jurtissa. Yleensa saatiin oma jurtta, jossa oli muutama sanky & loput nukkuivat lattialla
Jurtta on siis valkoinen hokkeli, joka on tehty puukehikoista, vuorattu villalla/huovalla ja paalle laitettu valkoinen kangas. Puolet mongolialaisista asuu jurtissa lapi vuoden, ja esimerkiksi Ulan Batorin laitamilta loytyy jurttia asuntojen takapihoilta.
Jurttaan liittyy monia mielenkiintosia juttuja:
- sita voidaan siirtaa paikasta toiseen (paino 250kg), ja perheilla onkin yleensa jurtille kesa- ja talvipaikat
- sen rakentamiseen menee aikaa vain n. 3-4 h ja yleensa siihen tarvitaan 2 miesta
- jurtan keskella sijaitsevien tukikehikoiden valista ei saa kavella, eika niiden valista saa ojentaa mitaan
- jurtassa nukutaan aina paa jumalapoytaan, jalat oveen pain
- keskella jurttaa sijaitsee metallinen tulisija, joka on koko hokkelin sydan. sen aarella valmistetaan ruoka & silla lammitetaan jurtta
- illalla pesa ladataan tayteen kamelin-/hevosenpaskaa, joka lammittaa pari tuntia, jonka jalkeen jurtassa on lahes yhta kylma kuin ulkonakin (mulla oli sukkahousut, pitkahianen, villasukat, kesamakuupussi & talvimakuupussi ja parjasin oikein hyvin)
- tuleen ei saa laittaa mitaan roskia, se sytytetaan ja yllapidetaan paskalla seka joskus harvoin puilla
Toisen paivan iltana oli Annan 21-v synttarit joita juhlittiin omassa jurtassamme koko poppoon voimin. Ilta oli oikein mukava. Hyvaa ruokaa, kakkua, viinia ja korttipeleja.
Piirran myohemmin kartan, etta missa pain Mongoliaa me oltiin, jotta saa jonkinmoista kasitysta (talla hetkella en ole itsekaan 100% varma :------D).
Kokemuksia viikon varrelta:
- nahtiin paljon kallioita
- hiekkakivisia vuoria josta on loydetty 1920-luvulla dinosaurusten munia & fossiileja (mina en niita kylla loytanyt, kyynel)
- kiivettiin 150 m korkealle hiekkadyynille, josta nahtiin koko Gobin hiekkadyynit (hitto etta otti kunnon paalle)
- ratsastettiin kamelilla. Oltiin kaikki odotettu tapinoissa kamelillaratsastamista, ja 5 min jalkeen oisin vaan halunnut hypata pois kyydista. Kamelin selkarankaa ja ihmisen takalistoa ei ole tarkoitettu yhteen...
- vietettiin BBQ-bileita mongolialaiseen tapaan. Mun eteen tuotiin iso pata lihaa, josta pari palaa paatyi myos minun lautaselleni.. Mita tein? No tottakai soin siina missa muutkin! Maha ei oikein tykannyt lihasta nain 2 vuoden lihattoman kauden jalkeen, mutta kylla se vuohi aika hyvaa oli :-----D Mutta pakko tahan sanoa se, etta Mongoliassa (ja erityisesti maaseudulla) elaimet saa PIKKUSEN verran paremman elaman ko Suomen tehotuotannossa
- pelasin mongolialaista pelia lampaan&vuohen nilkkaluilla
- ratsastin Mongolialaisella villihevosella. Meilla oli tarkoitus olla parin tunnin hevosratsastus viimeisena paivana.. Saavuttiin eraan perheen luo, jossa paadyttiin viettamaan yo. Meille pyydystettiin 3 hevosta, joista yks osoittautui liian hulluksi, eli silla ei voinut ratsastaa. Mina ja Kristine oltiin ainoat, jotka kokeilivat ratsastusta (eika sita ratsastukseksi voinut kutsua, kun Mongolimies piti meita narussa oman heppansa selasta)
- Viimeisen perheen luona saatiin auttaa vuohien lypsamisessa, saatiin maistaa vuohenmaidosta tehtya voita & jugurttia, seka kuumaa vuohenmaitoa (NAM)
- Oli maailman mahtavin tunne menna illalla ennen nukkumaanmenoa vessaan (lautahokkeli 50 m paasta jurtasta, reika maassa), ja tuijottaa maailman kauneinta ja suurinta tahtitaivasta. Ei ollut mitaan muuta valoa kuin oman taskulampun valo nayttamassa tieta.
- Ja nukahtaa jurtassa tuijottaen samaa tahtitaivasta (jurtan katossa on reika, josta takan piippu menee ulos)
Sain myos oman mongolialaisen nimen, Solongoo. Se tarkoittaa sateenkaarta 8-----)
Matka oli kaikin puolin oikein onnistunut! Valilla alkoi ranskalaisten ranskanpuhuminen kyllastyttamaan (etenkin kun istuin yksin pakussa kaikkien ranskaapuhuvien kanssa), mutta sitten puhuttiin tanskan tyttojen kanssa ruotsia. Tai siis... Mina puhuin niille ruotsia ja kun ne vastas mulle niin ma en ymmartanyt mitaan :-----)
Suihku ei ole ikina maistunut yhta hyvalle kuin se maistui takaisintullessa paivan jalkeen. Mongolialaiset jotka asuvat jurtissa peseytyvat yleensa kerran viikossa vati&sieni-periaatteella.
Tarkoitukseni oli lahtea viela kiertamaan lisaa Mongoliaa yksinaan (National Park & Hot Springs, kaikki suhteellisen lahella Ulan Batoria), mutta tanaan aamulla tallustellessani takaisin hostellille Buddha-vuorelta (kuuntelin tunnin verran, kun munkit suorittivat aamurukouksiaan) paatin etta on aika jatkaa kohti Kiinaa.. Paivan lampotila on vain muutaman asteen plussan puolella ja yot alkaa olla sen verran kylmia, etta jos on mahdollisuus valita niin mina lahden kohti lampimampaa!!
Tanskatytot lahtivat eilen kohti Pekingia, saivat 15 h junamatkalle istumapaikat 5 eurolla (ne ei kylla hyppineet riemusta, kun olisivat halunneet nukkumapaikat). Katsotaan siis huomisaamuna mita junatati minulle tarjoaa!
(jos saan lipun niin reitti on seuraava:
- huomenna klo 16.30 lahtee mongolialainen juna kohti rajaa
- rajalla olen seuraavana aamuna n. klo 7
- Kiinan puolelta lahtee bussi kohti Pekingia klo 15 samana paivana
- Pekingissa todennakoisesti olen seuraavana paivana samoihin aikoihin )
Around Mongolia
Matkaan meita lahti 8 turistia, 2 kuskia seka opas. Autoja lahti matkaan kaksi kappaletta. Cucla (opas), Shagi & Togo (kuskit), mina, Anna & Kristine (Tanskasta), Olivier, Francois & Fred (Belgia), Agnes & Regis (Ranska).
Paivat kuluivat suurimmaksi osaksi autossa istuessa. Pomppuisessa autossa... Asvaltoituja teita ei varmaankaan loydy muualta kuin Ulan Batorista, tiet ovat taynna kuoppia ja uria, joten kyyti ei ole missaan vaiheessa kovin miellyttavaa.
Yot vietettiin mongolialaisten perheiden luona jurtissa. Yleensa saatiin oma jurtta, jossa oli muutama sanky & loput nukkuivat lattialla
Jurtta on siis valkoinen hokkeli, joka on tehty puukehikoista, vuorattu villalla/huovalla ja paalle laitettu valkoinen kangas. Puolet mongolialaisista asuu jurtissa lapi vuoden, ja esimerkiksi Ulan Batorin laitamilta loytyy jurttia asuntojen takapihoilta.
