Kello on melkeen kymmenen illalla ja lampoa on vielakin about +30!
Olin niin onnellinen 12.1. saavuttuani Chiang Maihin. Paivan matkustus bussilla Luang Prabangiin, 2 paivaa veneessa istumista (9 h molempina paivina) ja sitten viela yksi kokonainen paiva bussissa ennen Chiang Maihin saapumista.
Phonsavanin (Laos) kohokohta jai tosiaan kirjoittamatta!
Olin paivana eraana kavelemassa kukkuloilla (paatettiin Franzin ja Gilin kanssa kaikki viettaa paiva omillamme), etsiessa sopivaa paikkaa kirjoittaa paivakirjaa ja syoda mandariineja. Kukkuloilla sattui olemaan 5 tyttoa pukeutuneena, ottamassa valokuvia. Niilla oli meikkia, hienot vaatteet ja paivanvarjot. Yks niista lahestyi mua, ja kysyi selvasti englanniksi, "Are you lost?" selitin sille, etta kavelen vaan ympariinsa.
Alettiin juttelemaan, ja juteltiinkin varmaan puolisen tuntia. Ntshiabsi oli 16-vuotias tytto, ja puhui todella hyvaa englantia! Se asui kyseisessa kylassa, johon olin kavellyt, ja kutsui mut hetken pienen paasta kotiinsa kaymaan. Mentiin juttelemaan sen englannin opettajan kanssa pariks tunniks. Keskusteltiin Suomen ja Laosin eroista, ruoasta, kulttuurista, opiskelusta jne. Hanen englanninopettajansa ei ollut koskaan kaynyt Laosin ulkopuolella.
Kun olin lahdossa, Ntshiabsi kutsui mut seuraavana aamuna kotiinsa aamupalalle perheensa kanssa.
Olin seuraavana aamuna 7 valmiina sovitussa kadunkulmassa, ja han tuli hakemaan mut moottoripyoralla. Mentiin aamumarketeille ostamaan vihanneksia sun muuta (koska ma en syo lihaa...) ja sitten mentiin hanen kotiinsa. Pilkottiin yhdessa Ntshiabsin ja hanen aitinsa kanssa keittion savilattialla jakkaroilla istuen vihannekset ja wokkipannussa paistettiin ne. Riisia, vihanneksia ja lihaa oli tiedossa aamupalaksi! Sen jalkeen olikin monenmonen valokuvan vuoro ennen mun kotiinlahtoa. Eras reissun ehdottomista kohokohdista.
Takaisin Thaimaahan..
Ekana yona Chiang Maissa jaoin huoneen eraan saksalaispojan kanssa, kierrettiin tunti kyselemassa hostelleja, mutta kaikki oli tayteenbuukattuja. Loydettiin eras hiema hintavampi hotelli ekaksi yoksi. Aamulla kiertelin kyselemassa ympariinsa, ja loysinkin maailman parhaan guesthousen. Nocky House. Puutarhamainen piha, telttoja ja patjoja moskiittoverkkojen alla portaiden alapuolella ja kuisteissa, monta huonetta + dormit myos, olohuone ja keittio kaikkien kaytossa, ja niin kotifiilis kun olla ja voi.
Ekat 3 paivaa meni suurimmaksi osaksi juhliessa. Tapasin mahtavia tyyppeja hostellilla.. 3 poikaa Englannista, englanti-englantithaimaalaispariskunta ja muita huippuja. Paivat meni Unoa pelatessa, syodessa, hengaillessa ja vitseja laukoessa.
Phil saapui 16.1.! Olin innoissani ko pieni lapsi syntymapaivastaan. Menin lentokentalle sita vastaan, ja eka ilta menikin vaan jutellessa ja syodessa.
Vuokrattiin Phillin kans pyorat, ja pyorailtiin ympariinsa Chiang Maita, mika oli hieman haasteellista + vaarallista mulle, since en oo oikeen tottunut tuohon VAARALLA puolella ajamiseen. En jaanyt auton alle vaikka hieman lahella olikin.
Tein myos thai kokkauskurssin Chiang Maissa! Siihen kuului aamumarketeilla kayminen, luomutilalla kiertaminen + siella kokkauskoululla kokkaaminen. Nyt osaan tehda tom yam-keiton (tofulla), kevatrullia, punaisen currypasten, tofua punaisessa curryssa, tofua cashewpahkinoilla ja jalkkariks kurpitsaa kookosmaidossa (ahhh). Oli hieman tuhti olo tuon paivan jalkeen hehe! Mutta NIIIIIN hyvaa (vaikka ite sanonkin).
