15.paiva astuin sisalle Sivananda Yoga Vedanta Centeriin, Neyya Damin kylapahasessa, Trivandrumin lahella.
Ashramin paivarutiini:
0520 HERATYSHERATYSHERATYS
0600 SATSANG
0730 AAMUTEE
0800 ASANA CLASS
1000 BRUNSSI
1100 KARMA YOGA
1230 OPTIONAL CLASS
1330 TEATIME
1400 LECTURE
1530 ASANA CLASS
1800 DINNER
2000 SATSANG
2200 SILENCE
voin kertoa, etta tuo aamuheratys otti hieman tiukille, eika siihen ihan kahden viikon aikanakaan tottunut.. silloin talloin toisinaan otettiin omaa lomaa aamuhoilaamisesta ja meditaatiosta, ja nukuttiin aamuteehen asti. Joskus tultiin tokkimaan puoli kuudelta kylkeen ja sanomaan "Good morning!" hymynaamalla, ja tama nainen sai kylla monenmonta vihaista katsetta osakseen.
Nautin joogasta suuresti, ja se on kylla jotain, jota haluan jatkossakin tehda. 56 tuntia joogaa kahden viikon aikana, nelja tuntia paivassa oli ihanaa. Oli huippua tehda jotain kropalla kaikkien naitten lusmukuukausien jalkeen, ja odotan kylla hurjasti, etta paasee taas Pumppiin ja Combattiin hikoilemaan!!
Aamu- ja iltasatsangit olivat siis chanting (Hare Krishnan lauleskelua) ja meditaatiota. Ruoka ashramissa oli TAIVAALLISTA. Kokkauksessa ei saa kayttaa sipulia, valkosipulia, tulisuutta eika muita voimakkaita mausteita (nama vaikeuttavat ajatuksia meditoidessa), eika myoskaan oljya. Maitotuotteita he kayttavat, mutta muuten kasvislinjalla.
Tapasin kivoja ihmisia, sain hyvia vinkkeja elamaan, mutta ei musta hindua siella tullut vaikka Hare Krisha-kipaleet paassa soi vielakin paivittain. Toisen viikon puolessavalissa oli viela mielessa, etta voisin hengailla siella pitempaankin, joogan takia, mutta se innostus sitten vaihtui siihen, etta odotti jo poispaasya. Oli hieman liian hihhulimeininkia loppujenlopuks mun makuun, enka halua olla paikassa, jossa kaikesta tuosta on tehty niin bisnesta.
Ashramista lahdin Kochiin, ihanaan pikkupaikkaan, jossa meilla oli treffit Amyn ja Sarahin kanssa (molemmat tytot olin tavannu ashramissa). Ne oli molemmat saaneet tarpeekseen jo muutama paiva ennen 'virallista' paatospaivaa.
Eipa me mitaan ihmeellista tehty. Mina yleensa eraakkoonnuin, kavelin ympariinsa, tarkkailin ihmisia ja paikkoja, valokuvailin.. Syotiin parasta Masala Dosaa ja nautittiin pikkukaupungin rauhallisuudesta.
Mina paasin myos aloittamaan urani Bollywoodissa!! Meidan hostellille tuli yks ukkeli eraana paivana ja sanoi, etta ne tarvii ulkomaalaisia niitten filmiin. En tienny missa tytot oli, eika mulla ollut mitaan tekemista, joten lahdin sen matkaan. Hengattin eraan ranskalaisnaisen kanssa siella muutama tunti, ja kaikki mita paastiin tekemaan, oli kavella pari kertaa kohtauksen lapi ja istua ravintolasa. Mut saatiimpa kymppi vaivanpalkkaa ja chapatteja iltaruuaks!
Pari paivaa sitten saavuin Mumbaihin. Junamatka oli taasen huippu. Mun loossi oli taynna kivoja ihmisia. Oli eras nainen Keralasta, joka asuu Delhissa, ja se sanoi etta voin tulla sen luokse Delhiin ennenkuin lennan takaisin Suomeen. Se myos maksoi kaikki mun ruoat ja chait junamatkan aikana (kieltaytyminen ei ikina auta intialaisten kanssa kun ruoasta tulee puhe). Olin matkalla juna-asemalle kun huomasin, etta juna lahtee 13:10 eika 14:10, ja mulla oli 9 minuuttia junan lahtemiseen, ja lompakossa 100rs.