Jurttaan liittyy monia mielenkiintosia juttuja:
- sita voidaan siirtaa paikasta toiseen (paino 250kg), ja perheilla onkin yleensa jurtille kesa- ja talvipaikat
- sen rakentamiseen menee aikaa vain n. 3-4 h ja yleensa siihen tarvitaan 2 miesta
- jurtan keskella sijaitsevien tukikehikoiden valista ei saa kavella, eika niiden valista saa ojentaa mitaan
- jurtassa nukutaan aina paa jumalapoytaan, jalat oveen pain
- keskella jurttaa sijaitsee metallinen tulisija, joka on koko hokkelin sydan. sen aarella valmistetaan ruoka & silla lammitetaan jurtta
- illalla pesa ladataan tayteen kamelin-/hevosenpaskaa, joka lammittaa pari tuntia, jonka jalkeen jurtassa on lahes yhta kylma kuin ulkonakin (mulla oli sukkahousut, pitkahianen, villasukat, kesamakuupussi & talvimakuupussi ja parjasin oikein hyvin)
- tuleen ei saa laittaa mitaan roskia, se sytytetaan ja yllapidetaan paskalla seka joskus harvoin puilla
Toisen paivan iltana oli Annan 21-v synttarit joita juhlittiin omassa jurtassamme koko poppoon voimin. Ilta oli oikein mukava. Hyvaa ruokaa, kakkua, viinia ja korttipeleja.
Piirran myohemmin kartan, etta missa pain Mongoliaa me oltiin, jotta saa jonkinmoista kasitysta (talla hetkella en ole itsekaan 100% varma :------D).
Kokemuksia viikon varrelta:
- nahtiin paljon kallioita
- hiekkakivisia vuoria josta on loydetty 1920-luvulla dinosaurusten munia & fossiileja (mina en niita kylla loytanyt, kyynel)
- kiivettiin 150 m korkealle hiekkadyynille, josta nahtiin koko Gobin hiekkadyynit (hitto etta otti kunnon paalle)
- ratsastettiin kamelilla. Oltiin kaikki odotettu tapinoissa kamelillaratsastamista, ja 5 min jalkeen oisin vaan halunnut hypata pois kyydista. Kamelin selkarankaa ja ihmisen takalistoa ei ole tarkoitettu yhteen...
- vietettiin BBQ-bileita mongolialaiseen tapaan. Mun eteen tuotiin iso pata lihaa, josta pari palaa paatyi myos minun lautaselleni.. Mita tein? No tottakai soin siina missa muutkin! Maha ei oikein tykannyt lihasta nain 2 vuoden lihattoman kauden jalkeen, mutta kylla se vuohi aika hyvaa oli :-----D Mutta pakko tahan sanoa se, etta Mongoliassa (ja erityisesti maaseudulla) elaimet saa PIKKUSEN verran paremman elaman ko Suomen tehotuotannossa
- pelasin mongolialaista pelia lampaan&vuohen nilkkaluilla
- ratsastin Mongolialaisella villihevosella. Meilla oli tarkoitus olla parin tunnin hevosratsastus viimeisena paivana.. Saavuttiin eraan perheen luo, jossa paadyttiin viettamaan yo. Meille pyydystettiin 3 hevosta, joista yks osoittautui liian hulluksi, eli silla ei voinut ratsastaa. Mina ja Kristine oltiin ainoat, jotka kokeilivat ratsastusta (eika sita ratsastukseksi voinut kutsua, kun Mongolimies piti meita narussa oman heppansa selasta)
- Viimeisen perheen luona saatiin auttaa vuohien lypsamisessa, saatiin maistaa vuohenmaidosta tehtya voita & jugurttia, seka kuumaa vuohenmaitoa (NAM)
- Oli maailman mahtavin tunne menna illalla ennen nukkumaanmenoa vessaan (lautahokkeli 50 m paasta jurtasta, reika maassa), ja tuijottaa maailman kauneinta ja suurinta tahtitaivasta. Ei ollut mitaan muuta valoa kuin oman taskulampun valo nayttamassa tieta.
- Ja nukahtaa jurtassa tuijottaen samaa tahtitaivasta (jurtan katossa on reika, josta takan piippu menee ulos)
Sain myos oman mongolialaisen nimen, Solongoo. Se tarkoittaa sateenkaarta 8-----)
Matka oli kaikin puolin oikein onnistunut! Valilla alkoi ranskalaisten ranskanpuhuminen kyllastyttamaan (etenkin kun istuin yksin pakussa kaikkien ranskaapuhuvien kanssa), mutta sitten puhuttiin tanskan tyttojen kanssa ruotsia. Tai siis... Mina puhuin niille ruotsia ja kun ne vastas mulle niin ma en ymmartanyt mitaan :-----)
Suihku ei ole ikina maistunut yhta hyvalle kuin se maistui takaisintullessa paivan jalkeen. Mongolialaiset jotka asuvat jurtissa peseytyvat yleensa kerran viikossa vati&sieni-periaatteella.
Tarkoitukseni oli lahtea viela kiertamaan lisaa Mongoliaa yksinaan (National Park & Hot Springs, kaikki suhteellisen lahella Ulan Batoria), mutta tanaan aamulla tallustellessani takaisin hostellille Buddha-vuorelta (kuuntelin tunnin verran, kun munkit suorittivat aamurukouksiaan) paatin etta on aika jatkaa kohti Kiinaa.. Paivan lampotila on vain muutaman asteen plussan puolella ja yot alkaa olla sen verran kylmia, etta jos on mahdollisuus valita niin mina lahden kohti lampimampaa!!
Tanskatytot lahtivat eilen kohti Pekingia, saivat 15 h junamatkalle istumapaikat 5 eurolla (ne ei kylla hyppineet riemusta, kun olisivat halunneet nukkumapaikat). Katsotaan siis huomisaamuna mita junatati minulle tarjoaa!
(jos saan lipun niin reitti on seuraava:
- huomenna klo 16.30 lahtee mongolialainen juna kohti rajaa
- rajalla olen seuraavana aamuna n. klo 7
- Kiinan puolelta lahtee bussi kohti Pekingia klo 15 samana paivana
- Pekingissa todennakoisesti olen seuraavana paivana samoihin aikoihin )
Around Mongolia
kooste Venajasta
- kaksi viikkoa tuntui olevan tarpeeksi aikaa siella
- Pietari on kaupunki, jossa riittaaa katsottavaa moneksikin paivaksi. Monet matkaajat, jotka olivat Pietarissa JA Moskovassa, tykkasivat Pietarista paljon enemma
- Baikal-jarvi on todella kaunis ja nakemisen arvoinen paikka
- naisilla EI ole lyhytta tukkaa (ellei heidan suuntautumisensa ole kyseenalainen)
- kaikille miehille sopis Vladimir nimeks ulkonaon perusteella
- 98 % naisista kavelee korkkareilla. Sisli kertoi, etta hanen venalaisystavansa sai aitilta 7-vuotiaana harjoituskorkkarit, joilla harjoiteltiin kotona kavelemista kirja paan paalla
- on OK juoda kaljaa matkalla toihin aamukahdeksalta
- on OK olla osaamatta englantia
- ei haittaa vaikka Lada menee paskaks keskella tieta ja sita pitaa tyontaa, se on ihan normaalia
- jos sattuu kolari, koko liikenne menee sekaisin. Autot pitaa jattaa samaan paikkaan kunnes poliisi saapuu paikalle
- ei kannata astua kaivonkansien paalle, ellet halua loytaa itseasi paskavedesta
- Venajalla ei tunneta sanaa katsastus
- Pietari on kaupunki, jossa riittaaa katsottavaa moneksikin paivaksi. Monet matkaajat, jotka olivat Pietarissa JA Moskovassa, tykkasivat Pietarista paljon enemma
- Baikal-jarvi on todella kaunis ja nakemisen arvoinen paikka
- naisilla EI ole lyhytta tukkaa (ellei heidan suuntautumisensa ole kyseenalainen)
- kaikille miehille sopis Vladimir nimeks ulkonaon perusteella
- 98 % naisista kavelee korkkareilla. Sisli kertoi, etta hanen venalaisystavansa sai aitilta 7-vuotiaana harjoituskorkkarit, joilla harjoiteltiin kotona kavelemista kirja paan paalla
- on OK juoda kaljaa matkalla toihin aamukahdeksalta
- on OK olla osaamatta englantia
- ei haittaa vaikka Lada menee paskaks keskella tieta ja sita pitaa tyontaa, se on ihan normaalia
- jos sattuu kolari, koko liikenne menee sekaisin. Autot pitaa jattaa samaan paikkaan kunnes poliisi saapuu paikalle
- ei kannata astua kaivonkansien paalle, ellet halua loytaa itseasi paskavedesta
- Venajalla ei tunneta sanaa katsastus
16. lokakuuta 2011
horse milk and dried yoghurt... welcome to Mongolia :-----)
Talla hetkella istun Golden Gobi- guesthousen tietokonenurkkauksessa. Taa on ihana hostelli! Varikkaat seinat, pehmeet lattiat ja kotoisa tunnelma.