Tasan viikko sitten lahdettiin Bangkokiin. Yojuna, istumapaikoilla. Sain hyvin nukuttua (lieneeko syyna se, etta edellisen kahden yon unet olivat yhteensa 7h.. kiitos viskin ja hyvan seuran), mutta silti vasytti aamulla. Bangkok oli KUUMA. Paljon kuumempi kuin Chiang Mai, mutta eihan se kukkuloilla olekaan...
Meita oli vastassa Gunn ja Auda, meidan thai vaihtarikaverit! Jalleennakeminen oli onnellinen. Mentiin Gunnin talolle, jossa kaytiin suihkussa ja vaihdettiin vaatteet ennen lahtoa lounaalle, jossa nahtiin lisaa meidan yhteisia vaihtarikavereita!
Lounaan jalkeen mentiin kaymaan jossain museossa (ei jaanyt hirveesti mieleen, olin aika koomassa), jonka jalkeen suunnistettiin Centralworld-torniin, ja livuttiin hissia pitkin 55. kerrokseen!! Nakymat oli HULPPEAT! Ja niin oli baarin hinnatkin... Yks coctail makso 10e, johon lisattiin viela palvelumaksut sun muut (hyvasti paivabudjetti).
Mutta olo oli mita onnellisin, koska ennen ylosmenoa seuraan liittyi Suvi ja Arttu!! Olin maailman onnellisin saadessani rutistaa Vauvaa. Tuli ikava kaikkia muita immeisia siina samalla tietenkin.
Seuraava paiva kierrettiin kaupungilla, kaytiin Chinatownissa, jossa oli kiinalaisen uudenvuoden avajaiset (nahtiin kuningatar ja prinsessa!!!!). Mentiin illalla paivalliselle Gunnin isan kanssa.
Kavin vihdoin ja viimein laakarissa uudestaan mahan takia. Bangkok hospital oli kallis ja hieno paikka (en jotenkin tuntenut oloani kotoisaksi kun jokaisella naisella oli korkkarit jalassa ja hameet paalla, ja joka toisella oli Louis Vuittonin laukku kourassa), ja palvelu oli erinomaista. Kaikki henkilokunta puhui englantia ja oli todella ystavallisia. Sain antaa kaiken maailman kokeet taas, ja kayda kahtena paivana perakkain laakarin luona, mutta mahasta ei loytynyt kertakaikkiaan mitaan. Kai se sitten on vain herkka. Mutta mulla todettiin anemia? Johon sain rautatabut matkaan. (alkaa huolehtiko, kaikki on hyvin)
Bangkokissa nain myos taas Franzin, minun lempparisaksalaistyton. Jalleennakemisen riemu oli suuri!! Kaipaan sen kans matkustamista hurjasti. Oli ihana viettaa muutama paiva Bangkokissa yhdessa.
Menetin kaikki sightseeing-stuff koska istuin sairaalassa. Phil, Franzi ja Gunn teki kaikki mun puolesta.
Kaytiin vahan kattomassa yoelamaa Khao San-tiella Bangkokissa (helvetti. ei voi muuta sanoa, kuin etta helvetti maan paalla) ja seuraavana paivana ostin tarvitsemani asiat sielta (riippumatto ja aladdin-housut. Jep Ansku, nyt voin virallisesti olla Aladdin).
Perjantaina matka alkoi iltapaivalla kohti Prachuap Khiri Khania, Gunnin kotikaupunkia. Matka kesti 5 tuntia, ja oltiin perilla vasta myohaan illalla. Lauantai pyorailtiin ympariinsa, syotiin hyva lounas ja loikoiltiin rannalla aurinkotuoleissa. Eilen (28.1.) oli myos mun 4 kuukautispaiva matkustamisen suhteen!!
Sita juhlistettiin menemalla 30 min ajomatkan paahan kansallispuistoon telttaan yota, 20 m paasta rannasta.
Aamulla herasin jo kuuden aikaan, mutta auringonnousu oli aika kaukana viela. Lahdin juoksulenkille hiekkarantaa pitkin (tuntui niin hyvalta 4 kuukauden tauon jalkeen haha). Tunnin lenkki ja jonnin verran lihaskuntoa. Paadyin siihen, etta vuosi on ihan liian pitka aika olla tekematta yhtaan mitaan, joten paree alottaa nyt!
Tanaan istuttiin bussissa, ja nyt ollaan Ranongissa. Huomisaamuna lahtee lautta kohti Ko Changin saarta (jossa Franzi odottaakin), jossa on tarkotus lohota ainakin viikko!