Oon ollut vahan kuumeisena ja nuhasena taalla, joten oon ottanut aika rauhallisesti. Kavellyt vahan katuja ympariinsa, ostanut junalipun Delhiin ja kaynyt leffassa (Bollywood-leffojen kotikaupunki).. Kavelin pari paivaa sitten parturin ohi illalla, ja astelin sisalle! Mies onneksi puhui englantia, mutta ei tasta kumminkaan 100% tullut sita mita halusin. Mohikaani mulla nyt kumminkin on, ja jos ihmiset ennen kaantyivat katsomaan mun huulikorua, niin.. Nyt jokaikinen intialainen kaantaa paansa ainakin 2krt, kertoo musta kaverilleen ja ehka hieman naurahtaa. Oon myos saanut kehuja jopa 70-vuotiailta papparaisilta mun tukkatyylista! Kylla tulee olemaan outoa astella Suomessa kadulla, kun ainutkaan ihminen ei kato kahta kertaa (jos ne nyt ees kattoo silmiin maantuijottelultaan).
9.6. otan junan Delhiin, josta jatkan 12 hj odottelun jalkeen junalla Kathdogamiin, josta menen viela 12 km eteenpain Dogaon-nimiseen kylaan.. Saan kavuta tunnin verran vuorelle, jossa loydan itseni luomufarmilta, jonne olen lupautunut jaamaan ainakin kahdeksi viikoksi. Ja jos pidan paikasta ja ihmisista, aion olla siella pitempaan.
Varasin myos lennon Suomeen, ja rantaudun sinne elokuun aikana! Tama on ainut tieto, jonka minulta saa sen suhteen nyhdattya.
En ois pari kk sitten uskonut, kuinka innoissani voisin Suomeenpaluusta olla. Kaipa se on tieto siita, etta sielta saa lahtea heti kun silta tuntuu! Ootan vaan kaikkien ihmisten nakemista hurjasti, ja vajaan vuoden matkaamisen jalkeen tuntuu mahtavalta saada viettaa hetki paikassa jossa on hyva olla, ja on kaikkien ihanien ymparoimana. Mutta talla hetkella ei tarvi kipristella kahta vuotta, toisinkuin Unkarin jalkeen, se tieto lohduttaa.
Ashramin paivarutiini:
0520 HERATYSHERATYSHERATYS
0600 SATSANG
0730 AAMUTEE
0800 ASANA CLASS
1000 BRUNSSI
1100 KARMA YOGA
1230 OPTIONAL CLASS
1330 TEATIME
1400 LECTURE
1530 ASANA CLASS
1800 DINNER
2000 SATSANG
2200 SILENCE
voin kertoa, etta tuo aamuheratys otti hieman tiukille, eika siihen ihan kahden viikon aikanakaan tottunut.. silloin talloin toisinaan otettiin omaa lomaa aamuhoilaamisesta ja meditaatiosta, ja nukuttiin aamuteehen asti. Joskus tultiin tokkimaan puoli kuudelta kylkeen ja sanomaan "Good morning!" hymynaamalla, ja tama nainen sai kylla monenmonta vihaista katsetta osakseen.
Nautin joogasta suuresti, ja se on kylla jotain, jota haluan jatkossakin tehda. 56 tuntia joogaa kahden viikon aikana, nelja tuntia paivassa oli ihanaa. Oli huippua tehda jotain kropalla kaikkien naitten lusmukuukausien jalkeen, ja odotan kylla hurjasti, etta paasee taas Pumppiin ja Combattiin hikoilemaan!!
Aamu- ja iltasatsangit olivat siis chanting (Hare Krishnan lauleskelua) ja meditaatiota. Ruoka ashramissa oli TAIVAALLISTA. Kokkauksessa ei saa kayttaa sipulia, valkosipulia, tulisuutta eika muita voimakkaita mausteita (nama vaikeuttavat ajatuksia meditoidessa), eika myoskaan oljya. Maitotuotteita he kayttavat, mutta muuten kasvislinjalla.
Tapasin kivoja ihmisia, sain hyvia vinkkeja elamaan, mutta ei musta hindua siella tullut vaikka Hare Krisha-kipaleet paassa soi vielakin paivittain. Toisen viikon puolessavalissa oli viela mielessa, etta voisin hengailla siella pitempaankin, joogan takia, mutta se innostus sitten vaihtui siihen, etta odotti jo poispaasya. Oli hieman liian hihhulimeininkia loppujenlopuks mun makuun, enka halua olla paikassa, jossa kaikesta tuosta on tehty niin bisnesta.
