surffaajapoikia ja joogaa

Istun koneen aaressa Trivandrumin kaupungissa, Keralassa.

Viimisen viikon vietin luksushuoneessa Kovalam-rannalla, jonka sain 200 rupin pilkkahintaan, kiitos OFF-sesongille. Oikeesti huoneesta sais pulittaa ainakin kolminkertaisen hinnan. Hemmottelin itseani paikallisella ruoalla (30rs), tein kavelyita rannalla (joka oli yhta kauhea turistipaikka kuin Thaimaan rannat konsanaan) ja luin paljon. Ns. aivot narikkaan, vaikka ei ne siella kylla millaan pysyneet.

Oon miettinyt paljon, etta mita teen Intian jalkeen, ja ainakin siihen tulokseen tullut, etta taalla en tule olemaan elokuun 22.paiva asti (jolloin viisumini loppuu). Olen vasynyt intialaisiin miehiin, yksinmatkustamiseen, ja juuri talla hetkella Intia ei ole iskenyt tavalla, jolla odotin. Lieva matkauupumus on iskenyt. Ensi kerralla tulen tanne jonkun kanssa.

Huomenna matkaan Sivananda Ashramiin  Joka tarkoittaa sita, etta elan 'askeettista' ashram-elamaa, muutama tunti paivassa meditaatiota ja kaksi joogatuntia. Ainakin seuraavat kaksi viikkoa tulen viettamaan siella, pitempaankin jos oikein viihdyn.
Ashramin jalkeen ei ole mitaan suunnitelmia. Talla hetkella on fiilis, etta otan lennon Bangkokiin ja takaisin Burmaan kuukaudeksi. Jonka jalkeen tulisin kaymaan Suomessa (jep). Olen joko Suomessa hetken toissa, tai otan lennon takaisin Aasiaan, ja lennan taalta halvalla Ausseihin toita tekemaan (120e lento Bangkokista Ausseihin). Talla hetkella olen Suomen kannalla (toita, anyone??), mutta aika nayttaa.

Rameswaram oli ihana paikka. Pieni kalastajakyla. Pyorailin ympariampari pari paivaa. Takakaduilla oltiin aina ihmeissaan ja hymyiltiin suuresti kun nahtiin minun menevan.
Kanyakumari oli taynna intialaisia turisteja, eika muutenkaan ollut mun lempparipaikka. Oli kylla siistia nahda kuun mollottavan taivaalla auringon alasmennessa toisen meren paalla. (Kanyakumari siis Intian etelaisin paikka, ja on kahden meren valissa)

Tulee olemaan lieva shokki, jos takaisin Suomeen porhallan, vaikka keskikesa oisikin. Pari paivaa sitten oli kunnon myrsky, ja me hypittiin rannalla vesisateessa. Suihkun jalkeen sai heittaa villatakin paalle (jota kaytan vain ilmastoiduissa busseissa  yomatkoilla) ja silti oli kylma. Lampotila oli tippunut ehka +25 asteeseen, jos sinnekaan..

chai, chai, chai, chai

24.3.-30.3. Yangon/Taunggyi

Vika viikko Burmassa oli taydellinen ja aloin melkein parkumaan kun piti lahtea pois. Franzi on maailman parasta matkustusseuraa. Nahtiin Yangonissa, ja jalleennakemisen riemu oli suuri. Hengattiin siella muutama paiva, ja kuten odotinkin, Franzi rakastui Burmaan samalla tavalla kuin mina.
Vietettiin muutama paiva Taunggyissa, joka oli suuren tien varrella oleva pikkukaupunki, vailla hirveesti tekemista. Mut meidan molempien lempipuuhaa on vaan vaellella ympariinsa, vailla paamaaraa, tutustua ihmisiin ja tarkkailla niiden elamaa, eika niinkaan nahda nahtavyyksia. Ja sita me tehtiinkin, kunnes oli aika erota.