ADIOS ja nauttikaa pakkasesta :---------) ma hankin vihdoin ja viimein sen rusketuksen!
(ne jotka miettii etta milloin olen taalta poistulossa, ja mika on reittisuunnitelma? 5.3.-31.3. olen Myanmarissa/Burmassa, jonka jalkeen mahdollisimman nopeasti Intiaan. Intiassa on tarkoitus oleilla elo-/syyskuuhun asti, jonka jalkeen aion tulla Suomeen muutamaksi viikoksi vierailemaan. Sitten olisikin tarkoitus suunnata Farsaarille toihin keraamaan rahaa uudestaan.)
13. tammikuuta 2012
8. tammikuuta 2012
banaanipuun takapihalleni halajaisin
Jouluaaton aamuna astelin 8 aikaan bussiasemalle Franzin ja rinkkojemme kanssa. Bussiin paastiin hieman myohemmin, kuin mita alunperin meille sanottiin. Vihdoin ja viimein se lahti liikkelle, mutta vain mennakseen toiselle bussiasemalle 300 metrin paahan.
Puolen tunnin paasta eras kiinalaispoika kertoi meille, etta joudutaan oottamaan 1,5h toista bussia, joka vie meidat Luang Prabangiin. Bussi, jossa silla hetkella istuttiin, oli menossa Vientianeen???
Saipa ainakin syoda aamupalaa ja ottaa pienet nokkaunet rauhassa !
Muutaman tunnin odottelun jalkeen paastiin oikeaan bussiin, joka lahti viemaan meita kohti Luang Prabangia. Bussi oli onneksi makuubussi ja saatiin molemmat hyvat makuupaikat itsellemme. Paiva meni maisemia katsellen, pahkinoita syoden ja musiikkia kuunnellen. Rajalla saatiin odottaa viisumimiesta reilu puoli tuntia, koska hanella sattui olemaan lounastauko juuri silloin.
Ei oltu kumpikaan oikeen valmistauduttu evailla, joten jouluaaton ateria oli appelsiineja, maapahkinoita ja riisikakkuja. Tuhottiin myos mun Chengdusta asti saastamat piparinjamat. Niita mutustellessa tuli melkeen joulufiilis!
Seitseman aikaan illalla oltiin jossain vuorilla Laosissa, kun bussi jamahti keskelle tieta. 5 minuutin paasta tuli tieto, etta eras osa bussista on rikki ja kuljettaja joutuu lahtemaan johonkin laheisimpaan kylaan hakemaan uutta osaa. Pysahdys oli kaikenkaikkiaan parin tunnin mittainen!
Tutustuttiin siina hengaillessa eraaseen kiinalaistyttoon, joka matkustaa aitinsa kanssa maata pitkin Intiaan.
Saavuttiin Luang Prabangiin yhden aikaan yolla. Vaellettiin ympariinsa melkein tunnin verran turistikaduilla, jotta loydettiin edes yksi paikka, joka oli auki! Siellakin saatiin heratella henkilokunta ylos. Mutta saatiin kuin saatiinkin huone.
Seuraavana aamuna oli tiedossa ympariinsa vaeltelua. Loydettiin erittain halpa majatalo, joka naytti ihan meilta. Ei mitaan upouutta remontoitua taloa, vaan vanha kivitalo jossa oli kaikki vahan rupsahtanutta. It was lovely. Ja maksoi vain 2,5e per larvi!
Vaellettiin pitkin Mekong-joen vartta ja ympariampari kaupunkia. Ostettiin sticky ricea ja tofua lounaaksi, ja syotiin se joenvarren portailla. Aurinko oli lammin ja seura loistavaa. Mun Dalifiilis tuli takaisin! Ja paatin, etten halua sen enaa mihinkaan katoavan.
Iltamarketeilla syominen oli varsin edukasta. Piti maksaa 10 000 kip (1e) jolla sai lautasen kateensa, ja sai kasata siihen ruokaa niin paljon kuin halusi (kaikki oli kasvisruokaa, tofua monella eri tapaa, riisia, nuudeleita, kaikenmoisia kasvisjuttuja NAM). Lopussa oltiin aika etevia, jotta saatiin mahdollisimman paljon lautaselle ruokaa. Hehe.
