16.30 lahtee juna kohti Mongolian rajaa. Lippujen kanssa kavi pieni sahlinki, joten mulla on nyt istumapaikka n.15 tunniksi... hehe. Matkaan lahden eraan hostellilla tapaamani suomalaispariskunnan kanssa. Sattui olemaan sama suunnitelma niin......
Huomenaamuna noin klo. 6 ( tai 9) saapuminen rajalle, josta minibussilla Kiinan puolelle.
Kiinan puolelta lahtee yobusseja kohti Pekingia 13-17 valilla monta, joten siita vain valitsemaan. Seuraavana aamuna varhain tulisi saapua Pekingiin, jossa minulla onkin jo couchsurfing-paikka muutamaksi yoksi!
Sain eilen pari vinkkia eraalta saksalaismiehelta, etta miten pystyn kayttamaan nettia normaalisti Kiinassa.. Let's do hope it will work, cause otherwise you won't be hearing about me for a while.. (no FB, hehe)
Ai hitsi! Tanaan kun tulin suihkusta, paikalle porahti a group from NTV, ja ma paasin antaan haastattelun turismista & matkustamisesta Mongoliassa. Once in a lifetime :-----D
nyt nauttimaan viimeiset hetket PEHMEASTA istumapaikasta ja syomingeista, seuraava etappi onkin sitten Peking!
29. lokakuuta 2011
27. lokakuuta 2011
Solongoo uusi nimeni minun on
Gobista on selvitty hengissa!
Matkaan meita lahti 8 turistia, 2 kuskia seka opas. Autoja lahti matkaan kaksi kappaletta. Cucla (opas), Shagi & Togo (kuskit), mina, Anna & Kristine (Tanskasta), Olivier, Francois & Fred (Belgia), Agnes & Regis (Ranska).
Paivat kuluivat suurimmaksi osaksi autossa istuessa. Pomppuisessa autossa... Asvaltoituja teita ei varmaankaan loydy muualta kuin Ulan Batorista, tiet ovat taynna kuoppia ja uria, joten kyyti ei ole missaan vaiheessa kovin miellyttavaa.
Yot vietettiin mongolialaisten perheiden luona jurtissa. Yleensa saatiin oma jurtta, jossa oli muutama sanky & loput nukkuivat lattialla
Jurtta on siis valkoinen hokkeli, joka on tehty puukehikoista, vuorattu villalla/huovalla ja paalle laitettu valkoinen kangas. Puolet mongolialaisista asuu jurtissa lapi vuoden, ja esimerkiksi Ulan Batorin laitamilta loytyy jurttia asuntojen takapihoilta.
Jurttaan liittyy monia mielenkiintosia juttuja:
- sita voidaan siirtaa paikasta toiseen (paino 250kg), ja perheilla onkin yleensa jurtille kesa- ja talvipaikat
- sen rakentamiseen menee aikaa vain n. 3-4 h ja yleensa siihen tarvitaan 2 miesta
- jurtan keskella sijaitsevien tukikehikoiden valista ei saa kavella, eika niiden valista saa ojentaa mitaan
- jurtassa nukutaan aina paa jumalapoytaan, jalat oveen pain
- keskella jurttaa sijaitsee metallinen tulisija, joka on koko hokkelin sydan. sen aarella valmistetaan ruoka & silla lammitetaan jurtta
- illalla pesa ladataan tayteen kamelin-/hevosenpaskaa, joka lammittaa pari tuntia, jonka jalkeen jurtassa on lahes yhta kylma kuin ulkonakin (mulla oli sukkahousut, pitkahianen, villasukat, kesamakuupussi & talvimakuupussi ja parjasin oikein hyvin)
- tuleen ei saa laittaa mitaan roskia, se sytytetaan ja yllapidetaan paskalla seka joskus harvoin puilla
Toisen paivan iltana oli Annan 21-v synttarit joita juhlittiin omassa jurtassamme koko poppoon voimin. Ilta oli oikein mukava. Hyvaa ruokaa, kakkua, viinia ja korttipeleja.
Piirran myohemmin kartan, etta missa pain Mongoliaa me oltiin, jotta saa jonkinmoista kasitysta (talla hetkella en ole itsekaan 100% varma :------D).
Kokemuksia viikon varrelta:
- nahtiin paljon kallioita
- hiekkakivisia vuoria josta on loydetty 1920-luvulla dinosaurusten munia & fossiileja (mina en niita kylla loytanyt, kyynel)
- kiivettiin 150 m korkealle hiekkadyynille, josta nahtiin koko Gobin hiekkadyynit (hitto etta otti kunnon paalle)
- ratsastettiin kamelilla. Oltiin kaikki odotettu tapinoissa kamelillaratsastamista, ja 5 min jalkeen oisin vaan halunnut hypata pois kyydista. Kamelin selkarankaa ja ihmisen takalistoa ei ole tarkoitettu yhteen...
- vietettiin BBQ-bileita mongolialaiseen tapaan. Mun eteen tuotiin iso pata lihaa, josta pari palaa paatyi myos minun lautaselleni.. Mita tein? No tottakai soin siina missa muutkin! Maha ei oikein tykannyt lihasta nain 2 vuoden lihattoman kauden jalkeen, mutta kylla se vuohi aika hyvaa oli :-----D Mutta pakko tahan sanoa se, etta Mongoliassa (ja erityisesti maaseudulla) elaimet saa PIKKUSEN verran paremman elaman ko Suomen tehotuotannossa
- pelasin mongolialaista pelia lampaan&vuohen nilkkaluilla
- ratsastin Mongolialaisella villihevosella. Meilla oli tarkoitus olla parin tunnin hevosratsastus viimeisena paivana.. Saavuttiin eraan perheen luo, jossa paadyttiin viettamaan yo. Meille pyydystettiin 3 hevosta, joista yks osoittautui liian hulluksi, eli silla ei voinut ratsastaa. Mina ja Kristine oltiin ainoat, jotka kokeilivat ratsastusta (eika sita ratsastukseksi voinut kutsua, kun Mongolimies piti meita narussa oman heppansa selasta)
- Viimeisen perheen luona saatiin auttaa vuohien lypsamisessa, saatiin maistaa vuohenmaidosta tehtya voita & jugurttia, seka kuumaa vuohenmaitoa (NAM)
- Oli maailman mahtavin tunne menna illalla ennen nukkumaanmenoa vessaan (lautahokkeli 50 m paasta jurtasta, reika maassa), ja tuijottaa maailman kauneinta ja suurinta tahtitaivasta. Ei ollut mitaan muuta valoa kuin oman taskulampun valo nayttamassa tieta.