Ashramista lahdin Kochiin, ihanaan pikkupaikkaan, jossa meilla oli treffit Amyn ja Sarahin kanssa (molemmat tytot olin tavannu ashramissa). Ne oli molemmat saaneet tarpeekseen jo muutama paiva ennen 'virallista' paatospaivaa.
Eipa me mitaan ihmeellista tehty. Mina yleensa eraakkoonnuin, kavelin ympariinsa, tarkkailin ihmisia ja paikkoja, valokuvailin.. Syotiin parasta Masala Dosaa ja nautittiin pikkukaupungin rauhallisuudesta.
Mina paasin myos aloittamaan urani Bollywoodissa!! Meidan hostellille tuli yks ukkeli eraana paivana ja sanoi, etta ne tarvii ulkomaalaisia niitten filmiin. En tienny missa tytot oli, eika mulla ollut mitaan tekemista, joten lahdin sen matkaan. Hengattin eraan ranskalaisnaisen kanssa siella muutama tunti, ja kaikki mita paastiin tekemaan, oli kavella pari kertaa kohtauksen lapi ja istua ravintolasa. Mut saatiimpa kymppi vaivanpalkkaa ja chapatteja iltaruuaks!
Pari paivaa sitten saavuin Mumbaihin. Junamatka oli taasen huippu. Mun loossi oli taynna kivoja ihmisia. Oli eras nainen Keralasta, joka asuu Delhissa, ja se sanoi etta voin tulla sen luokse Delhiin ennenkuin lennan takaisin Suomeen. Se myos maksoi kaikki mun ruoat ja chait junamatkan aikana (kieltaytyminen ei ikina auta intialaisten kanssa kun ruoasta tulee puhe). Olin matkalla juna-asemalle kun huomasin, etta juna lahtee 13:10 eika 14:10, ja mulla oli 9 minuuttia junan lahtemiseen, ja lompakossa 100rs.
Oon ollut vahan kuumeisena ja nuhasena taalla, joten oon ottanut aika rauhallisesti. Kavellyt vahan katuja ympariinsa, ostanut junalipun Delhiin ja kaynyt leffassa (Bollywood-leffojen kotikaupunki).. Kavelin pari paivaa sitten parturin ohi illalla, ja astelin sisalle! Mies onneksi puhui englantia, mutta ei tasta kumminkaan 100% tullut sita mita halusin. Mohikaani mulla nyt kumminkin on, ja jos ihmiset ennen kaantyivat katsomaan mun huulikorua, niin.. Nyt jokaikinen intialainen kaantaa paansa ainakin 2krt, kertoo musta kaverilleen ja ehka hieman naurahtaa. Oon myos saanut kehuja jopa 70-vuotiailta papparaisilta mun tukkatyylista! Kylla tulee olemaan outoa astella Suomessa kadulla, kun ainutkaan ihminen ei kato kahta kertaa (jos ne nyt ees kattoo silmiin maantuijottelultaan).
9.6. otan junan Delhiin, josta jatkan 12 hj odottelun jalkeen junalla Kathdogamiin, josta menen viela 12 km eteenpain Dogaon-nimiseen kylaan.. Saan kavuta tunnin verran vuorelle, jossa loydan itseni luomufarmilta, jonne olen lupautunut jaamaan ainakin kahdeksi viikoksi. Ja jos pidan paikasta ja ihmisista, aion olla siella pitempaan.
Varasin myos lennon Suomeen, ja rantaudun sinne elokuun aikana! Tama on ainut tieto, jonka minulta saa sen suhteen nyhdattya.
En ois pari kk sitten uskonut, kuinka innoissani voisin Suomeenpaluusta olla. Kaipa se on tieto siita, etta sielta saa lahtea heti kun silta tuntuu! Ootan vaan kaikkien ihmisten nakemista hurjasti, ja vajaan vuoden matkaamisen jalkeen tuntuu mahtavalta saada viettaa hetki paikassa jossa on hyva olla, ja on kaikkien ihanien ymparoimana. Mutta talla hetkella ei tarvi kipristella kahta vuotta, toisinkuin Unkarin jalkeen, se tieto lohduttaa.