Sina iltana paatettiin myos juhlia meidan joulua! Paadyttiin kamalaan paikkaan jonka nimi oli Lao Lao Garden. Joulumusiikkia, koko paikka koristeltu jouluisasti ja taynna lansimaalaisia humaltumassa. Istuttiin siella jonkin aikaa, koska tavattiin pari loistavaa viiskymppista miesta Australiasta. Kaikki paikat sulkevat ovensa viiimeistaan 22.30, baarit 11.30 Luang Prabangissa. Hieman huono aika paattaa ilta ennen kahtatoista? Sehan on parasta aikaa!
Seuraava paiva kului ympariampari kavellessa. Ostettiin maailman maukkain ananas, ja loydettiin ihana rantapaikka Mekong-joen varrelta, jossa se nautittiin. Hedelmat on niin hyvia taalla!!
Luang Prabang on todella turistipaikka. Ymparisto on kaunis, mutta koko kaupunki on taynna lansimaalaisia, majataloja ja turistikauppoja. Tuktuk-kuskit hidastaa kohdalla koko ajan ja ihmiset kauppaa tavaroita.
Aamupalapaikaksi loydettiin paikallisten paikka, jossa sai maailman parasta Kafe Lao:a (se on niin hyvaa ja vahvaa nam) ja baguettea halpaan hintaan!
Yhtena paivana otettiin vene Mekong-joen toiselle puolelle, jossa on pieni kyla eika paljon muita turisteja. Kaveltiin metsassa omia polkujamme muutama tunti, pysahdyttiin keskelle metsaa syomaan tuoretta papaijaa ja juttelemaan. On mahtavaa loytaa joku jonka kanssa voi lopista samalla lailla, kuin ystavien kanssa kotona. Ollaan myos molemmat yllattyneita ettei mikaan piirre toisessa arsyta toista, ja tullaan niin hyvin juttuun.
Toiseksiviimeisena paivana Luang Prabangissa vuokrattiin moottoripyora, ja matkattiin 30 km paahan vesiputouksille. Ensimmainen kerta, kun ajoin ikina moottoripyoraa, mutta se oli onneksi automaattinen.. Eli melkein sama kuin olisi skootteria ajellut!
Matkalla nahtiin monta kaunista pikkukylaa, ja itse putoukset.. huhheijaa! Oli kristallinkirkasta vetta ja todella kaunista. Luvassa oli puolen tunnin kapuaminen korkeimmalle kohdalle, ja sitten metsassa vaeltamista tunnin verran, kunnes loydettiin taydellinen piknik-paikka. Maapahkinoita, tuoretta ananasta, dragon fruit ja appelsiineja. Kaksi paivaa perakkain ananasta tarkoitti vain sita, etta suu alkoi vuotaa verta loppujen lopuks..
5 yon Luang Prabangissa olon jalkeen oli aika lahtea taas liikkeelle. Kohti Nong Khiawia. Kulkuvalineena oli iso tuktuk, eli paku, jonka takaosa on avoin ja siina on puupenkit. Matkassa oli 4 laotyttoa ja munkki (taalla on ihanaa, kun munkit puhuu englantia, joten niiden kanssa voi oikeastaan keskustellakin), joka oli menossa tapaamaan vanhempiaan. Han nakee heita 2krt/vuosi, 2 paivaa kerrallaan! Kyyti oli aika kylmanlaista, ja kyydista epamukavampaa teki viela se, etta katolla ja jalkatilassa oli about 12m pitkat metallitangot. Ne riisti asvalttia vasten noin puolet ajomatkasta = paan sisalla raastoi puolet ajomatkasta.
Vihdoin ja viimein 30 min ennen Nong Khiawia pysahdyttiin lastaamaan ne pois kyydista, ja mies jolle ne tuli, kutsui meidat sisalle juomaan teeta ja syomaan kuivattuja & hunajalla paallystettyja bataatteja ja perunoita. AH niin hyvaa.
Yksi yo Nonh Khiawissa, ja tunnin ajomatka aamulla kohti Muang Knoita.
Muang Knoi on parinsadan ihmisen kyla Mekong-joen varrella. Se on muuttunut turistikeskukseksi parin viime vuoden aikana, mutta oli silti aivan ihana paikka. Loydettiin taydellinen bungalow joen varrelta, maksettiin 2,5e per larvi kylpyhuoneesta, parisangysta ja kahdesta riippumatosta kuistilla jokimaisemalla <3 Tavattiin heti ekana paivana hollantilais- ja israelilaismies joiden kanssa tultiin todella hyvin juttuun, ja niiden kanssa hengattiinkin sitten uusi vuosi.