- Ja nukahtaa jurtassa tuijottaen samaa tahtitaivasta (jurtan katossa on reika, josta takan piippu menee ulos)
Sain myos oman mongolialaisen nimen, Solongoo. Se tarkoittaa sateenkaarta 8-----)
Matka oli kaikin puolin oikein onnistunut! Valilla alkoi ranskalaisten ranskanpuhuminen kyllastyttamaan (etenkin kun istuin yksin pakussa kaikkien ranskaapuhuvien kanssa), mutta sitten puhuttiin tanskan tyttojen kanssa ruotsia. Tai siis... Mina puhuin niille ruotsia ja kun ne vastas mulle niin ma en ymmartanyt mitaan :-----)
Suihku ei ole ikina maistunut yhta hyvalle kuin se maistui takaisintullessa paivan jalkeen. Mongolialaiset jotka asuvat jurtissa peseytyvat yleensa kerran viikossa vati&sieni-periaatteella.
Tarkoitukseni oli lahtea viela kiertamaan lisaa Mongoliaa yksinaan (National Park & Hot Springs, kaikki suhteellisen lahella Ulan Batoria), mutta tanaan aamulla tallustellessani takaisin hostellille Buddha-vuorelta (kuuntelin tunnin verran, kun munkit suorittivat aamurukouksiaan) paatin etta on aika jatkaa kohti Kiinaa.. Paivan lampotila on vain muutaman asteen plussan puolella ja yot alkaa olla sen verran kylmia, etta jos on mahdollisuus valita niin mina lahden kohti lampimampaa!!
Tanskatytot lahtivat eilen kohti Pekingia, saivat 15 h junamatkalle istumapaikat 5 eurolla (ne ei kylla hyppineet riemusta, kun olisivat halunneet nukkumapaikat). Katsotaan siis huomisaamuna mita junatati minulle tarjoaa!
(jos saan lipun niin reitti on seuraava:
- huomenna klo 16.30 lahtee mongolialainen juna kohti rajaa
- rajalla olen seuraavana aamuna n. klo 7
- Kiinan puolelta lahtee bussi kohti Pekingia klo 15 samana paivana
- Pekingissa todennakoisesti olen seuraavana paivana samoihin aikoihin )
Around Mongolia
Matkaan meita lahti 8 turistia, 2 kuskia seka opas. Autoja lahti matkaan kaksi kappaletta. Cucla (opas), Shagi & Togo (kuskit), mina, Anna & Kristine (Tanskasta), Olivier, Francois & Fred (Belgia), Agnes & Regis (Ranska).
Paivat kuluivat suurimmaksi osaksi autossa istuessa. Pomppuisessa autossa... Asvaltoituja teita ei varmaankaan loydy muualta kuin Ulan Batorista, tiet ovat taynna kuoppia ja uria, joten kyyti ei ole missaan vaiheessa kovin miellyttavaa.
Yot vietettiin mongolialaisten perheiden luona jurtissa. Yleensa saatiin oma jurtta, jossa oli muutama sanky & loput nukkuivat lattialla
Jurtta on siis valkoinen hokkeli, joka on tehty puukehikoista, vuorattu villalla/huovalla ja paalle laitettu valkoinen kangas. Puolet mongolialaisista asuu jurtissa lapi vuoden, ja esimerkiksi Ulan Batorin laitamilta loytyy jurttia asuntojen takapihoilta.
Jurttaan liittyy monia mielenkiintosia juttuja:
- sita voidaan siirtaa paikasta toiseen (paino 250kg), ja perheilla onkin yleensa jurtille kesa- ja talvipaikat
- sen rakentamiseen menee aikaa vain n. 3-4 h ja yleensa siihen tarvitaan 2 miesta
- jurtan keskella sijaitsevien tukikehikoiden valista ei saa kavella, eika niiden valista saa ojentaa mitaan
- jurtassa nukutaan aina paa jumalapoytaan, jalat oveen pain
- keskella jurttaa sijaitsee metallinen tulisija, joka on koko hokkelin sydan. sen aarella valmistetaan ruoka & silla lammitetaan jurtta
- illalla pesa ladataan tayteen kamelin-/hevosenpaskaa, joka lammittaa pari tuntia, jonka jalkeen jurtassa on lahes yhta kylma kuin ulkonakin (mulla oli sukkahousut, pitkahianen, villasukat, kesamakuupussi & talvimakuupussi ja parjasin oikein hyvin)
- tuleen ei saa laittaa mitaan roskia, se sytytetaan ja yllapidetaan paskalla seka joskus harvoin puilla
Toisen paivan iltana oli Annan 21-v synttarit joita juhlittiin omassa jurtassamme koko poppoon voimin. Ilta oli oikein mukava. Hyvaa ruokaa, kakkua, viinia ja korttipeleja.
Piirran myohemmin kartan, etta missa pain Mongoliaa me oltiin, jotta saa jonkinmoista kasitysta (talla hetkella en ole itsekaan 100% varma :------D).
Kokemuksia viikon varrelta:
- nahtiin paljon kallioita
- hiekkakivisia vuoria josta on loydetty 1920-luvulla dinosaurusten munia & fossiileja (mina en niita kylla loytanyt, kyynel)
- kiivettiin 150 m korkealle hiekkadyynille, josta nahtiin koko Gobin hiekkadyynit (hitto etta otti kunnon paalle)
- ratsastettiin kamelilla. Oltiin kaikki odotettu tapinoissa kamelillaratsastamista, ja 5 min jalkeen oisin vaan halunnut hypata pois kyydista. Kamelin selkarankaa ja ihmisen takalistoa ei ole tarkoitettu yhteen...
- vietettiin BBQ-bileita mongolialaiseen tapaan. Mun eteen tuotiin iso pata lihaa, josta pari palaa paatyi myos minun lautaselleni.. Mita tein? No tottakai soin siina missa muutkin! Maha ei oikein tykannyt lihasta nain 2 vuoden lihattoman kauden jalkeen, mutta kylla se vuohi aika hyvaa oli :-----D Mutta pakko tahan sanoa se, etta Mongoliassa (ja erityisesti maaseudulla) elaimet saa PIKKUSEN verran paremman elaman ko Suomen tehotuotannossa
- pelasin mongolialaista pelia lampaan&vuohen nilkkaluilla
- ratsastin Mongolialaisella villihevosella. Meilla oli tarkoitus olla parin tunnin hevosratsastus viimeisena paivana.. Saavuttiin eraan perheen luo, jossa paadyttiin viettamaan yo. Meille pyydystettiin 3 hevosta, joista yks osoittautui liian hulluksi, eli silla ei voinut ratsastaa. Mina ja Kristine oltiin ainoat, jotka kokeilivat ratsastusta (eika sita ratsastukseksi voinut kutsua, kun Mongolimies piti meita narussa oman heppansa selasta)
- Viimeisen perheen luona saatiin auttaa vuohien lypsamisessa, saatiin maistaa vuohenmaidosta tehtya voita & jugurttia, seka kuumaa vuohenmaitoa (NAM)
- Oli maailman mahtavin tunne menna illalla ennen nukkumaanmenoa vessaan (lautahokkeli 50 m paasta jurtasta, reika maassa), ja tuijottaa maailman kauneinta ja suurinta tahtitaivasta. Ei ollut mitaan muuta valoa kuin oman taskulampun valo nayttamassa tieta.