Oon nyt ollut taalla 3 yota (god, mihin ne paivat katoaa).
Saavuin muutama paiva sitten Ulan Udeen aamulla 6.20. Kysyin ohjeita bussiasemalle ja lahdin tallustelemaan sita kohti.. 20 min kuluttua tajusin, etta nyt ei kylla olla oikeella suunnalla (sinne piti olla 5 min kavelymatka), joten heratin sitten eraan tien vieressa olevan taksikuskin unosilta ja sanoin vain "bus, Ulan Baatar". Olin kavellyt painvastaiseen suuntaan bussiasemasta 8-------) go soffe ja soffen karttataidot
Bussiasemalla oli ihmisia hengailemassa jonkin verran. Pari minuuttia hengailtuani nain - kenen muunkaan kuin Olivierin tallustelevan pysakille!! Se oli saapunut Ulan Udeen edellisena iltana ja lahti samalla bussilla.
Paikka ois pitanyt varata etukateen (huoh), mutta me saatiin viimeiset vapaat paikat bussista Olivierin kanssa. Mua ei ois haitannu hengata yhta paivaa Ulan Udessa, jos paikkaa ei siis olisi saanut, mutta Olivierin viisumi oli umpeutumassa nii sen piti paasta ulos maasta...
Matka kesti bussilla Ulan Udesta Ulan Baatariin 12 tuntia, ja maksoi 1000 ruplaa.
Rajalla meni aikaa noin 3 tuntia. Mulla aukastiin reppu ja kyseltiin tavaroista etta mita ne on, kaippa ma sitten naytin niin paljon epailyttavammalta ko Olivier :----D
Rajalla naki myos mielenkiintoisen perheen hengailemassa. Aiti, isa ja n. 6-vuotias poika. Kaikilla oli rinkat (pojalla semmonen pieni), rastat ja hieman sotkuiset vaatteet. Venajaa ne puhu, eli kaippa ne jonkinmoisella kierroksella olivat olleet tai olivat parhaillaankin. Pisti hymyilyttamaan.
Jos Ulan Ude- Ulan Baatar - valin olisi mennyt junalla, rajalla olisi kuulemma mennyt aikaa 7 tuntia. Juna oli myos huomattavasti kalliimpi kuin bussimatka. Mutta kylla ne kuulemma vodkan kanssa olivat ajan saaneet kulumaan rajalla !
Viime paivat on mennyt aikalailla juhliessa.
Toissailtana saatiin todistaa oikeita mongolialaisia juhlia, kun taalla hostellilla oli omistajan siskon kihlajaisjuhlat. (Hostelli sijaitsee kerrostalossa, josta pari kerrosta on matkustajille ja sitten taalla asuu perhe, joka pyorittaa itse hostellia) Poytaan tuotiin jo iltapaivalla kokonainen lammas (jep, suoraan mun nokan eteen) seka miljoonaa eri sorttia salaattia, riisia, kakkua, juotavaa jne. Illalla, kun ihmiset alkoivat olla humalassa ja oli enaa muutama perheenjasen jaljella, koko hostellin porukka kutsuttiin sinne syomaan ja juomaan vodkaa. Tarjolla oli myos mongolialaista perinnejuomaa, hevosen maitoa eli airagia. Kylla, minakin maistoin! Alkoholia kyseisessa juomassa on 3% ja maku oli vahan kuin erittain paha kuiva valkoviini.. jossa on vahan maitoa seassa. Kuivattu jugurtti oli myos mielenkiintoinen makuelamys. Hapanta, erittain hapata.Ja kamalan makuista.
Eilen taasen oli ihan huiput reggae-bileet eraalla klubilla. Ma paasin lavalle laulamaan No woman no cry-ta itse esiintyjan ja muutaman muun ihmisen kanssa :-----D
Tapasin ensimmaisen suomalaisen taalla! Martti, majoittui kans hostellilla. On myos hauskaa, kun nakee taalla ihmisia joiden kanssa oli Baikal-jarvella samaa aikaa Nikitas Guesthosuella..
Ollaan katottu erilaisia retkia (ympari Mongoliaa. niita on niiiin monia erilaisia ja erimittaisia, 3-21 paivan mittasia), ja vihdoin paatetty mille lahdetaan. Alkuperainen suunnitelma oli lahtea 13 paivan retkelle Gobin eramaahan seka kierrella vahan keski-Mongoliassa. Ainut ongelma vain on se, etta ihmiset ei yleensa halua lahtea niin pitkalle retkelle. Joten huomenna lahdetaan eraan toisen porukan kanssa 8 paivan mittaiselle retkelle Gobin eramaahan. Sen jalkeen joko tullaan takaisin hostellille pariks paivaks, ja tehdaan toinen, 5 paivan mittainen retki keski-Mongoliaan. TAI jaadaan puolivalissa pois bussin kyydista, ja mennaan jurtasta jurttaan periaatteella ympariampari hieman. Kaikki suunnitelmat auki :----) Ei oo kiire mihinkaan.
Tanaan on pyhitetty paiva hengailulle. On koko aika sellainen "I SHOULD do this and I SHOULD do that", ja inhoan sita! Silla eihan taa matka oo sita, etta pitaa nahda mahdollisimman paljon erilaisia rakennuksia ja aukioita ja museoita (en oo muuten ollut viela ainoossakaan museossa :-----D). Ja siita pitaa muistuttaa itseaan aina valilla. Tan paivan ainut suunnitelma on lukea, ladata iPod, pesta toppi ja tehda ruokaa !
Ulan Baatar on hektinen kaupunki. Taalla on muutamia tosi kauniita paikkoja (eras aukio, seka buddhalaisten temppelivuori), mutta suurimmaks osaks (varsinkin keskusta) on tosi meluinen, TAYNNA autoja (en tajua mista niita tulee) ja sotkuinen. Eilen kaupungilla pyoriessani olin todella ylpea itsestani, kun ylitin autotien YKSIN, enka edes mennyt kenenkaan mongolialaisen vanavedessa. Autoilijat on ihan hulluja, kaikki toottaa koko aika kaikille ja neljan aikaan liikkuminen on huomattavasti nopeampaa kavellen kuin bussilla.
Oon nyt ollut taalla 3 yota (god, mihin ne paivat katoaa).
Saavuin muutama paiva sitten Ulan Udeen aamulla 6.20. Kysyin ohjeita bussiasemalle ja lahdin tallustelemaan sita kohti.. 20 min kuluttua tajusin, etta nyt ei kylla olla oikeella suunnalla (sinne piti olla 5 min kavelymatka), joten heratin sitten eraan tien vieressa olevan taksikuskin unosilta ja sanoin vain "bus, Ulan Baatar". Olin kavellyt painvastaiseen suuntaan bussiasemasta 8-------) go soffe ja soffen karttataidot
Bussiasemalla oli ihmisia hengailemassa jonkin verran. Pari minuuttia hengailtuani nain - kenen muunkaan kuin Olivierin tallustelevan pysakille!! Se oli saapunut Ulan Udeen edellisena iltana ja lahti samalla bussilla.
Paikka ois pitanyt varata etukateen (huoh), mutta me saatiin viimeiset vapaat paikat bussista Olivierin kanssa. Mua ei ois haitannu hengata yhta paivaa Ulan Udessa, jos paikkaa ei siis olisi saanut, mutta Olivierin viisumi oli umpeutumassa nii sen piti paasta ulos maasta...
Matka kesti bussilla Ulan Udesta Ulan Baatariin 12 tuntia, ja maksoi 1000 ruplaa.
Rajalla meni aikaa noin 3 tuntia. Mulla aukastiin reppu ja kyseltiin tavaroista etta mita ne on, kaippa ma sitten naytin niin paljon epailyttavammalta ko Olivier :----D
Rajalla naki myos mielenkiintoisen perheen hengailemassa. Aiti, isa ja n. 6-vuotias poika. Kaikilla oli rinkat (pojalla semmonen pieni), rastat ja hieman sotkuiset vaatteet. Venajaa ne puhu, eli kaippa ne jonkinmoisella kierroksella olivat olleet tai olivat parhaillaankin. Pisti hymyilyttamaan.