Ilma oli kuuma, +30C. Ihanaa. UV-aattona suunnitelma oli kavella tunnin matka seuraavaan kylaan. Ma paatin puolessavalissa, etta on kivompi viettaa iltapaiva yksikseen. Lahdin metsaan kavelemaan pikkupolkuja pitkin. Lopulta polkua ei ollut enaa ollenkaan ja paadyin pienen joen varteen, jossa oli taydellinen paikka uimiselle. Vaatteet pois ja pulikoimaan! Sen jalkeen takaisin mokille, riippumattoon keinumaan ja kuuntelemaan musiikkia & nukkumaan.
UV-ilta oli villi - ainakin Laolaisilla. Istuttiin bungalowilla ja pelattiin korttia suurin osa illasta, mutta sitten tajuttiin, etta kello on jo PALJON ja taytyy lahtea syomaan. Kaikki ravintolat (sita yhta lukuunottamatta) oli suljettu - tai ainakin keittio oli. Joka puolella tarjottiin Lao Laoa (riisiviskia), ja kaikki tanssi ja oli iloisia!
Saatiin kumminkin ruokaa, ja vuoden vaihtuminen meni lepposissa tunnelmissa Beerlaoa juoden ja korttia pelaten (maailman parasta olutta).
Seuraavana aamuna pojat lahti Luang Prabangiin hakemaan lisaa rahaa (tarkoitus oli niiden palattua lahtea joen toiselle vuodelle riippumattojen kanssa kiipeamaan pariks paivaks ja nukkumaan in the wild). Me mentiin aamupalalle meidan kantapaikkaan Franzin kanssa, mutta ei paasty sielta ulos ennen kello kolmea.. Ennen kuin sain aamupalan eteeni, olin vetaissut ensimmaisen annoksen Lao Laoa, ja sita sitten tarjottiinkin kierros kierroksen jalkeen..
Kahden jalkeen mentiin toiseen paikkaan (humaltuneina), jossa Franzi vaihtoi kirjojansa. Saatiin lisaa Lao Laoa, ja neljalta todettiin, etta on pakko lahtea liikkeelle, jos halutaan saapua ennen pimean tuloa.
Tunnin kavelymatka meni aika nopeasti kun paassa humisi!
Kyla oli erittain pieni, 3 minuutissa sen kaveli helposti paasta paahan. Viihdyttiin kylassa pari yota. Saatiin bambumaja keskelta kylaa (1e/yo, eli 50snt per larvi), joka takasi sen, etta kylan noin 100 kukkoa heratti moneen kertaan yolla, ja aamulla aikaisin.
Kylassa itsessaan ei ollut juuri mitaan tekemista, muuta kuin katsella ihmisten askareita. Enimmakseen nekin vaan hengasi paivat pitkat, lapset leikkien, koirat nauttien auringosta ja naiset kotiaskareita tehden.
Yksi yo lisaa Muang Knoissa, jonka jalkeen matka jatkui takaisin Nong Khiawiin..
Siita sitten lahdettiinkin tanne, kohti Phonsavania. Gil, israelilaismies lahti meidan matkaan.
Matkalla pysahdyttiin keskella pikkukylaa, jossa ahtauduttiin pieneen huoneeseen kolmestaan nukkumaan ( oli kylma JA tuli halvemmaks). Seuraavana aamuna oli monen tunnin odotus bussin suhteen. Istuttiin meidan majaemannan kanssa tulen aaressa koko aamu, katsottiin kun se paistoi ROTAN ja teki siita sitten rottasoppaa itselleen ja eraalle toiselle tytolle. (mun fleece haisee rotalle talla hetkella)
Paadyttiin liftaamaan (ei ollut kovin hyva idea, koska se maksoi enemman kuin bussi), saatin nopea ja mukava maasturin kyyti Phonsavaniin.
Tama kaupunki ei oo oikeen mistaan kotosin. Ainut kiinnostava asia taalla on Plain of Jars, jota kaytiin eilen katsomassa.
Huomenna mun matka jatkuu takaisin Luang Prabangiin, josta lahden veneella kohti Thaimaata! Jossa naen rakkaan Phillin 7 paivan paasta!!
Puolen tunnin paasta eras kiinalaispoika kertoi meille, etta joudutaan oottamaan 1,5h toista bussia, joka vie meidat Luang Prabangiin. Bussi, jossa silla hetkella istuttiin, oli menossa Vientianeen???
Saipa ainakin syoda aamupalaa ja ottaa pienet nokkaunet rauhassa !