- Ja nukahtaa jurtassa tuijottaen samaa tahtitaivasta (jurtan katossa on reika, josta takan piippu menee ulos)
Sain myos oman mongolialaisen nimen, Solongoo. Se tarkoittaa sateenkaarta 8-----)
Matka oli kaikin puolin oikein onnistunut! Valilla alkoi ranskalaisten ranskanpuhuminen kyllastyttamaan (etenkin kun istuin yksin pakussa kaikkien ranskaapuhuvien kanssa), mutta sitten puhuttiin tanskan tyttojen kanssa ruotsia. Tai siis... Mina puhuin niille ruotsia ja kun ne vastas mulle niin ma en ymmartanyt mitaan :-----)
Suihku ei ole ikina maistunut yhta hyvalle kuin se maistui takaisintullessa paivan jalkeen. Mongolialaiset jotka asuvat jurtissa peseytyvat yleensa kerran viikossa vati&sieni-periaatteella.
Tarkoitukseni oli lahtea viela kiertamaan lisaa Mongoliaa yksinaan (National Park & Hot Springs, kaikki suhteellisen lahella Ulan Batoria), mutta tanaan aamulla tallustellessani takaisin hostellille Buddha-vuorelta (kuuntelin tunnin verran, kun munkit suorittivat aamurukouksiaan) paatin etta on aika jatkaa kohti Kiinaa.. Paivan lampotila on vain muutaman asteen plussan puolella ja yot alkaa olla sen verran kylmia, etta jos on mahdollisuus valita niin mina lahden kohti lampimampaa!!
Tanskatytot lahtivat eilen kohti Pekingia, saivat 15 h junamatkalle istumapaikat 5 eurolla (ne ei kylla hyppineet riemusta, kun olisivat halunneet nukkumapaikat). Katsotaan siis huomisaamuna mita junatati minulle tarjoaa!
(jos saan lipun niin reitti on seuraava:
- huomenna klo 16.30 lahtee mongolialainen juna kohti rajaa
- rajalla olen seuraavana aamuna n. klo 7
- Kiinan puolelta lahtee bussi kohti Pekingia klo 15 samana paivana
- Pekingissa todennakoisesti olen seuraavana paivana samoihin aikoihin )
Around Mongolia
kooste Venajasta
- kaksi viikkoa tuntui olevan tarpeeksi aikaa siella
- Pietari on kaupunki, jossa riittaaa katsottavaa moneksikin paivaksi. Monet matkaajat, jotka olivat Pietarissa JA Moskovassa, tykkasivat Pietarista paljon enemma
- Baikal-jarvi on todella kaunis ja nakemisen arvoinen paikka
- naisilla EI ole lyhytta tukkaa (ellei heidan suuntautumisensa ole kyseenalainen)
- kaikille miehille sopis Vladimir nimeks ulkonaon perusteella
- 98 % naisista kavelee korkkareilla. Sisli kertoi, etta hanen venalaisystavansa sai aitilta 7-vuotiaana harjoituskorkkarit, joilla harjoiteltiin kotona kavelemista kirja paan paalla
- on OK juoda kaljaa matkalla toihin aamukahdeksalta
- on OK olla osaamatta englantia
- ei haittaa vaikka Lada menee paskaks keskella tieta ja sita pitaa tyontaa, se on ihan normaalia
- jos sattuu kolari, koko liikenne menee sekaisin. Autot pitaa jattaa samaan paikkaan kunnes poliisi saapuu paikalle
- ei kannata astua kaivonkansien paalle, ellet halua loytaa itseasi paskavedesta
- Venajalla ei tunneta sanaa katsastus
- Pietari on kaupunki, jossa riittaaa katsottavaa moneksikin paivaksi. Monet matkaajat, jotka olivat Pietarissa JA Moskovassa, tykkasivat Pietarista paljon enemma
- Baikal-jarvi on todella kaunis ja nakemisen arvoinen paikka
- naisilla EI ole lyhytta tukkaa (ellei heidan suuntautumisensa ole kyseenalainen)
- kaikille miehille sopis Vladimir nimeks ulkonaon perusteella
- 98 % naisista kavelee korkkareilla. Sisli kertoi, etta hanen venalaisystavansa sai aitilta 7-vuotiaana harjoituskorkkarit, joilla harjoiteltiin kotona kavelemista kirja paan paalla
- on OK juoda kaljaa matkalla toihin aamukahdeksalta
- on OK olla osaamatta englantia
- ei haittaa vaikka Lada menee paskaks keskella tieta ja sita pitaa tyontaa, se on ihan normaalia
- jos sattuu kolari, koko liikenne menee sekaisin. Autot pitaa jattaa samaan paikkaan kunnes poliisi saapuu paikalle
- ei kannata astua kaivonkansien paalle, ellet halua loytaa itseasi paskavedesta
- Venajalla ei tunneta sanaa katsastus
16. lokakuuta 2011
horse milk and dried yoghurt... welcome to Mongolia :-----)
Talla hetkella istun Golden Gobi- guesthousen tietokonenurkkauksessa. Taa on ihana hostelli! Varikkaat seinat, pehmeet lattiat ja kotoisa tunnelma.
Oon nyt ollut taalla 3 yota (god, mihin ne paivat katoaa).
Saavuin muutama paiva sitten Ulan Udeen aamulla 6.20. Kysyin ohjeita bussiasemalle ja lahdin tallustelemaan sita kohti.. 20 min kuluttua tajusin, etta nyt ei kylla olla oikeella suunnalla (sinne piti olla 5 min kavelymatka), joten heratin sitten eraan tien vieressa olevan taksikuskin unosilta ja sanoin vain "bus, Ulan Baatar". Olin kavellyt painvastaiseen suuntaan bussiasemasta 8-------) go soffe ja soffen karttataidot
Bussiasemalla oli ihmisia hengailemassa jonkin verran. Pari minuuttia hengailtuani nain - kenen muunkaan kuin Olivierin tallustelevan pysakille!! Se oli saapunut Ulan Udeen edellisena iltana ja lahti samalla bussilla.
Paikka ois pitanyt varata etukateen (huoh), mutta me saatiin viimeiset vapaat paikat bussista Olivierin kanssa. Mua ei ois haitannu hengata yhta paivaa Ulan Udessa, jos paikkaa ei siis olisi saanut, mutta Olivierin viisumi oli umpeutumassa nii sen piti paasta ulos maasta...
Matka kesti bussilla Ulan Udesta Ulan Baatariin 12 tuntia, ja maksoi 1000 ruplaa.