Jos Ulan Ude- Ulan Baatar - valin olisi mennyt junalla, rajalla olisi kuulemma mennyt aikaa 7 tuntia. Juna oli myos huomattavasti kalliimpi kuin bussimatka. Mutta kylla ne kuulemma vodkan kanssa olivat ajan saaneet kulumaan rajalla !
Viime paivat on mennyt aikalailla juhliessa.
Toissailtana saatiin todistaa oikeita mongolialaisia juhlia, kun taalla hostellilla oli omistajan siskon kihlajaisjuhlat. (Hostelli sijaitsee kerrostalossa, josta pari kerrosta on matkustajille ja sitten taalla asuu perhe, joka pyorittaa itse hostellia) Poytaan tuotiin jo iltapaivalla kokonainen lammas (jep, suoraan mun nokan eteen) seka miljoonaa eri sorttia salaattia, riisia, kakkua, juotavaa jne. Illalla, kun ihmiset alkoivat olla humalassa ja oli enaa muutama perheenjasen jaljella, koko hostellin porukka kutsuttiin sinne syomaan ja juomaan vodkaa. Tarjolla oli myos mongolialaista perinnejuomaa, hevosen maitoa eli airagia. Kylla, minakin maistoin! Alkoholia kyseisessa juomassa on 3% ja maku oli vahan kuin erittain paha kuiva valkoviini.. jossa on vahan maitoa seassa. Kuivattu jugurtti oli myos mielenkiintoinen makuelamys. Hapanta, erittain hapata.Ja kamalan makuista.
Eilen taasen oli ihan huiput reggae-bileet eraalla klubilla. Ma paasin lavalle laulamaan No woman no cry-ta itse esiintyjan ja muutaman muun ihmisen kanssa :-----D
Tapasin ensimmaisen suomalaisen taalla! Martti, majoittui kans hostellilla. On myos hauskaa, kun nakee taalla ihmisia joiden kanssa oli Baikal-jarvella samaa aikaa Nikitas Guesthosuella..
Ollaan katottu erilaisia retkia (ympari Mongoliaa. niita on niiiin monia erilaisia ja erimittaisia, 3-21 paivan mittasia), ja vihdoin paatetty mille lahdetaan. Alkuperainen suunnitelma oli lahtea 13 paivan retkelle Gobin eramaahan seka kierrella vahan keski-Mongoliassa. Ainut ongelma vain on se, etta ihmiset ei yleensa halua lahtea niin pitkalle retkelle. Joten huomenna lahdetaan eraan toisen porukan kanssa 8 paivan mittaiselle retkelle Gobin eramaahan. Sen jalkeen joko tullaan takaisin hostellille pariks paivaks, ja tehdaan toinen, 5 paivan mittainen retki keski-Mongoliaan. TAI jaadaan puolivalissa pois bussin kyydista, ja mennaan jurtasta jurttaan periaatteella ympariampari hieman. Kaikki suunnitelmat auki :----) Ei oo kiire mihinkaan.
Tanaan on pyhitetty paiva hengailulle. On koko aika sellainen "I SHOULD do this and I SHOULD do that", ja inhoan sita! Silla eihan taa matka oo sita, etta pitaa nahda mahdollisimman paljon erilaisia rakennuksia ja aukioita ja museoita (en oo muuten ollut viela ainoossakaan museossa :-----D). Ja siita pitaa muistuttaa itseaan aina valilla. Tan paivan ainut suunnitelma on lukea, ladata iPod, pesta toppi ja tehda ruokaa !
Ulan Baatar on hektinen kaupunki. Taalla on muutamia tosi kauniita paikkoja (eras aukio, seka buddhalaisten temppelivuori), mutta suurimmaks osaks (varsinkin keskusta) on tosi meluinen, TAYNNA autoja (en tajua mista niita tulee) ja sotkuinen. Eilen kaupungilla pyoriessani olin todella ylpea itsestani, kun ylitin autotien YKSIN, enka edes mennyt kenenkaan mongolialaisen vanavedessa. Autoilijat on ihan hulluja, kaikki toottaa koko aika kaikille ja neljan aikaan liikkuminen on huomattavasti nopeampaa kavellen kuin bussilla.
12. lokakuuta 2011
"habibi salemtak"
Viimeinen viikko on ollut ihan mahtava!!
8. paiva aamulla lahti minibussi kohti Baikal-jarven Olkhon saarta (saaren suurin, ja ainut asuttu saari). Matka kesti n. 6 h ja maksoi 500 ruplaa. Tutustuin eraaseen venalaistyttoon, Ludaan, joka oli menossa Irkutskista Baikalille rauhoittumaan. Ei se(kaan) osannut englantia kuin auttavasti, mutta kovin kiinnostunut oli kumminkin.
Olkhon-saarella majoituin Nikita's Guesthousessa (en muistanut ottaa yhtaan kuvia kyseisesta paikasta, mut se oli ihan mieleton kaikkine puurakennuksineen, jotka oli koristeltu upeasti). Paikka koostuu monesta, monesta eri talosta, joissa on erikokoisia ja -laisia huoneita. Hinta oli 900 ruplaa yolta, joka sisalsi 3 ateriaa ja majoituksen.
Siella oli myos traditional russian banya, eli sauna. Olo oli ko Mutkalammilla pienena ko sai sekottaa vedet ja istua puusaunassa ! Ainut vaan, etta ilmaisessa banyassa sai loikoilla vain 20 min, joka ei mun mielesta oo aika eika mikaan saunasta nauttimiseen.
Ensimmaisen illan aikana kavin kavelemassa ympari saarta ja katsomassa auringonlaskun. Maisemat oli niiiin upeat. Kavipa myos ilmi, etta mun roommate oli tanskalaistytto (nain sen fjallravenin takin ja kirjan, ja seuraavaks kysyinkin "sooo, are you from Denmark or what?"), ja heti ko alettiin jutskailla, se kaivo kaljat meille esiin ja lahdettiin kuwntelemaan ruokasaliin jotain venalaista folkmusiikkia Porukka sille illalle koostui Signesta (den), Kimista (ger), Olivierista (bel) ja Andreaksesta (swe).
Mulla ja Olivierilla oli molemmilla jaanyt vodkapullot reppuun junamatkan jaljilta (ko ei oltu loydetty seuraa sita tuhoamaan), joten kaivettiin ne esille ja vietettiin huippu ilta musiikkia kuunnellen ja korttia pelaten ! Ja tuli myos todistettua, etta en ma niin paska ruotsissa olekaan :------DD
Ilta paattyi siihen, etta lahdettiin Olivierin kanssa katsomaan tahtia neljalta yolla. Oli kylla huikeen nakosta kun oli taysikuu ja kirkas tahtitaivas kattona.
Seuraavana aamuna oli lahto ajelulle saaren pohjoisosaan. Kyydittajana oli mongolialainen mies (jolla oli ihana nauru, kun ylaetuhampaat oli kaikki kultaset) ja autona toimi noin miljoona vuotta vanha paku. Maisemat oli huikeita. Kallioisia kukkuloita, jyrkkia rinteita ja vetta silminkantamattomiin. Lehmia ja villihevoslaumoja kayskentelemassa vapaana. 'Kylia' joissa oli ehka kolme taloa. Oli vain outoa, kun ei haistanut suolavetta nahdessaan niin paljon vetta.
Tiet oli ihan jarkyttavassa kunnossa. Makia, kuoppia kuoppien peraan ja valilla teilla oli 30 cm urat. Pelkasin suurimman osan ajasta, etta paku kaatuu kyljelleen, mutta hyvin se pysy pystyssa. Istuin viela sopivasti takapenkilla. Olipahan ainakin the most interesting ride I've ever been at.
Matkalla meita oli mina, Luda, Kim, Olivier, kaksi miesta Etela-Koreasta seka venalaismies joka ei osannut sanaakaan englantia (se kylla koko paivan innoissaan puhui venajaa seka kasillaan vaikka kukaan ei oikeen ymmartanytkaan). Kun paastiin takaisin guesthouselle, se katto meita ja kysyi innoissaan "vodka???". Olivier ja mina oltiin ihan kuolleita, joten sovittiin treffit yhdeksalta illalla guesthouselle.