Muutaman tunnin odottelun jalkeen paastiin oikeaan bussiin, joka lahti viemaan meita kohti Luang Prabangia. Bussi oli onneksi makuubussi ja saatiin molemmat hyvat makuupaikat itsellemme. Paiva meni maisemia katsellen, pahkinoita syoden ja musiikkia kuunnellen. Rajalla saatiin odottaa viisumimiesta reilu puoli tuntia, koska hanella sattui olemaan lounastauko juuri silloin.
Ei oltu kumpikaan oikeen valmistauduttu evailla, joten jouluaaton ateria oli appelsiineja, maapahkinoita ja riisikakkuja. Tuhottiin myos mun Chengdusta asti saastamat piparinjamat. Niita mutustellessa tuli melkeen joulufiilis!
Seitseman aikaan illalla oltiin jossain vuorilla Laosissa, kun bussi jamahti keskelle tieta. 5 minuutin paasta tuli tieto, etta eras osa bussista on rikki ja kuljettaja joutuu lahtemaan johonkin laheisimpaan kylaan hakemaan uutta osaa. Pysahdys oli kaikenkaikkiaan parin tunnin mittainen!
Tutustuttiin siina hengaillessa eraaseen kiinalaistyttoon, joka matkustaa aitinsa kanssa maata pitkin Intiaan.
Saavuttiin Luang Prabangiin yhden aikaan yolla. Vaellettiin ympariinsa melkein tunnin verran turistikaduilla, jotta loydettiin edes yksi paikka, joka oli auki! Siellakin saatiin heratella henkilokunta ylos. Mutta saatiin kuin saatiinkin huone.
Seuraavana aamuna oli tiedossa ympariinsa vaeltelua. Loydettiin erittain halpa majatalo, joka naytti ihan meilta. Ei mitaan upouutta remontoitua taloa, vaan vanha kivitalo jossa oli kaikki vahan rupsahtanutta. It was lovely. Ja maksoi vain 2,5e per larvi!
Vaellettiin pitkin Mekong-joen vartta ja ympariampari kaupunkia. Ostettiin sticky ricea ja tofua lounaaksi, ja syotiin se joenvarren portailla. Aurinko oli lammin ja seura loistavaa. Mun Dalifiilis tuli takaisin! Ja paatin, etten halua sen enaa mihinkaan katoavan.
Iltamarketeilla syominen oli varsin edukasta. Piti maksaa 10 000 kip (1e) jolla sai lautasen kateensa, ja sai kasata siihen ruokaa niin paljon kuin halusi (kaikki oli kasvisruokaa, tofua monella eri tapaa, riisia, nuudeleita, kaikenmoisia kasvisjuttuja NAM). Lopussa oltiin aika etevia, jotta saatiin mahdollisimman paljon lautaselle ruokaa. Hehe.
Sina iltana paatettiin myos juhlia meidan joulua! Paadyttiin kamalaan paikkaan jonka nimi oli Lao Lao Garden. Joulumusiikkia, koko paikka koristeltu jouluisasti ja taynna lansimaalaisia humaltumassa. Istuttiin siella jonkin aikaa, koska tavattiin pari loistavaa viiskymppista miesta Australiasta. Kaikki paikat sulkevat ovensa viiimeistaan 22.30, baarit 11.30 Luang Prabangissa. Hieman huono aika paattaa ilta ennen kahtatoista? Sehan on parasta aikaa!
Seuraava paiva kului ympariampari kavellessa. Ostettiin maailman maukkain ananas, ja loydettiin ihana rantapaikka Mekong-joen varrelta, jossa se nautittiin. Hedelmat on niin hyvia taalla!!
Luang Prabang on todella turistipaikka. Ymparisto on kaunis, mutta koko kaupunki on taynna lansimaalaisia, majataloja ja turistikauppoja. Tuktuk-kuskit hidastaa kohdalla koko ajan ja ihmiset kauppaa tavaroita.
Aamupalapaikaksi loydettiin paikallisten paikka, jossa sai maailman parasta Kafe Lao:a (se on niin hyvaa ja vahvaa nam) ja baguettea halpaan hintaan!
Yhtena paivana otettiin vene Mekong-joen toiselle puolelle, jossa on pieni kyla eika paljon muita turisteja. Kaveltiin metsassa omia polkujamme muutama tunti, pysahdyttiin keskelle metsaa syomaan tuoretta papaijaa ja juttelemaan. On mahtavaa loytaa joku jonka kanssa voi lopista samalla lailla, kuin ystavien kanssa kotona. Ollaan myos molemmat yllattyneita ettei mikaan piirre toisessa arsyta toista, ja tullaan niin hyvin juttuun.