Rajalla meni aikaa noin 3 tuntia. Mulla aukastiin reppu ja kyseltiin tavaroista etta mita ne on, kaippa ma sitten naytin niin paljon epailyttavammalta ko Olivier :----D
Rajalla naki myos mielenkiintoisen perheen hengailemassa. Aiti, isa ja n. 6-vuotias poika. Kaikilla oli rinkat (pojalla semmonen pieni), rastat ja hieman sotkuiset vaatteet. Venajaa ne puhu, eli kaippa ne jonkinmoisella kierroksella olivat olleet tai olivat parhaillaankin. Pisti hymyilyttamaan.
Jos Ulan Ude- Ulan Baatar - valin olisi mennyt junalla, rajalla olisi kuulemma mennyt aikaa 7 tuntia. Juna oli myos huomattavasti kalliimpi kuin bussimatka. Mutta kylla ne kuulemma vodkan kanssa olivat ajan saaneet kulumaan rajalla !
Viime paivat on mennyt aikalailla juhliessa.
Toissailtana saatiin todistaa oikeita mongolialaisia juhlia, kun taalla hostellilla oli omistajan siskon kihlajaisjuhlat. (Hostelli sijaitsee kerrostalossa, josta pari kerrosta on matkustajille ja sitten taalla asuu perhe, joka pyorittaa itse hostellia) Poytaan tuotiin jo iltapaivalla kokonainen lammas (jep, suoraan mun nokan eteen) seka miljoonaa eri sorttia salaattia, riisia, kakkua, juotavaa jne. Illalla, kun ihmiset alkoivat olla humalassa ja oli enaa muutama perheenjasen jaljella, koko hostellin porukka kutsuttiin sinne syomaan ja juomaan vodkaa. Tarjolla oli myos mongolialaista perinnejuomaa, hevosen maitoa eli airagia. Kylla, minakin maistoin! Alkoholia kyseisessa juomassa on 3% ja maku oli vahan kuin erittain paha kuiva valkoviini.. jossa on vahan maitoa seassa. Kuivattu jugurtti oli myos mielenkiintoinen makuelamys. Hapanta, erittain hapata.Ja kamalan makuista.
Eilen taasen oli ihan huiput reggae-bileet eraalla klubilla. Ma paasin lavalle laulamaan No woman no cry-ta itse esiintyjan ja muutaman muun ihmisen kanssa :-----D
Tapasin ensimmaisen suomalaisen taalla! Martti, majoittui kans hostellilla. On myos hauskaa, kun nakee taalla ihmisia joiden kanssa oli Baikal-jarvella samaa aikaa Nikitas Guesthosuella..
Ollaan katottu erilaisia retkia (ympari Mongoliaa. niita on niiiin monia erilaisia ja erimittaisia, 3-21 paivan mittasia), ja vihdoin paatetty mille lahdetaan. Alkuperainen suunnitelma oli lahtea 13 paivan retkelle Gobin eramaahan seka kierrella vahan keski-Mongoliassa. Ainut ongelma vain on se, etta ihmiset ei yleensa halua lahtea niin pitkalle retkelle. Joten huomenna lahdetaan eraan toisen porukan kanssa 8 paivan mittaiselle retkelle Gobin eramaahan. Sen jalkeen joko tullaan takaisin hostellille pariks paivaks, ja tehdaan toinen, 5 paivan mittainen retki keski-Mongoliaan. TAI jaadaan puolivalissa pois bussin kyydista, ja mennaan jurtasta jurttaan periaatteella ympariampari hieman. Kaikki suunnitelmat auki :----) Ei oo kiire mihinkaan.
Tanaan on pyhitetty paiva hengailulle. On koko aika sellainen "I SHOULD do this and I SHOULD do that", ja inhoan sita! Silla eihan taa matka oo sita, etta pitaa nahda mahdollisimman paljon erilaisia rakennuksia ja aukioita ja museoita (en oo muuten ollut viela ainoossakaan museossa :-----D). Ja siita pitaa muistuttaa itseaan aina valilla. Tan paivan ainut suunnitelma on lukea, ladata iPod, pesta toppi ja tehda ruokaa !
Ulan Baatar on hektinen kaupunki. Taalla on muutamia tosi kauniita paikkoja (eras aukio, seka buddhalaisten temppelivuori), mutta suurimmaks osaks (varsinkin keskusta) on tosi meluinen, TAYNNA autoja (en tajua mista niita tulee) ja sotkuinen. Eilen kaupungilla pyoriessani olin todella ylpea itsestani, kun ylitin autotien YKSIN, enka edes mennyt kenenkaan mongolialaisen vanavedessa. Autoilijat on ihan hulluja, kaikki toottaa koko aika kaikille ja neljan aikaan liikkuminen on huomattavasti nopeampaa kavellen kuin bussilla.
Oon nyt ollut taalla 3 yota (god, mihin ne paivat katoaa).
Saavuin muutama paiva sitten Ulan Udeen aamulla 6.20. Kysyin ohjeita bussiasemalle ja lahdin tallustelemaan sita kohti.. 20 min kuluttua tajusin, etta nyt ei kylla olla oikeella suunnalla (sinne piti olla 5 min kavelymatka), joten heratin sitten eraan tien vieressa olevan taksikuskin unosilta ja sanoin vain "bus, Ulan Baatar". Olin kavellyt painvastaiseen suuntaan bussiasemasta 8-------) go soffe ja soffen karttataidot
Bussiasemalla oli ihmisia hengailemassa jonkin verran. Pari minuuttia hengailtuani nain - kenen muunkaan kuin Olivierin tallustelevan pysakille!! Se oli saapunut Ulan Udeen edellisena iltana ja lahti samalla bussilla.
Paikka ois pitanyt varata etukateen (huoh), mutta me saatiin viimeiset vapaat paikat bussista Olivierin kanssa. Mua ei ois haitannu hengata yhta paivaa Ulan Udessa, jos paikkaa ei siis olisi saanut, mutta Olivierin viisumi oli umpeutumassa nii sen piti paasta ulos maasta...
Matka kesti bussilla Ulan Udesta Ulan Baatariin 12 tuntia, ja maksoi 1000 ruplaa.
Rajalla meni aikaa noin 3 tuntia. Mulla aukastiin reppu ja kyseltiin tavaroista etta mita ne on, kaippa ma sitten naytin niin paljon epailyttavammalta ko Olivier :----D
Rajalla naki myos mielenkiintoisen perheen hengailemassa. Aiti, isa ja n. 6-vuotias poika. Kaikilla oli rinkat (pojalla semmonen pieni), rastat ja hieman sotkuiset vaatteet. Venajaa ne puhu, eli kaippa ne jonkinmoisella kierroksella olivat olleet tai olivat parhaillaankin. Pisti hymyilyttamaan.