Ilta oli oikeen mukava. Aleksei oli 36-vuotias venalaismies, joka tyoskenteli for Russian FBI. Hauska mies. Luda oli onneks mukana, joten se tulkkas suurimman osan ajasta..
Viimeinen paiva menikin aikalailla koomaillessa ja nukkuessa. Rentoutuessa. Kavin vahan kavelemassa ympari saarta, katselemassa maisemia lehmien keskella. Meinas tulla hieman jannat paikat, kun yhtakkia kuulin haukkumista ja mua kohti juoksi kovaa vauhtia 3 koiraa ja raksytti. Yks niista jai parin metrin paahan, murisi ja haukku. Lahdin pikkasen verran nopeeta kavelemaan takaspain sydan pamppaillen. Pitaapi vaan totutella noihinkin..
Ilta kului oluen ja ranskalaismiesten kanssa. Olivier oli ostanut olutta, ja paadyttiin istumaan kolmen miehen kanssa, jotka asustelee Pariisissa, mutta ovat alunperin Libanonista. Ehka hauskimmat miehet jotka oon ikaan tavannut :-----DD
Oli ihanaa tavata vihdoin ja viimein muita turisteja. Kaikki oli menossa itaan tai lanteen, ja kaikilla oli eripituiset ja -laiset matkat, mutta silti sama mission...
Tanaan kavin ettimasa kenkia, mutta joudun varmaan ootteleen viela Ulan Baatariin asti. Paadyin tuhlaileen rahaa China townissa, mutta KAIKKI OLI TARPEELLISIA 8----) farkut (joista maksoin riistohinnan...), pipo, lompakko (on mahdotonta pitaa pussukkalompakkoo ko pikkuseteleita on aina niin armoton nippu. joten paadyin ostamaan kirkkaanpinkin witch-lompakon), paivalaukku seka pattereita ja muuta pikkusalaa.
Eilen myos nautin toisen kasvisruokani Venajalla. Irkutskissa on ihan huippu kasvisravintola!! Juttelin yhden jenkkijatkan kanssa, joka oli viettanyt taydet 30 paivaa Mongoliassa. Se oli aika full of it, ja sano etta se oli ehka vahan liikaa aikaa siella. Ruoka oli kuulemma aivan kamalaa, ja se sano etta tuun elamaan pelkalla leivalla (ajattelin varautua pahkinoilla ja papupurkeilla).
Juna lahtee vajaan 7 tunnin paasta kohti Ulan Udea, josta matka jatkuu huomenaamulla bussilla kohti Ulan Baataria, jos bussista vain loytyy tilaa! Jos ei, matka siirtyy seuraavaan paivaan. Onneksi ei ole viela mikaan hoppu pois maasta (ainakaan viisumin puolesta). Jotenkin on vaan semmoinen olo, etta nyt on aika siirtya seuraavaan maahan.
Matka taittuu bussilla (eika junalla) sen takia, etta junan kanssa rajalla menisi monta, monta tuntia kauemmin, seka juna on (kuulemma) ainakin puolet kalliimpi kuin bussikyyti.
Ulan Baatarisas odottelee sitten taas paikka couchsurfaajan luona, josta parin paivan jalkeen varmaan kopottelen hostelliin, jonka kautta hankkiudun jollekin jeeppi- tai hevosvaellusreissulle.
8. paiva aamulla lahti minibussi kohti Baikal-jarven Olkhon saarta (saaren suurin, ja ainut asuttu saari). Matka kesti n. 6 h ja maksoi 500 ruplaa. Tutustuin eraaseen venalaistyttoon, Ludaan, joka oli menossa Irkutskista Baikalille rauhoittumaan. Ei se(kaan) osannut englantia kuin auttavasti, mutta kovin kiinnostunut oli kumminkin.
Olkhon-saarella majoituin Nikita's Guesthousessa (en muistanut ottaa yhtaan kuvia kyseisesta paikasta, mut se oli ihan mieleton kaikkine puurakennuksineen, jotka oli koristeltu upeasti). Paikka koostuu monesta, monesta eri talosta, joissa on erikokoisia ja -laisia huoneita. Hinta oli 900 ruplaa yolta, joka sisalsi 3 ateriaa ja majoituksen.
Siella oli myos traditional russian banya, eli sauna. Olo oli ko Mutkalammilla pienena ko sai sekottaa vedet ja istua puusaunassa ! Ainut vaan, etta ilmaisessa banyassa sai loikoilla vain 20 min, joka ei mun mielesta oo aika eika mikaan saunasta nauttimiseen.
Ensimmaisen illan aikana kavin kavelemassa ympari saarta ja katsomassa auringonlaskun. Maisemat oli niiiin upeat. Kavipa myos ilmi, etta mun roommate oli tanskalaistytto (nain sen fjallravenin takin ja kirjan, ja seuraavaks kysyinkin "sooo, are you from Denmark or what?"), ja heti ko alettiin jutskailla, se kaivo kaljat meille esiin ja lahdettiin kuwntelemaan ruokasaliin jotain venalaista folkmusiikkia Porukka sille illalle koostui Signesta (den), Kimista (ger), Olivierista (bel) ja Andreaksesta (swe).
Mulla ja Olivierilla oli molemmilla jaanyt vodkapullot reppuun junamatkan jaljilta (ko ei oltu loydetty seuraa sita tuhoamaan), joten kaivettiin ne esille ja vietettiin huippu ilta musiikkia kuunnellen ja korttia pelaten ! Ja tuli myos todistettua, etta en ma niin paska ruotsissa olekaan :------DD
Ilta paattyi siihen, etta lahdettiin Olivierin kanssa katsomaan tahtia neljalta yolla. Oli kylla huikeen nakosta kun oli taysikuu ja kirkas tahtitaivas kattona.
Seuraavana aamuna oli lahto ajelulle saaren pohjoisosaan. Kyydittajana oli mongolialainen mies (jolla oli ihana nauru, kun ylaetuhampaat oli kaikki kultaset) ja autona toimi noin miljoona vuotta vanha paku. Maisemat oli huikeita. Kallioisia kukkuloita, jyrkkia rinteita ja vetta silminkantamattomiin. Lehmia ja villihevoslaumoja kayskentelemassa vapaana. 'Kylia' joissa oli ehka kolme taloa. Oli vain outoa, kun ei haistanut suolavetta nahdessaan niin paljon vetta.
Tiet oli ihan jarkyttavassa kunnossa. Makia, kuoppia kuoppien peraan ja valilla teilla oli 30 cm urat. Pelkasin suurimman osan ajasta, etta paku kaatuu kyljelleen, mutta hyvin se pysy pystyssa. Istuin viela sopivasti takapenkilla. Olipahan ainakin the most interesting ride I've ever been at.
Matkalla meita oli mina, Luda, Kim, Olivier, kaksi miesta Etela-Koreasta seka venalaismies joka ei osannut sanaakaan englantia (se kylla koko paivan innoissaan puhui venajaa seka kasillaan vaikka kukaan ei oikeen ymmartanytkaan). Kun paastiin takaisin guesthouselle, se katto meita ja kysyi innoissaan "vodka???". Olivier ja mina oltiin ihan kuolleita, joten sovittiin treffit yhdeksalta illalla guesthouselle.
Ilta oli oikeen mukava. Aleksei oli 36-vuotias venalaismies, joka tyoskenteli for Russian FBI. Hauska mies. Luda oli onneks mukana, joten se tulkkas suurimman osan ajasta..
Viimeinen paiva menikin aikalailla koomaillessa ja nukkuessa. Rentoutuessa. Kavin vahan kavelemassa ympari saarta, katselemassa maisemia lehmien keskella. Meinas tulla hieman jannat paikat, kun yhtakkia kuulin haukkumista ja mua kohti juoksi kovaa vauhtia 3 koiraa ja raksytti. Yks niista jai parin metrin paahan, murisi ja haukku. Lahdin pikkasen verran nopeeta kavelemaan takaspain sydan pamppaillen. Pitaapi vaan totutella noihinkin..
Ilta kului oluen ja ranskalaismiesten kanssa. Olivier oli ostanut olutta, ja paadyttiin istumaan kolmen miehen kanssa, jotka asustelee Pariisissa, mutta ovat alunperin Libanonista. Ehka hauskimmat miehet jotka oon ikaan tavannut :-----DD
Oli ihanaa tavata vihdoin ja viimein muita turisteja. Kaikki oli menossa itaan tai lanteen, ja kaikilla oli eripituiset ja -laiset matkat, mutta silti sama mission...