Menin pick-upilla (pieni pakuauto jonka takaosa on muutettu kahdeksi puupenkiksi, ja joka on yleensa tayteehnahdettu ihmisista. Ja miehet istuu katolla. Meidan autossa oli 18 ihmista sisalla, plus miekkoset katolla. Ekan viiden minuutin aikana tutustuin tyttoon, joka kutsui mut sen viiden minuutin jalkeen omaan kotikylaansa, tutustumaan sen perheeseen. "I can't speak that good English, but you could talk with my grandfather, he speaks better". Ja kuinka surullinen olinkaan, kun en voinut menna, koska seuraavana aamuna taytyi lahtea Bangkokiin..

24 tuntia Bangkokin kentalla kului yllattavan kivuttomasti. Tuli koko kentta kylla aika tutuksi tuona aikana. Loysin superhyvan nukkumapaikan, ja sain kuin sainkin nukuttua koko yon hemmetin hyvin!


INTIA, INTIA, INTIAAAA
1.4. -->

Taalla sita ollaan oltu reilu kuukauden paivat jo. Jotenkin tuntuu, etten oo saanut mitaan aikaseks, eika oo hirveesti kirjotettavaa.

Ekan viikon vietin Kalkutassa, joka oli eka kuva Intiasta. Koko kaupunki oli tietty hemmetin KUUMA, kiireinen, taynna ihmisia, paljon paskaa ja roskia joka puolella. Mutta niin on koko Intia :-------) Oon yllattynyt, kuinka nopeasti siihen roskaisuuteen (mitaan ei tarvitse laittaa roskikseen, kun kaikki voi heittaa kadulle olan  yli) tottuu. Silti, vielakin ja koko ajan, pidan omat roskani repussa kunnes loydan roskiksen. Vaikka samaan paikkaan ne varmaan lopulta kumminkin paatyy.

Kolkatan turistikatu oli taynna parikymppisia poikia, jotka aina halu sun kanssa chaille ja JUTTELEMAAN. Kaikki ne varmaan oli samaa vailla : rahaa tai seksia.

Kolkatasta lahdin muutaman paivan jalkeen Chennaihin. Vajaa parin paivan junamatka oli huisi! Oli hieman erilaista kuin Trans-Siperia, koska tuolla sai hikoilla paivan aikana, vaikka tuulettimet kuinka hyrrasi. Tapasin Vivianin, supermukavan kolkatalaisen pojan, jonka kanssa juteltiin paljon koko junamatkan aikana, ja jonka kanssa salaa juotiin viskia ylimmissa sangyissa. Mua nauratti, kun se kavi vessassa salaa polttamassa tupakkaa. Intia, maa jossa suurin osa miehista polttaa tupakkaa, junat ja juna-asemat on 'savuttomia'. Ja jos sut saadaan kiini polttamisesta, saat 1000rs sakon. Joka on 15 euroa, mutta naille se on iso raha.

Chennaissa viihdyin muutaman paivan. Liian iso kaupunki, liikaa ihmisia ja melua. Otin siis bussin Mahabalipuramiin. Se on turistikyla parin tunnin matkan paassa Chennaista. Meren aarella. Paikka ei ole suuri, mutta se on kuuluisa kivenveistajistaan. Joita sitten olikin joka nurkalla.
Ensimmaisena paivana kun saavuin, tapasin kadulla Babun, joka kertoi mulle etta tanaan tulee tsunami. Aloin nauramaan. Mut se oli tosissaan. Menin sen ravintolaan hengaamaan, ja muutaman minuutin vakuuttelun jalkeen se kertoi, etta Intia on saanut tsunamivaroituksen. En tiennyt miten pain olla!
Tsunamia ei kumminkaan tullut, eika mitaan muutakaan. Vahan kylla odotettiin jotain, to be honest. Oltais hypatty motskarin selkaan ja ajettu laheiselle vuorelle turvaan!