Jos Ulan Ude- Ulan Baatar - valin olisi mennyt junalla, rajalla olisi kuulemma mennyt aikaa 7 tuntia. Juna oli myos huomattavasti kalliimpi kuin bussimatka. Mutta kylla ne kuulemma vodkan kanssa olivat ajan saaneet kulumaan rajalla !
Viime paivat on mennyt aikalailla juhliessa.
Toissailtana saatiin todistaa oikeita mongolialaisia juhlia, kun taalla hostellilla oli omistajan siskon kihlajaisjuhlat. (Hostelli sijaitsee kerrostalossa, josta pari kerrosta on matkustajille ja sitten taalla asuu perhe, joka pyorittaa itse hostellia) Poytaan tuotiin jo iltapaivalla kokonainen lammas (jep, suoraan mun nokan eteen) seka miljoonaa eri sorttia salaattia, riisia, kakkua, juotavaa jne. Illalla, kun ihmiset alkoivat olla humalassa ja oli enaa muutama perheenjasen jaljella, koko hostellin porukka kutsuttiin sinne syomaan ja juomaan vodkaa. Tarjolla oli myos mongolialaista perinnejuomaa, hevosen maitoa eli airagia. Kylla, minakin maistoin! Alkoholia kyseisessa juomassa on 3% ja maku oli vahan kuin erittain paha kuiva valkoviini.. jossa on vahan maitoa seassa. Kuivattu jugurtti oli myos mielenkiintoinen makuelamys. Hapanta, erittain hapata.Ja kamalan makuista.
Eilen taasen oli ihan huiput reggae-bileet eraalla klubilla. Ma paasin lavalle laulamaan No woman no cry-ta itse esiintyjan ja muutaman muun ihmisen kanssa :-----D
Tapasin ensimmaisen suomalaisen taalla! Martti, majoittui kans hostellilla. On myos hauskaa, kun nakee taalla ihmisia joiden kanssa oli Baikal-jarvella samaa aikaa Nikitas Guesthosuella..
Ollaan katottu erilaisia retkia (ympari Mongoliaa. niita on niiiin monia erilaisia ja erimittaisia, 3-21 paivan mittasia), ja vihdoin paatetty mille lahdetaan. Alkuperainen suunnitelma oli lahtea 13 paivan retkelle Gobin eramaahan seka kierrella vahan keski-Mongoliassa. Ainut ongelma vain on se, etta ihmiset ei yleensa halua lahtea niin pitkalle retkelle. Joten huomenna lahdetaan eraan toisen porukan kanssa 8 paivan mittaiselle retkelle Gobin eramaahan. Sen jalkeen joko tullaan takaisin hostellille pariks paivaks, ja tehdaan toinen, 5 paivan mittainen retki keski-Mongoliaan. TAI jaadaan puolivalissa pois bussin kyydista, ja mennaan jurtasta jurttaan periaatteella ympariampari hieman. Kaikki suunnitelmat auki :----) Ei oo kiire mihinkaan.
Tanaan on pyhitetty paiva hengailulle. On koko aika sellainen "I SHOULD do this and I SHOULD do that", ja inhoan sita! Silla eihan taa matka oo sita, etta pitaa nahda mahdollisimman paljon erilaisia rakennuksia ja aukioita ja museoita (en oo muuten ollut viela ainoossakaan museossa :-----D). Ja siita pitaa muistuttaa itseaan aina valilla. Tan paivan ainut suunnitelma on lukea, ladata iPod, pesta toppi ja tehda ruokaa !
Ulan Baatar on hektinen kaupunki. Taalla on muutamia tosi kauniita paikkoja (eras aukio, seka buddhalaisten temppelivuori), mutta suurimmaks osaks (varsinkin keskusta) on tosi meluinen, TAYNNA autoja (en tajua mista niita tulee) ja sotkuinen. Eilen kaupungilla pyoriessani olin todella ylpea itsestani, kun ylitin autotien YKSIN, enka edes mennyt kenenkaan mongolialaisen vanavedessa. Autoilijat on ihan hulluja, kaikki toottaa koko aika kaikille ja neljan aikaan liikkuminen on huomattavasti nopeampaa kavellen kuin bussilla.
12. lokakuuta 2011
"habibi salemtak"
Viimeinen viikko on ollut ihan mahtava!!
8. paiva aamulla lahti minibussi kohti Baikal-jarven Olkhon saarta (saaren suurin, ja ainut asuttu saari). Matka kesti n. 6 h ja maksoi 500 ruplaa. Tutustuin eraaseen venalaistyttoon, Ludaan, joka oli menossa Irkutskista Baikalille rauhoittumaan. Ei se(kaan) osannut englantia kuin auttavasti, mutta kovin kiinnostunut oli kumminkin.
Olkhon-saarella majoituin Nikita's Guesthousessa (en muistanut ottaa yhtaan kuvia kyseisesta paikasta, mut se oli ihan mieleton kaikkine puurakennuksineen, jotka oli koristeltu upeasti). Paikka koostuu monesta, monesta eri talosta, joissa on erikokoisia ja -laisia huoneita. Hinta oli 900 ruplaa yolta, joka sisalsi 3 ateriaa ja majoituksen.
Siella oli myos traditional russian banya, eli sauna. Olo oli ko Mutkalammilla pienena ko sai sekottaa vedet ja istua puusaunassa ! Ainut vaan, etta ilmaisessa banyassa sai loikoilla vain 20 min, joka ei mun mielesta oo aika eika mikaan saunasta nauttimiseen.
Ensimmaisen illan aikana kavin kavelemassa ympari saarta ja katsomassa auringonlaskun. Maisemat oli niiiin upeat. Kavipa myos ilmi, etta mun roommate oli tanskalaistytto (nain sen fjallravenin takin ja kirjan, ja seuraavaks kysyinkin "sooo, are you from Denmark or what?"), ja heti ko alettiin jutskailla, se kaivo kaljat meille esiin ja lahdettiin kuwntelemaan ruokasaliin jotain venalaista folkmusiikkia Porukka sille illalle koostui Signesta (den), Kimista (ger), Olivierista (bel) ja Andreaksesta (swe).
Mulla ja Olivierilla oli molemmilla jaanyt vodkapullot reppuun junamatkan jaljilta (ko ei oltu loydetty seuraa sita tuhoamaan), joten kaivettiin ne esille ja vietettiin huippu ilta musiikkia kuunnellen ja korttia pelaten ! Ja tuli myos todistettua, etta en ma niin paska ruotsissa olekaan :------DD
Ilta paattyi siihen, etta lahdettiin Olivierin kanssa katsomaan tahtia neljalta yolla. Oli kylla huikeen nakosta kun oli taysikuu ja kirkas tahtitaivas kattona.