Tanaan kavin ettimasa kenkia, mutta joudun varmaan ootteleen viela Ulan Baatariin asti. Paadyin tuhlaileen rahaa China townissa, mutta KAIKKI OLI TARPEELLISIA 8----) farkut (joista maksoin riistohinnan...), pipo, lompakko (on mahdotonta pitaa pussukkalompakkoo ko pikkuseteleita on aina niin armoton nippu. joten paadyin ostamaan kirkkaanpinkin witch-lompakon), paivalaukku seka pattereita ja muuta pikkusalaa.
Eilen myos nautin toisen kasvisruokani Venajalla. Irkutskissa on ihan huippu kasvisravintola!! Juttelin yhden jenkkijatkan kanssa, joka oli viettanyt taydet 30 paivaa Mongoliassa. Se oli aika full of it, ja sano etta se oli ehka vahan liikaa aikaa siella. Ruoka oli kuulemma aivan kamalaa, ja se sano etta tuun elamaan pelkalla leivalla (ajattelin varautua pahkinoilla ja papupurkeilla).
Juna lahtee vajaan 7 tunnin paasta kohti Ulan Udea, josta matka jatkuu huomenaamulla bussilla kohti Ulan Baataria, jos bussista vain loytyy tilaa! Jos ei, matka siirtyy seuraavaan paivaan. Onneksi ei ole viela mikaan hoppu pois maasta (ainakaan viisumin puolesta). Jotenkin on vaan semmoinen olo, etta nyt on aika siirtya seuraavaan maahan.
Matka taittuu bussilla (eika junalla) sen takia, etta junan kanssa rajalla menisi monta, monta tuntia kauemmin, seka juna on (kuulemma) ainakin puolet kalliimpi kuin bussikyyti.
Ulan Baatarisas odottelee sitten taas paikka couchsurfaajan luona, josta parin paivan jalkeen varmaan kopottelen hostelliin, jonka kautta hankkiudun jollekin jeeppi- tai hevosvaellusreissulle.
7. lokakuuta 2011
Здравствуйте !
talla hetkella istun hostellissa Irkutkissa. Nerpa Backpackers. Oikein mukava paikka. Juna oli aamulla puoli kymmenen aikaan Irkutskissa (menee niin sekasin ajoista, kun kaikki junat kulkee Moskovan ajassa, joka siis on 5 h Irkutskin aikaa jaljessa). Hostellille saavuin kymmenen jalkeen. Oli ihana taas paasta suihkuun ja pesemaan junahajut pois itsesta ja vaatteista (nuudelihiki on uusi sana).
Omsk-nimisessa kaupungissa tuli vietettya 3 yota, 2.-5.10.
Couchsurfasin Anastasian ja Diman luona. He ovat reilu parikymppinen pariskunta jotka asuvat Omskin keskustassa 4h+keittio-asunnossa. Boheemi taiteilijapariskunta. Nastja opiskelee psykologiaa, Dima on kuulemma student in the streets.. I felt like home immediately when I walked in. Ei nettia, teeta juotiin litrakaupalla paivassa (loysin maailman parhaimman teen, en oo juonu kahvia yli viikkoon), musiikkia kuunneltiin kaseteilta ja vinyylilevyilta. Rakastuin siihen niiden asuntoon, ja ne oli ihan huippuja ihmisina myos :------))
Vierailtiin Nastjan aidin luona ja pyorailtiin keskella yota ympari Omskia. Se oli paras aika kattoo kaupunkia, muuna kellonaikana kaduilla oli niin paljon autoja, etta tuntu etta ilma ois ollu taysin harmaana. Kuvottavaa.
Ei tehty mitaan kauheen ihmeellista. Hengailtiin, kaveltiin ja pyorailtiin vahan ympari kaupunkia.
Junamatkat ei ole edes niin pahoja kuin milta ne kuulostaa.
Mun 48 h junassa meni oikein mukavasti. Ekan paivan mulle piti seuraa 50-vuotias Alexander from St Petersburg. Ei se paljoa englantia osannut, mutta kyseli kovasti, tarjoili ruokaansa (pullapitko jonka sisalla oli riisia ja munaa?) ja teeta. Alapedit valtasi gangsteripariskunta. Mies oli hieman tummahipiainen, ylipainoinen gangsteri kultasormukset sormissa, ja nainen pieni, hento blondi.
Sain myos kaverin eraasta pienesta pikkutytosta joka intoutui leikkimaan mun kameralla. Sit se suuttu mulle ko kuuli etten osaa puhua venajaa. (vaikka koko sen tunnin ajan sanoin sille vaan joo-ta ja ei-ta)
Toisella junamatkalla ei sattunut ketaan lahettyville joka ois osannut englantia. Eilisilta tuli kumminkin istuttua saman poydan aaressa pariskunnan (mies Tajikistanista, nainen Kyrgyzstanista), Azerbaijanialaisen perheen ja venalaisen babushkan kanssa. Karttaa katsomalla ja piirtamalla selvitettiin mihin olen menossa ja mista tulossa. Kukaan niista ei osannut sanaakaan englantia.
Irkutsk on kovin natti kaupunki.
Huomenna alkaa matka kohti Baikal-jarvea, Olkhon-saarta. Siella ois tarkotus viettaa 2-3 yota. Kaikki kehuu saarta taialliseksi. Sita se varmasti onkin!! Ihanaa paasta rauhottumaan kunnolla ja vahan vaeltelemaan kukkuloilla sun muuta (voipi olla etta kohta pitaa heittaa kengat makeen ja ostaa joko tennarit tai uudet vaelluskengat. oikeanpuoleisen jalan varvas koko aika tuntuu kengan paadyssa, ja puutuu, vaikka ei satukkaan.. ja nyt kiinnosti).
Sitten ehka yhdeksi paivaksi takaisin Irkutskiin (haluun ehka kattella viela tata kaupunkia enempi), yojuna Ulan Udeen, siella paiva tai pari ja sitten bussilla Ulan Batoriin, Mongoliaan! Siina suunnitelma seuraavalla reilulle viikolle. Ei tassa muuta hataa oo, ko etta 19.10. umpeutuu Venajan viisumi eli ennen sita pitaa olla maasta ulkona.
Venaja on mielenkiintoinen maa, joka avautuisi paljon paremmin jos kielta osaisi (tai jos ois kunnon sanakirja\joku muu mukana). Mut oon ma saanut paljon nainkin. Tavannut ihan huippuja ihmisia ja kylla, nahnyt jo nyt sellaista elamaa mita ei voi kadehtia.
Omsk & junailua
Irkutsk
Omsk-nimisessa kaupungissa tuli vietettya 3 yota, 2.-5.10.
Couchsurfasin Anastasian ja Diman luona. He ovat reilu parikymppinen pariskunta jotka asuvat Omskin keskustassa 4h+keittio-asunnossa. Boheemi taiteilijapariskunta. Nastja opiskelee psykologiaa, Dima on kuulemma student in the streets.. I felt like home immediately when I walked in. Ei nettia, teeta juotiin litrakaupalla paivassa (loysin maailman parhaimman teen, en oo juonu kahvia yli viikkoon), musiikkia kuunneltiin kaseteilta ja vinyylilevyilta. Rakastuin siihen niiden asuntoon, ja ne oli ihan huippuja ihmisina myos :------))
Vierailtiin Nastjan aidin luona ja pyorailtiin keskella yota ympari Omskia. Se oli paras aika kattoo kaupunkia, muuna kellonaikana kaduilla oli niin paljon autoja, etta tuntu etta ilma ois ollu taysin harmaana. Kuvottavaa.
Ei tehty mitaan kauheen ihmeellista. Hengailtiin, kaveltiin ja pyorailtiin vahan ympari kaupunkia.
Junamatkat ei ole edes niin pahoja kuin milta ne kuulostaa.
Mun 48 h junassa meni oikein mukavasti. Ekan paivan mulle piti seuraa 50-vuotias Alexander from St Petersburg. Ei se paljoa englantia osannut, mutta kyseli kovasti, tarjoili ruokaansa (pullapitko jonka sisalla oli riisia ja munaa?) ja teeta. Alapedit valtasi gangsteripariskunta. Mies oli hieman tummahipiainen, ylipainoinen gangsteri kultasormukset sormissa, ja nainen pieni, hento blondi.