Toiseksiviimeisena paivana Luang Prabangissa vuokrattiin moottoripyora, ja matkattiin 30 km paahan vesiputouksille. Ensimmainen kerta, kun ajoin ikina moottoripyoraa, mutta se oli onneksi automaattinen.. Eli melkein sama kuin olisi skootteria ajellut!
Matkalla nahtiin monta kaunista pikkukylaa, ja itse putoukset.. huhheijaa! Oli kristallinkirkasta vetta ja todella kaunista. Luvassa oli puolen tunnin kapuaminen korkeimmalle kohdalle, ja sitten metsassa vaeltamista tunnin verran, kunnes loydettiin taydellinen piknik-paikka. Maapahkinoita, tuoretta ananasta, dragon fruit ja appelsiineja. Kaksi paivaa perakkain ananasta tarkoitti vain sita, etta suu alkoi vuotaa verta loppujen lopuks..
5 yon Luang Prabangissa olon jalkeen oli aika lahtea taas liikkeelle. Kohti Nong Khiawia. Kulkuvalineena oli iso tuktuk, eli paku, jonka takaosa on avoin ja siina on puupenkit. Matkassa oli 4 laotyttoa ja munkki (taalla on ihanaa, kun munkit puhuu englantia, joten niiden kanssa voi oikeastaan keskustellakin), joka oli menossa tapaamaan vanhempiaan. Han nakee heita 2krt/vuosi, 2 paivaa kerrallaan! Kyyti oli aika kylmanlaista, ja kyydista epamukavampaa teki viela se, etta katolla ja jalkatilassa oli about 12m pitkat metallitangot. Ne riisti asvalttia vasten noin puolet ajomatkasta = paan sisalla raastoi puolet ajomatkasta.
Vihdoin ja viimein 30 min ennen Nong Khiawia pysahdyttiin lastaamaan ne pois kyydista, ja mies jolle ne tuli, kutsui meidat sisalle juomaan teeta ja syomaan kuivattuja & hunajalla paallystettyja bataatteja ja perunoita. AH niin hyvaa.
Yksi yo Nonh Khiawissa, ja tunnin ajomatka aamulla kohti Muang Knoita.
Muang Knoi on parinsadan ihmisen kyla Mekong-joen varrella. Se on muuttunut turistikeskukseksi parin viime vuoden aikana, mutta oli silti aivan ihana paikka. Loydettiin taydellinen bungalow joen varrelta, maksettiin 2,5e per larvi kylpyhuoneesta, parisangysta ja kahdesta riippumatosta kuistilla jokimaisemalla <3 Tavattiin heti ekana paivana hollantilais- ja israelilaismies joiden kanssa tultiin todella hyvin juttuun, ja niiden kanssa hengattiinkin sitten uusi vuosi.
Ilma oli kuuma, +30C. Ihanaa. UV-aattona suunnitelma oli kavella tunnin matka seuraavaan kylaan. Ma paatin puolessavalissa, etta on kivompi viettaa iltapaiva yksikseen. Lahdin metsaan kavelemaan pikkupolkuja pitkin. Lopulta polkua ei ollut enaa ollenkaan ja paadyin pienen joen varteen, jossa oli taydellinen paikka uimiselle. Vaatteet pois ja pulikoimaan! Sen jalkeen takaisin mokille, riippumattoon keinumaan ja kuuntelemaan musiikkia & nukkumaan.
UV-ilta oli villi - ainakin Laolaisilla. Istuttiin bungalowilla ja pelattiin korttia suurin osa illasta, mutta sitten tajuttiin, etta kello on jo PALJON ja taytyy lahtea syomaan. Kaikki ravintolat (sita yhta lukuunottamatta) oli suljettu - tai ainakin keittio oli. Joka puolella tarjottiin Lao Laoa (riisiviskia), ja kaikki tanssi ja oli iloisia!
Saatiin kumminkin ruokaa, ja vuoden vaihtuminen meni lepposissa tunnelmissa Beerlaoa juoden ja korttia pelaten (maailman parasta olutta).
Seuraavana aamuna pojat lahti Luang Prabangiin hakemaan lisaa rahaa (tarkoitus oli niiden palattua lahtea joen toiselle vuodelle riippumattojen kanssa kiipeamaan pariks paivaks ja nukkumaan in the wild). Me mentiin aamupalalle meidan kantapaikkaan Franzin kanssa, mutta ei paasty sielta ulos ennen kello kolmea.. Ennen kuin sain aamupalan eteeni, olin vetaissut ensimmaisen annoksen Lao Laoa, ja sita sitten tarjottiinkin kierros kierroksen jalkeen..