Seuraavana aamuna oli lahto ajelulle saaren pohjoisosaan. Kyydittajana oli mongolialainen mies (jolla oli ihana nauru, kun ylaetuhampaat oli kaikki kultaset) ja autona toimi noin miljoona vuotta vanha paku. Maisemat oli huikeita. Kallioisia kukkuloita, jyrkkia rinteita ja vetta silminkantamattomiin. Lehmia ja villihevoslaumoja kayskentelemassa vapaana. 'Kylia' joissa oli ehka kolme taloa. Oli vain outoa, kun ei haistanut suolavetta nahdessaan niin paljon vetta.
Tiet oli ihan jarkyttavassa kunnossa. Makia, kuoppia kuoppien peraan ja valilla teilla oli 30 cm urat. Pelkasin suurimman osan ajasta, etta paku kaatuu kyljelleen, mutta hyvin se pysy pystyssa. Istuin viela sopivasti takapenkilla. Olipahan ainakin the most interesting ride I've ever been at.
Matkalla meita oli mina, Luda, Kim, Olivier, kaksi miesta Etela-Koreasta seka venalaismies joka ei osannut sanaakaan englantia (se kylla koko paivan innoissaan puhui venajaa seka kasillaan vaikka kukaan ei oikeen ymmartanytkaan). Kun paastiin takaisin guesthouselle, se katto meita ja kysyi innoissaan "vodka???". Olivier ja mina oltiin ihan kuolleita, joten sovittiin treffit yhdeksalta illalla guesthouselle.
Ilta oli oikeen mukava. Aleksei oli 36-vuotias venalaismies, joka tyoskenteli for Russian FBI. Hauska mies. Luda oli onneks mukana, joten se tulkkas suurimman osan ajasta..
Viimeinen paiva menikin aikalailla koomaillessa ja nukkuessa. Rentoutuessa. Kavin vahan kavelemassa ympari saarta, katselemassa maisemia lehmien keskella. Meinas tulla hieman jannat paikat, kun yhtakkia kuulin haukkumista ja mua kohti juoksi kovaa vauhtia 3 koiraa ja raksytti. Yks niista jai parin metrin paahan, murisi ja haukku. Lahdin pikkasen verran nopeeta kavelemaan takaspain sydan pamppaillen. Pitaapi vaan totutella noihinkin..
Ilta kului oluen ja ranskalaismiesten kanssa. Olivier oli ostanut olutta, ja paadyttiin istumaan kolmen miehen kanssa, jotka asustelee Pariisissa, mutta ovat alunperin Libanonista. Ehka hauskimmat miehet jotka oon ikaan tavannut :-----DD
Oli ihanaa tavata vihdoin ja viimein muita turisteja. Kaikki oli menossa itaan tai lanteen, ja kaikilla oli eripituiset ja -laiset matkat, mutta silti sama mission...
Tanaan kavin ettimasa kenkia, mutta joudun varmaan ootteleen viela Ulan Baatariin asti. Paadyin tuhlaileen rahaa China townissa, mutta KAIKKI OLI TARPEELLISIA 8----) farkut (joista maksoin riistohinnan...), pipo, lompakko (on mahdotonta pitaa pussukkalompakkoo ko pikkuseteleita on aina niin armoton nippu. joten paadyin ostamaan kirkkaanpinkin witch-lompakon), paivalaukku seka pattereita ja muuta pikkusalaa.
Eilen myos nautin toisen kasvisruokani Venajalla. Irkutskissa on ihan huippu kasvisravintola!! Juttelin yhden jenkkijatkan kanssa, joka oli viettanyt taydet 30 paivaa Mongoliassa. Se oli aika full of it, ja sano etta se oli ehka vahan liikaa aikaa siella. Ruoka oli kuulemma aivan kamalaa, ja se sano etta tuun elamaan pelkalla leivalla (ajattelin varautua pahkinoilla ja papupurkeilla).
Juna lahtee vajaan 7 tunnin paasta kohti Ulan Udea, josta matka jatkuu huomenaamulla bussilla kohti Ulan Baataria, jos bussista vain loytyy tilaa! Jos ei, matka siirtyy seuraavaan paivaan. Onneksi ei ole viela mikaan hoppu pois maasta (ainakaan viisumin puolesta). Jotenkin on vaan semmoinen olo, etta nyt on aika siirtya seuraavaan maahan.
Matka taittuu bussilla (eika junalla) sen takia, etta junan kanssa rajalla menisi monta, monta tuntia kauemmin, seka juna on (kuulemma) ainakin puolet kalliimpi kuin bussikyyti.
Ulan Baatarisas odottelee sitten taas paikka couchsurfaajan luona, josta parin paivan jalkeen varmaan kopottelen hostelliin, jonka kautta hankkiudun jollekin jeeppi- tai hevosvaellusreissulle.
8. paiva aamulla lahti minibussi kohti Baikal-jarven Olkhon saarta (saaren suurin, ja ainut asuttu saari). Matka kesti n. 6 h ja maksoi 500 ruplaa. Tutustuin eraaseen venalaistyttoon, Ludaan, joka oli menossa Irkutskista Baikalille rauhoittumaan. Ei se(kaan) osannut englantia kuin auttavasti, mutta kovin kiinnostunut oli kumminkin.
Olkhon-saarella majoituin Nikita's Guesthousessa (en muistanut ottaa yhtaan kuvia kyseisesta paikasta, mut se oli ihan mieleton kaikkine puurakennuksineen, jotka oli koristeltu upeasti). Paikka koostuu monesta, monesta eri talosta, joissa on erikokoisia ja -laisia huoneita. Hinta oli 900 ruplaa yolta, joka sisalsi 3 ateriaa ja majoituksen.
Siella oli myos traditional russian banya, eli sauna. Olo oli ko Mutkalammilla pienena ko sai sekottaa vedet ja istua puusaunassa ! Ainut vaan, etta ilmaisessa banyassa sai loikoilla vain 20 min, joka ei mun mielesta oo aika eika mikaan saunasta nauttimiseen.
Ensimmaisen illan aikana kavin kavelemassa ympari saarta ja katsomassa auringonlaskun. Maisemat oli niiiin upeat. Kavipa myos ilmi, etta mun roommate oli tanskalaistytto (nain sen fjallravenin takin ja kirjan, ja seuraavaks kysyinkin "sooo, are you from Denmark or what?"), ja heti ko alettiin jutskailla, se kaivo kaljat meille esiin ja lahdettiin kuwntelemaan ruokasaliin jotain venalaista folkmusiikkia Porukka sille illalle koostui Signesta (den), Kimista (ger), Olivierista (bel) ja Andreaksesta (swe).
Mulla ja Olivierilla oli molemmilla jaanyt vodkapullot reppuun junamatkan jaljilta (ko ei oltu loydetty seuraa sita tuhoamaan), joten kaivettiin ne esille ja vietettiin huippu ilta musiikkia kuunnellen ja korttia pelaten ! Ja tuli myos todistettua, etta en ma niin paska ruotsissa olekaan :------DD
Ilta paattyi siihen, etta lahdettiin Olivierin kanssa katsomaan tahtia neljalta yolla. Oli kylla huikeen nakosta kun oli taysikuu ja kirkas tahtitaivas kattona.