Sain myos kaverin eraasta pienesta pikkutytosta joka intoutui leikkimaan mun kameralla. Sit se suuttu mulle ko kuuli etten osaa puhua venajaa. (vaikka koko sen tunnin ajan sanoin sille vaan joo-ta ja ei-ta)
Toisella junamatkalla ei sattunut ketaan lahettyville joka ois osannut englantia. Eilisilta tuli kumminkin istuttua saman poydan aaressa pariskunnan (mies Tajikistanista, nainen Kyrgyzstanista), Azerbaijanialaisen perheen ja venalaisen babushkan kanssa. Karttaa katsomalla ja piirtamalla selvitettiin mihin olen menossa ja mista tulossa. Kukaan niista ei osannut sanaakaan englantia.
Irkutsk on kovin natti kaupunki.
Huomenna alkaa matka kohti Baikal-jarvea, Olkhon-saarta. Siella ois tarkotus viettaa 2-3 yota. Kaikki kehuu saarta taialliseksi. Sita se varmasti onkin!! Ihanaa paasta rauhottumaan kunnolla ja vahan vaeltelemaan kukkuloilla sun muuta (voipi olla etta kohta pitaa heittaa kengat makeen ja ostaa joko tennarit tai uudet vaelluskengat. oikeanpuoleisen jalan varvas koko aika tuntuu kengan paadyssa, ja puutuu, vaikka ei satukkaan.. ja nyt kiinnosti).
Sitten ehka yhdeksi paivaksi takaisin Irkutskiin (haluun ehka kattella viela tata kaupunkia enempi), yojuna Ulan Udeen, siella paiva tai pari ja sitten bussilla Ulan Batoriin, Mongoliaan! Siina suunnitelma seuraavalla reilulle viikolle. Ei tassa muuta hataa oo, ko etta 19.10. umpeutuu Venajan viisumi eli ennen sita pitaa olla maasta ulkona.
Venaja on mielenkiintoinen maa, joka avautuisi paljon paremmin jos kielta osaisi (tai jos ois kunnon sanakirja\joku muu mukana). Mut oon ma saanut paljon nainkin. Tavannut ihan huippuja ihmisia ja kylla, nahnyt jo nyt sellaista elamaa mita ei voi kadehtia.
Omsk & junailua
Irkutsk
29. syyskuuta 2011
voi Venaja
IIKS!
Taalla sita vaan ollahan. Pietarissa.
Bussimatka alkoi 23 aikaan illalla, kyydissa oli seka suomalaisia etta venalaisia. Oli iso bussi, mutta eipa meita ollu ko reilu 10 kyydissa. Mun lahelle istahti eras tytto jolta kyselin vahan neuvoja maahantulokortin kanssa.
Rajalla ei menny puolta tuntia kauempaa, passia katottiin moneen otteeseen. Oli kiva hytista siella ulkona oottelemassa bussia tarkastuksesta puoli 4 aikaan aamulla. Mut muuten bussimatka kylla meni (onneks) nukkuessa !
Perilla oltiin kello kuuden aikoihin aamulla. Sain Sislilta (talta tytolta) ohjeet miten paasta hostellin suuntaan, ja se anto puhelinnumeronsakin, etta mentaisiin kahville. Ja onneksi han minuja opasti !! Olin aika hukassa.
Makkarissa aamukahvit ja tunnin paasta hostellin etsintaan........ ja sitahan sitte hemmetti soikoon etsittiin. Kavelin melkein 3 tuntia ympari ampari. Ensin 1,5 ensimmaista hostellia etsien (osoite oli jossain hamarakujalla jossa venalaiset miehet lastas jotain epaluuloisen nakoista rekkaa ja rakennuksena oli nahjistunut tiilitalo). Sitten tajusin vaihtaa paikkaa (onneksi olin laittanu pari hostellin nimea ylos), ja loysinkin hostellin vain puolen tunnin etsimisen jalkeen. Sielta opastettiin kadun toiselle puolelle, jossa oli halvempia dormeja. 500 ruplaa = reilu 10 E yo. Ei paha Pietariksi.
Henkilokunta ei osaa englantia juurikaan, vaan google translatoria kaytetaan kommunikoinnissa. Tamanaamuinen leidi oli uusi nainen, ja kun tulin popperoisena ulos, hanella oli translatorissa kysymys : "kuka sina olet ? milloin olet tullut ? kauanko olet ?"
Otin pikku paikkarit ja lahdin kiertelemaan kaupunkia. Kavelin varmaan 6 h ympariinsa. Ilman karttaa, eri paikkoja tutkistellen ja ihmetellen. Taa on kylla todella kaunis kaupunki. Isoja katuja, paljon ihmisia (yllattavan vahan lansimaalaisia turisteja), kauniita rakennuksia...
Ihmiset puhuu aika vahan englantia, mutta kylla apua on aina saanut kun sita on vaan kysynyt. Tasta kaupungista sais niiiiin paljon enemman irti jos osais venajaa. Ees vahan. Kauppojen ja tuoteselosteiden nimet on venajaksi ja yleensa ei loydy englanninkielista (tai lansimaalaisesti kirjoitettua) versiota mistaan.
Junalipun osto onnistui yllattavan vaivattomasti, vaikka lipunmyyja yrittikin minulta koko aika kysella jotakin venajaksi, ja aani muuttui sita mukaa tylymmaksi kun jatkoin olkapaiden kohauttelua ja ilmeeni oli kysyva.
Mutta sain kuin sainkin sen! Lapulle oli kirjoitettu kaikki tiedot valmiiksi venajaksi ja passia piti myos vilauttaa, mutta kaikki onnistui.
Tama paiva oli parempi, jo pelkastaan 13 h younien takia. Lahdin kavelemaan turistikohteisiin pain kartta mukanani, otin paljon kauniita kuvia ja vain kaveleskelin ymparille pallistellessani.
Paasin myos syomaan kasvisravintolaan! Sovittiin Sislin kanssa treffit. Sain Borch- keittoa ja kaalella taytettyja blineja. Oli hitusen verran hyvaa. Sen jalkeen pyorittiin yhdessa ympari kaupunkia, se merkkas mulle karttaan pari kasviskauppaa ja -ravintolaa, joissa aattelin huomenna kayda.
Sisli on taalla Suomen konsulaatissa toissa viisumeitten tekijana. Opiskelee venajan kielta ja kulttuuria Tampereella ja viettaa nyt valivuotta taalla. Oli ihan huippua kylla saada vinkkeja ja apua !
Huomenna alkaa matka siis kohti Omskia. 47 h junassaistumista. "Can't wait". Paatin jattaa Jekaterinburgin valiin ja menna suoraan Omskiin. Ja itse asiassa sain sielta jo majapaikankin. Couchsurfing-sivuston kautta ! 22-vuotias Anastasia lahetti viestia, etta pystyy majoittamaan minut ainakin pariksi paivaksi.
Seuraavan parin paivan ajan siis istuma- ja makuulihaksia koetellaan, mut saapa ainaki jalat nyt levata tan parin paivan armottoman kavelyn jalkeen !
Pietari, Omsk & junailua
Taalla sita vaan ollahan. Pietarissa.
Bussimatka alkoi 23 aikaan illalla, kyydissa oli seka suomalaisia etta venalaisia. Oli iso bussi, mutta eipa meita ollu ko reilu 10 kyydissa. Mun lahelle istahti eras tytto jolta kyselin vahan neuvoja maahantulokortin kanssa.
Rajalla ei menny puolta tuntia kauempaa, passia katottiin moneen otteeseen. Oli kiva hytista siella ulkona oottelemassa bussia tarkastuksesta puoli 4 aikaan aamulla. Mut muuten bussimatka kylla meni (onneks) nukkuessa !
Perilla oltiin kello kuuden aikoihin aamulla. Sain Sislilta (talta tytolta) ohjeet miten paasta hostellin suuntaan, ja se anto puhelinnumeronsakin, etta mentaisiin kahville. Ja onneksi han minuja opasti !! Olin aika hukassa.