Mahabalipuramissa viihdyin viikon verran, joka oli ihan tarpeeks. Oli tarpeeks miehia, jotka tunnustivat haluavansa mut elamankumppanikseen, tai jos ei sita, niin jotain muuta kivaa. Pitaa alkaa hanakammin kertomaan tarinaa mun rakkaasta aviomiehesta, joka mua seuraavassa kaupungissa odottelee... Mut oon niin huono valehtelemaan!!
Tutustuin Vinoon, kivenkaivertajaan, jonka kanssa tuli hengattua paljon. Sain itse tehda itselleni pienen elefanttikaulakorun, ja se veisti Minealle ja Matiakselle synttarilahjat. Taino mina sen Matiaksen jalkapallon hioin ja kaiversin, ja jaljesta kylla nakee ettei tassa mitaan konkareita olla...Paatin, etta opettelen tassa lahiakoina kiven- ja puunkaiverruksen jalon taidon.


Mahabalipuramin jalkeen hengasin melkein pari viikkoa Aurovillessa (18.4.-30.4.), joka sijaitsee lahella Pondicherryn kaupunkia. Babu tuli mukaan, ja naytti mulle kivan perheen, jonka luona majailin koko ajan. Mama teki superhyvaa intialaista ruokaa, ja soin joka aterialla kaks kertaa sen verran mita normaalisti... Banaaninlehtea ei saanut taittaa (se tarkoittaa etta on finished), ennenkuin se lappasi lisaa kauhallisia riisia 'lautaselle'. Ja ne ei tunne sanaa 'ei'.
Soin, nukuin, ajoin motskarilla, kavin paivaseltaan Mahabalipuramissa Babun kanssa, seikkailin Pondicherryn kaduilla ja rentouduin.


Toissapaivana (1.5.) saavuin Maduraihin, kuuluisaan temppelikaupunkiin. Jalleen yksi miljoonakaupunki, joka ei valitettavasti sijaitse meren laheisyydessa... Paivalampotilat on aika tukahduttavia tahan aikaan vuodesta! Mutta taas toisaalta, kroppa on hyvin niihin jo tottunut, etta illan +28C tuntuu vilposelta. Jos siis tuun Suomeen kaymaan syksyla, joku saa mulle tuoda toppatakin sinne lentokentalle!

Mangokausi on aluillaan. Syon ainakin 2 mangoa paivassa. Kilo maksaa alle euron, ja ne on niiiin hyvia!! Ilmottauduin juuri ashramiin , jonne menen nailla nakymin 16.paiva. Sen jalkeen ois tarkotus ehka ettia jotain vapaaehtoistyota/muuta jarkevaa tekemista Keralasta/jostain muualta. On semmonen fiilis, etta taa seilaaminen sais hetkeks loppua ja sais tehda jotain hyodyllista/haasteellistakin valilla!


Intia on erilainen. Aina kuulee, etta ihmiset joko rakastuu Intiaan tai vihaa sita, mutta mulle ei oo kaynyt kumpaakaan. Tykkaan olla taalla erittain paljon, mutta vielakin mulla on ikava Burmaan.

Ruoka on taivaallista. Ison lautasellisen riisia, dhalia ja jotain currya saa helposti 50 sentilla. Mutta intialaisten ruokaympyra on aika paalaellaan, silla riisia syodaan ihan hirvittavat maarat, kun taas kasvisten maara on aika alhainen. Kaikkialta saa vegeruokaa, ja sita intialaisetkin paa-asiassa syovat.
Mausteet ja hajut markkinoilla on mita ihanampia, ja naisten sarien varikkyys kaunista. Taa on kylla yks mahtava maa, mita tulee perinteisiin! Oli se sitten vaatteissa, avioliitoissa tai kehon koristuksissa.
Miehet on ahdistavia. Taalla ei voi kadulla loistaa kuin aurinko samalla tavalla kuin Burmassa, silla miehet luulee samantien saavansa susta vaimon itselleen.

Lahdempas tasta syomaan vegecurrya paivalliseksi, ja suunnittelemaan huomista Rameshwaramin reissua! (Babun kotikaupunki. Pieni kalastajakaupunki meren aarella, jossa aion viettaa hetken ennen Keralaan ja ashramiin siirtymista)