Seuraavana aamuna oli lahto ajelulle saaren pohjoisosaan. Kyydittajana oli mongolialainen mies (jolla oli ihana nauru, kun ylaetuhampaat oli kaikki kultaset) ja autona toimi noin miljoona vuotta vanha paku. Maisemat oli huikeita. Kallioisia kukkuloita, jyrkkia rinteita ja vetta silminkantamattomiin. Lehmia ja villihevoslaumoja kayskentelemassa vapaana. 'Kylia' joissa oli ehka kolme taloa. Oli vain outoa, kun ei haistanut suolavetta nahdessaan niin paljon vetta.
Tiet oli ihan jarkyttavassa kunnossa. Makia, kuoppia kuoppien peraan ja valilla teilla oli 30 cm urat. Pelkasin suurimman osan ajasta, etta paku kaatuu kyljelleen, mutta hyvin se pysy pystyssa. Istuin viela sopivasti takapenkilla. Olipahan ainakin the most interesting ride I've ever been at.
Matkalla meita oli mina, Luda, Kim, Olivier, kaksi miesta Etela-Koreasta seka venalaismies joka ei osannut sanaakaan englantia (se kylla koko paivan innoissaan puhui venajaa seka kasillaan vaikka kukaan ei oikeen ymmartanytkaan). Kun paastiin takaisin guesthouselle, se katto meita ja kysyi innoissaan "vodka???". Olivier ja mina oltiin ihan kuolleita, joten sovittiin treffit yhdeksalta illalla guesthouselle.
Ilta oli oikeen mukava. Aleksei oli 36-vuotias venalaismies, joka tyoskenteli for Russian FBI. Hauska mies. Luda oli onneks mukana, joten se tulkkas suurimman osan ajasta..
Viimeinen paiva menikin aikalailla koomaillessa ja nukkuessa. Rentoutuessa. Kavin vahan kavelemassa ympari saarta, katselemassa maisemia lehmien keskella. Meinas tulla hieman jannat paikat, kun yhtakkia kuulin haukkumista ja mua kohti juoksi kovaa vauhtia 3 koiraa ja raksytti. Yks niista jai parin metrin paahan, murisi ja haukku. Lahdin pikkasen verran nopeeta kavelemaan takaspain sydan pamppaillen. Pitaapi vaan totutella noihinkin..
Ilta kului oluen ja ranskalaismiesten kanssa. Olivier oli ostanut olutta, ja paadyttiin istumaan kolmen miehen kanssa, jotka asustelee Pariisissa, mutta ovat alunperin Libanonista. Ehka hauskimmat miehet jotka oon ikaan tavannut :-----DD
Oli ihanaa tavata vihdoin ja viimein muita turisteja. Kaikki oli menossa itaan tai lanteen, ja kaikilla oli eripituiset ja -laiset matkat, mutta silti sama mission...
Tanaan kavin ettimasa kenkia, mutta joudun varmaan ootteleen viela Ulan Baatariin asti. Paadyin tuhlaileen rahaa China townissa, mutta KAIKKI OLI TARPEELLISIA 8----) farkut (joista maksoin riistohinnan...), pipo, lompakko (on mahdotonta pitaa pussukkalompakkoo ko pikkuseteleita on aina niin armoton nippu. joten paadyin ostamaan kirkkaanpinkin witch-lompakon), paivalaukku seka pattereita ja muuta pikkusalaa.
Eilen myos nautin toisen kasvisruokani Venajalla. Irkutskissa on ihan huippu kasvisravintola!! Juttelin yhden jenkkijatkan kanssa, joka oli viettanyt taydet 30 paivaa Mongoliassa. Se oli aika full of it, ja sano etta se oli ehka vahan liikaa aikaa siella. Ruoka oli kuulemma aivan kamalaa, ja se sano etta tuun elamaan pelkalla leivalla (ajattelin varautua pahkinoilla ja papupurkeilla).
Juna lahtee vajaan 7 tunnin paasta kohti Ulan Udea, josta matka jatkuu huomenaamulla bussilla kohti Ulan Baataria, jos bussista vain loytyy tilaa! Jos ei, matka siirtyy seuraavaan paivaan. Onneksi ei ole viela mikaan hoppu pois maasta (ainakaan viisumin puolesta). Jotenkin on vaan semmoinen olo, etta nyt on aika siirtya seuraavaan maahan.
Matka taittuu bussilla (eika junalla) sen takia, etta junan kanssa rajalla menisi monta, monta tuntia kauemmin, seka juna on (kuulemma) ainakin puolet kalliimpi kuin bussikyyti.
Ulan Baatarisas odottelee sitten taas paikka couchsurfaajan luona, josta parin paivan jalkeen varmaan kopottelen hostelliin, jonka kautta hankkiudun jollekin jeeppi- tai hevosvaellusreissulle.
7. lokakuuta 2011
Здравствуйте !
talla hetkella istun hostellissa Irkutkissa. Nerpa Backpackers. Oikein mukava paikka. Juna oli aamulla puoli kymmenen aikaan Irkutskissa (menee niin sekasin ajoista, kun kaikki junat kulkee Moskovan ajassa, joka siis on 5 h Irkutskin aikaa jaljessa). Hostellille saavuin kymmenen jalkeen. Oli ihana taas paasta suihkuun ja pesemaan junahajut pois itsesta ja vaatteista (nuudelihiki on uusi sana).
Omsk-nimisessa kaupungissa tuli vietettya 3 yota, 2.-5.10.
Couchsurfasin Anastasian ja Diman luona. He ovat reilu parikymppinen pariskunta jotka asuvat Omskin keskustassa 4h+keittio-asunnossa. Boheemi taiteilijapariskunta. Nastja opiskelee psykologiaa, Dima on kuulemma student in the streets.. I felt like home immediately when I walked in. Ei nettia, teeta juotiin litrakaupalla paivassa (loysin maailman parhaimman teen, en oo juonu kahvia yli viikkoon), musiikkia kuunneltiin kaseteilta ja vinyylilevyilta. Rakastuin siihen niiden asuntoon, ja ne oli ihan huippuja ihmisina myos :------))
Vierailtiin Nastjan aidin luona ja pyorailtiin keskella yota ympari Omskia. Se oli paras aika kattoo kaupunkia, muuna kellonaikana kaduilla oli niin paljon autoja, etta tuntu etta ilma ois ollu taysin harmaana. Kuvottavaa.
Ei tehty mitaan kauheen ihmeellista. Hengailtiin, kaveltiin ja pyorailtiin vahan ympari kaupunkia.
Junamatkat ei ole edes niin pahoja kuin milta ne kuulostaa.