Makkarissa aamukahvit ja tunnin paasta hostellin etsintaan........ ja sitahan sitte hemmetti soikoon etsittiin. Kavelin melkein 3 tuntia ympari ampari. Ensin 1,5 ensimmaista hostellia etsien (osoite oli jossain hamarakujalla jossa venalaiset miehet lastas jotain epaluuloisen nakoista rekkaa ja rakennuksena oli nahjistunut tiilitalo). Sitten tajusin vaihtaa paikkaa (onneksi olin laittanu pari hostellin nimea ylos), ja loysinkin hostellin vain puolen tunnin etsimisen jalkeen. Sielta opastettiin kadun toiselle puolelle, jossa oli halvempia dormeja. 500 ruplaa = reilu 10 E yo. Ei paha Pietariksi.
Henkilokunta ei osaa englantia juurikaan, vaan google translatoria kaytetaan kommunikoinnissa. Tamanaamuinen leidi oli uusi nainen, ja kun tulin popperoisena ulos, hanella oli translatorissa kysymys : "kuka sina olet ? milloin olet tullut ? kauanko olet ?"
Otin pikku paikkarit ja lahdin kiertelemaan kaupunkia. Kavelin varmaan 6 h ympariinsa. Ilman karttaa, eri paikkoja tutkistellen ja ihmetellen. Taa on kylla todella kaunis kaupunki. Isoja katuja, paljon ihmisia (yllattavan vahan lansimaalaisia turisteja), kauniita rakennuksia...
Ihmiset puhuu aika vahan englantia, mutta kylla apua on aina saanut kun sita on vaan kysynyt. Tasta kaupungista sais niiiiin paljon enemman irti jos osais venajaa. Ees vahan. Kauppojen ja tuoteselosteiden nimet on venajaksi ja yleensa ei loydy englanninkielista (tai lansimaalaisesti kirjoitettua) versiota mistaan.
Junalipun osto onnistui yllattavan vaivattomasti, vaikka lipunmyyja yrittikin minulta koko aika kysella jotakin venajaksi, ja aani muuttui sita mukaa tylymmaksi kun jatkoin olkapaiden kohauttelua ja ilmeeni oli kysyva.
Mutta sain kuin sainkin sen! Lapulle oli kirjoitettu kaikki tiedot valmiiksi venajaksi ja passia piti myos vilauttaa, mutta kaikki onnistui.
Tama paiva oli parempi, jo pelkastaan 13 h younien takia. Lahdin kavelemaan turistikohteisiin pain kartta mukanani, otin paljon kauniita kuvia ja vain kaveleskelin ymparille pallistellessani.
Paasin myos syomaan kasvisravintolaan! Sovittiin Sislin kanssa treffit. Sain Borch- keittoa ja kaalella taytettyja blineja. Oli hitusen verran hyvaa. Sen jalkeen pyorittiin yhdessa ympari kaupunkia, se merkkas mulle karttaan pari kasviskauppaa ja -ravintolaa, joissa aattelin huomenna kayda.
Sisli on taalla Suomen konsulaatissa toissa viisumeitten tekijana. Opiskelee venajan kielta ja kulttuuria Tampereella ja viettaa nyt valivuotta taalla. Oli ihan huippua kylla saada vinkkeja ja apua !
Huomenna alkaa matka siis kohti Omskia. 47 h junassaistumista. "Can't wait". Paatin jattaa Jekaterinburgin valiin ja menna suoraan Omskiin. Ja itse asiassa sain sielta jo majapaikankin. Couchsurfing-sivuston kautta ! 22-vuotias Anastasia lahetti viestia, etta pystyy majoittamaan minut ainakin pariksi paivaksi.
Seuraavan parin paivan ajan siis istuma- ja makuulihaksia koetellaan, mut saapa ainaki jalat nyt levata tan parin paivan armottoman kavelyn jalkeen !
Pietari, Omsk & junailua
27. syyskuuta 2011
Viimeinen yö takana....
Niimpä. Viimeinen yö Suomessa on takana. Alkaa pikkuhiljaa tajuta, että nyt on oikeasti lähtö lähellä. Minä toteutan unelmani. Tämä on se päivä, jota olen odottanut viimeiset 2 vuotta ja josta olen haaveillut päivittäin. JÄNSKÄÄ !!
12 tunnin päästä istun yöbussissa kohti Pietaria. Rinkka on pakattu ja purettu moneen otteeseen, sen vierestä löytyy kangaskassi täynnä evästä junamatkoille ( 8ps pikapuuroa, 4 ps nuudeleita, 8 ps lämmin kuppeja, pari pussii pähkinöitä ja Marianneja).
Pitääpi varmaan totutella siihen, että kasvissyöjänä saa pitää omia protskulähteitä/eväitä aina kassissa mukana !
Pietariin päädyin menemään bussilla Helsingistä. Vaihtoehdot olivat Allegro-juna ( 85€), suomalainen bussi (savonlinjat 39€) ja venäläinen bussi (15-20€). Bussi on sopivasti aamuseitsemältä Pietarissa, jolloin koko keskiviikko jää aikaa kaupungilla kiertelyyn & hostellin etsimiseen.
30.9. matka jatkuu kohti Jekaterinburgia (37 h junamatka<3 )
Alustava matkasuunnitelma:
- Pietari 28.9.
- lähtö kohti Jekaterinburgia 30.9.
- Jekaterinburg 2.10. aamusta
- Tomsk/Omsk?
- Irkutsk?
- Baikal-järvi?
- ennen 18.10. nokka kohti Mongoliaa & Ulan Batoria
- kiertelyä Mongoliassa (30 päivän viisumi)
--> Peking, Kiina
- kiertelyä Kiinassa (ei mitään hajua kuinka kauan, 60 päivän viisumi)
- 15.1. saapuu ystäväni Phil Uudesta Seelannista Phuketiin, ja kiertelemme Thaimaata kuukauden verran yhdessä. Chiang Mai, Bangkok (jossa ilmainen yöpyminen kiitos yhteisten vaihtarikavereidemme) + monta muuta paikkaa. Phuketiin en tosin suostu menemään 8-------))
Helmikuun puolen välin jälkeen suunnitelmani ovat täysin auki. Joko lähden kiertämään Laosia/Kambodzaa/Vietnamia tai otan Bangkokista lennon Intiaan ja vietän siellä loppuajan.
Niin, kukaan ei tiedä kuinka kauan se loppuaika kestää...
12 tunnin päästä istun yöbussissa kohti Pietaria. Rinkka on pakattu ja purettu moneen otteeseen, sen vierestä löytyy kangaskassi täynnä evästä junamatkoille ( 8ps pikapuuroa, 4 ps nuudeleita, 8 ps lämmin kuppeja, pari pussii pähkinöitä ja Marianneja).
Pitääpi varmaan totutella siihen, että kasvissyöjänä saa pitää omia protskulähteitä/eväitä aina kassissa mukana !
Pietariin päädyin menemään bussilla Helsingistä. Vaihtoehdot olivat Allegro-juna ( 85€), suomalainen bussi (savonlinjat 39€) ja venäläinen bussi (15-20€). Bussi on sopivasti aamuseitsemältä Pietarissa, jolloin koko keskiviikko jää aikaa kaupungilla kiertelyyn & hostellin etsimiseen.
30.9. matka jatkuu kohti Jekaterinburgia (37 h junamatka<3 )
Alustava matkasuunnitelma:
- Pietari 28.9.
- lähtö kohti Jekaterinburgia 30.9.
- Jekaterinburg 2.10. aamusta
- Tomsk/Omsk?
- Irkutsk?
- Baikal-järvi?
- ennen 18.10. nokka kohti Mongoliaa & Ulan Batoria
- kiertelyä Mongoliassa (30 päivän viisumi)
--> Peking, Kiina
- kiertelyä Kiinassa (ei mitään hajua kuinka kauan, 60 päivän viisumi)
- 15.1. saapuu ystäväni Phil Uudesta Seelannista Phuketiin, ja kiertelemme Thaimaata kuukauden verran yhdessä. Chiang Mai, Bangkok (jossa ilmainen yöpyminen kiitos yhteisten vaihtarikavereidemme) + monta muuta paikkaa. Phuketiin en tosin suostu menemään 8-------))
Helmikuun puolen välin jälkeen suunnitelmani ovat täysin auki. Joko lähden kiertämään Laosia/Kambodzaa/Vietnamia tai otan Bangkokista lennon Intiaan ja vietän siellä loppuajan.
Niin, kukaan ei tiedä kuinka kauan se loppuaika kestää...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)