Olen Suomessa. Kotona.
Tuntuu kodittomalta, vaikka on kotonaan. En osaa asettua tänne täysin.
On kulunut melkein 4 kuukautta siitä, kun katsoin Paharganj-tietä Delhissä hostellin katolta, ja mahanpohjassa oli suuri jännityksen tunne siitä, että "KOHTA. MINÄ. OLEN. SUOMESSA.". Jännitti ja odotutti.
Oli outoa palata. Oli kylmä (+25C), oli autiota (missä ne KAIKKI ihmiset olivat?), oli niin paljon vihreää ja niin paljon luontoa, ja niin puhdasta ja niin paljon valittavia ihmisiä. Oli hiljaista. Tuli heti ikävä Intian kaoottisuutta - makuja, hajuja, liikenteen melua, sekä ihmisten huutoa. Hymyileviä kasvoja. Välittömyyttä.
Olen ollut onnellinen Suomessa. Yksi syy siihen on ehkä se, että olen koko ajan tiennyt, että en tule jäämään, asettumaan. Suomi on ollut vain välipysähdys matkalla. Hieman pitempi sellainen. Saanut rauhassa miettiä, mitä oikeasti haluaa tehdä. Ja se halu on osoittanut takaisin maailmalle.
Lähden näillä näkymin tammikuussa. Käyn Saksassa ja Espanjassa ennen lentoa Thaimaahan, josta matka jatkuu takaisin Myanmariin (<3) ja ehkä myös Indonesiaan. Lento Australiaan on jo varattuna, ja se tulee olemaan huhtikuun lopulla.
Olen kotona tehnyt töitä ravintolassa ja baarissa, ja löytänyt siitä oman alan itselleni. En olisi ikinä arvannut, että minä olisin asiakaspalvelija-ihminen, mutta rakastan työtäni !! Mutta ei, opiskeluinto alaa kohtaan ei ole syttynyt - ainakaan vielä. Nautin nyt vain siitä työnteosta!
Ja näitä töitä riittää myös Australiassa (jossa he maksavat parempaa palkkaakin kuin Suomessa), joten tässä yksi suuri syy, miksi nokka suuntautuu kohti sitä maata!
Tuntuu kodittomalta, vaikka on kotonaan. En osaa asettua tänne täysin.
On kulunut melkein 4 kuukautta siitä, kun katsoin Paharganj-tietä Delhissä hostellin katolta, ja mahanpohjassa oli suuri jännityksen tunne siitä, että "KOHTA. MINÄ. OLEN. SUOMESSA.". Jännitti ja odotutti.
Oli outoa palata. Oli kylmä (+25C), oli autiota (missä ne KAIKKI ihmiset olivat?), oli niin paljon vihreää ja niin paljon luontoa, ja niin puhdasta ja niin paljon valittavia ihmisiä. Oli hiljaista. Tuli heti ikävä Intian kaoottisuutta - makuja, hajuja, liikenteen melua, sekä ihmisten huutoa. Hymyileviä kasvoja. Välittömyyttä.
Olen ollut onnellinen Suomessa. Yksi syy siihen on ehkä se, että olen koko ajan tiennyt, että en tule jäämään, asettumaan. Suomi on ollut vain välipysähdys matkalla. Hieman pitempi sellainen. Saanut rauhassa miettiä, mitä oikeasti haluaa tehdä. Ja se halu on osoittanut takaisin maailmalle.
Lähden näillä näkymin tammikuussa. Käyn Saksassa ja Espanjassa ennen lentoa Thaimaahan, josta matka jatkuu takaisin Myanmariin (<3) ja ehkä myös Indonesiaan. Lento Australiaan on jo varattuna, ja se tulee olemaan huhtikuun lopulla.
Olen kotona tehnyt töitä ravintolassa ja baarissa, ja löytänyt siitä oman alan itselleni. En olisi ikinä arvannut, että minä olisin asiakaspalvelija-ihminen, mutta rakastan työtäni !! Mutta ei, opiskeluinto alaa kohtaan ei ole syttynyt - ainakaan vielä. Nautin nyt vain siitä työnteosta!
Ja näitä töitä riittää myös Australiassa (jossa he maksavat parempaa palkkaakin kuin Suomessa), joten tässä yksi suuri syy, miksi nokka suuntautuu kohti sitä maata!