Mun 48 h junassa meni oikein mukavasti. Ekan paivan mulle piti seuraa 50-vuotias Alexander from St Petersburg. Ei se paljoa englantia osannut, mutta kyseli kovasti, tarjoili ruokaansa (pullapitko jonka sisalla oli riisia ja munaa?) ja teeta. Alapedit valtasi gangsteripariskunta. Mies oli hieman tummahipiainen, ylipainoinen gangsteri kultasormukset sormissa, ja nainen pieni, hento blondi.
Sain myos kaverin eraasta pienesta pikkutytosta joka intoutui leikkimaan mun kameralla. Sit se suuttu mulle ko kuuli etten osaa puhua venajaa. (vaikka koko sen tunnin ajan sanoin sille vaan joo-ta ja ei-ta)
Toisella junamatkalla ei sattunut ketaan lahettyville joka ois osannut englantia. Eilisilta tuli kumminkin istuttua saman poydan aaressa pariskunnan (mies Tajikistanista, nainen Kyrgyzstanista), Azerbaijanialaisen perheen ja venalaisen babushkan kanssa. Karttaa katsomalla ja piirtamalla selvitettiin mihin olen menossa ja mista tulossa. Kukaan niista ei osannut sanaakaan englantia.
Irkutsk on kovin natti kaupunki.
Huomenna alkaa matka kohti Baikal-jarvea, Olkhon-saarta. Siella ois tarkotus viettaa 2-3 yota. Kaikki kehuu saarta taialliseksi. Sita se varmasti onkin!! Ihanaa paasta rauhottumaan kunnolla ja vahan vaeltelemaan kukkuloilla sun muuta (voipi olla etta kohta pitaa heittaa kengat makeen ja ostaa joko tennarit tai uudet vaelluskengat. oikeanpuoleisen jalan varvas koko aika tuntuu kengan paadyssa, ja puutuu, vaikka ei satukkaan.. ja nyt kiinnosti).
Sitten ehka yhdeksi paivaksi takaisin Irkutskiin (haluun ehka kattella viela tata kaupunkia enempi), yojuna Ulan Udeen, siella paiva tai pari ja sitten bussilla Ulan Batoriin, Mongoliaan! Siina suunnitelma seuraavalla reilulle viikolle. Ei tassa muuta hataa oo, ko etta 19.10. umpeutuu Venajan viisumi eli ennen sita pitaa olla maasta ulkona.
Venaja on mielenkiintoinen maa, joka avautuisi paljon paremmin jos kielta osaisi (tai jos ois kunnon sanakirja\joku muu mukana). Mut oon ma saanut paljon nainkin. Tavannut ihan huippuja ihmisia ja kylla, nahnyt jo nyt sellaista elamaa mita ei voi kadehtia.
Omsk & junailua
Irkutsk
Omsk-nimisessa kaupungissa tuli vietettya 3 yota, 2.-5.10.
Couchsurfasin Anastasian ja Diman luona. He ovat reilu parikymppinen pariskunta jotka asuvat Omskin keskustassa 4h+keittio-asunnossa. Boheemi taiteilijapariskunta. Nastja opiskelee psykologiaa, Dima on kuulemma student in the streets.. I felt like home immediately when I walked in. Ei nettia, teeta juotiin litrakaupalla paivassa (loysin maailman parhaimman teen, en oo juonu kahvia yli viikkoon), musiikkia kuunneltiin kaseteilta ja vinyylilevyilta. Rakastuin siihen niiden asuntoon, ja ne oli ihan huippuja ihmisina myos :------))
Vierailtiin Nastjan aidin luona ja pyorailtiin keskella yota ympari Omskia. Se oli paras aika kattoo kaupunkia, muuna kellonaikana kaduilla oli niin paljon autoja, etta tuntu etta ilma ois ollu taysin harmaana. Kuvottavaa.
Ei tehty mitaan kauheen ihmeellista. Hengailtiin, kaveltiin ja pyorailtiin vahan ympari kaupunkia.
Junamatkat ei ole edes niin pahoja kuin milta ne kuulostaa.
Mun 48 h junassa meni oikein mukavasti. Ekan paivan mulle piti seuraa 50-vuotias Alexander from St Petersburg. Ei se paljoa englantia osannut, mutta kyseli kovasti, tarjoili ruokaansa (pullapitko jonka sisalla oli riisia ja munaa?) ja teeta. Alapedit valtasi gangsteripariskunta. Mies oli hieman tummahipiainen, ylipainoinen gangsteri kultasormukset sormissa, ja nainen pieni, hento blondi.
Sain myos kaverin eraasta pienesta pikkutytosta joka intoutui leikkimaan mun kameralla. Sit se suuttu mulle ko kuuli etten osaa puhua venajaa. (vaikka koko sen tunnin ajan sanoin sille vaan joo-ta ja ei-ta)
Toisella junamatkalla ei sattunut ketaan lahettyville joka ois osannut englantia. Eilisilta tuli kumminkin istuttua saman poydan aaressa pariskunnan (mies Tajikistanista, nainen Kyrgyzstanista), Azerbaijanialaisen perheen ja venalaisen babushkan kanssa. Karttaa katsomalla ja piirtamalla selvitettiin mihin olen menossa ja mista tulossa. Kukaan niista ei osannut sanaakaan englantia.
Irkutsk on kovin natti kaupunki.
Huomenna alkaa matka kohti Baikal-jarvea, Olkhon-saarta. Siella ois tarkotus viettaa 2-3 yota. Kaikki kehuu saarta taialliseksi. Sita se varmasti onkin!! Ihanaa paasta rauhottumaan kunnolla ja vahan vaeltelemaan kukkuloilla sun muuta (voipi olla etta kohta pitaa heittaa kengat makeen ja ostaa joko tennarit tai uudet vaelluskengat. oikeanpuoleisen jalan varvas koko aika tuntuu kengan paadyssa, ja puutuu, vaikka ei satukkaan.. ja nyt kiinnosti).
Sitten ehka yhdeksi paivaksi takaisin Irkutskiin (haluun ehka kattella viela tata kaupunkia enempi), yojuna Ulan Udeen, siella paiva tai pari ja sitten bussilla Ulan Batoriin, Mongoliaan! Siina suunnitelma seuraavalla reilulle viikolle. Ei tassa muuta hataa oo, ko etta 19.10. umpeutuu Venajan viisumi eli ennen sita pitaa olla maasta ulkona.
Venaja on mielenkiintoinen maa, joka avautuisi paljon paremmin jos kielta osaisi (tai jos ois kunnon sanakirja\joku muu mukana). Mut oon ma saanut paljon nainkin. Tavannut ihan huippuja ihmisia ja kylla, nahnyt jo nyt sellaista elamaa mita ei voi kadehtia.
Omsk & junailua
Irkutsk
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)