Kahden jalkeen mentiin toiseen paikkaan (humaltuneina), jossa Franzi vaihtoi kirjojansa. Saatiin lisaa Lao Laoa, ja neljalta todettiin, etta on pakko lahtea liikkeelle, jos halutaan saapua ennen pimean tuloa.
Tunnin kavelymatka meni aika nopeasti kun paassa humisi!
Kyla oli erittain pieni, 3 minuutissa sen kaveli helposti paasta paahan. Viihdyttiin kylassa pari yota. Saatiin bambumaja keskelta kylaa (1e/yo, eli 50snt per larvi), joka takasi sen, etta kylan noin 100 kukkoa heratti moneen kertaan yolla, ja aamulla aikaisin.
Kylassa itsessaan ei ollut juuri mitaan tekemista, muuta kuin katsella ihmisten askareita. Enimmakseen nekin vaan hengasi paivat pitkat, lapset leikkien, koirat nauttien auringosta ja naiset kotiaskareita tehden.
Yksi yo lisaa Muang Knoissa, jonka jalkeen matka jatkui takaisin Nong Khiawiin..
Siita sitten lahdettiinkin tanne, kohti Phonsavania. Gil, israelilaismies lahti meidan matkaan.
Matkalla pysahdyttiin keskella pikkukylaa, jossa ahtauduttiin pieneen huoneeseen kolmestaan nukkumaan ( oli kylma JA tuli halvemmaks). Seuraavana aamuna oli monen tunnin odotus bussin suhteen. Istuttiin meidan majaemannan kanssa tulen aaressa koko aamu, katsottiin kun se paistoi ROTAN ja teki siita sitten rottasoppaa itselleen ja eraalle toiselle tytolle. (mun fleece haisee rotalle talla hetkella)
Paadyttiin liftaamaan (ei ollut kovin hyva idea, koska se maksoi enemman kuin bussi), saatin nopea ja mukava maasturin kyyti Phonsavaniin.
Tama kaupunki ei oo oikeen mistaan kotosin. Ainut kiinnostava asia taalla on Plain of Jars, jota kaytiin eilen katsomassa.
Huomenna mun matka jatkuu takaisin Luang Prabangiin, josta lahden veneella kohti Thaimaata! Jossa naen rakkaan Phillin 7 paivan paasta!!
7. tammikuuta 2012
Kiina, osa LOPPU
2 kuukautta Kiinassa (56 pv jos tarkkoja ollaan) meni aivan liian nopeesti! Sinne vois helposti ottaa 6 kuukauden viisumin ja siltikaan ei nakisi koko maata. Niin monta eri reittia menna maa lapi, ristiin ja rastiin, ja mina otin vain yhden niista.
Litangin jalkeen matka vuorilta alaspain jatkui Xianchingmeniin vain yhdeksi yoksi, josta otettiin bussi kohti Zhongdiania (paremmin tunnetaan Shangri La:na). Aika tylsa paikka, hurjan paljon lansimaalaisia on muuttanut sinne ja perustanut outdoor-bisneksia jne.
Viihdyttiin Swaanin kanssa siella pari yota. Tavattiin eras suomalaisnainen siella (sen kanssa hengaillessani tajusin taas kaikki syyt miks ikina halusin pois suomesta....) joka meidan kanssa hengaili Shangri Lassa.
Toisena paivana vuokrattiin pyorat, ja poljettiin kaupungin ulkopuolella sijaitsevalle (kuivuneelle) jarvelle. Kaameita kilometrin pituisia ylamakia matkalla, pyoran talutusta lehmien keskella pellolla jotta ei tarvinnut matkaa 5 euron sisaanpaasymaksua. Kiinalaiset on kylla eri tyyppeja sisaanpaasymaksuissa. Kaikkialle pitaa aina maksaa ja paljon. (kuka haluaa ylipaatansa maksaa siita etta nakee kuivuneen jarven? welcome to China)
Kylla pyoraretkelta loytyi myos paljon nakemisen arvoisia pikkukylia ja kauniita, kauniita kasinrakennettuja, valtavia tiibetilaistyylisia taloja.
Shangri La:sta haluttiin lahtea aika nopsaa kohti Lijiangia, joka ei kylla suuria luvannut. Taas luvattiin tunnelmallista vanhaa kaupunkia (vanha kaupunki on hieman kauempana kaupungin ns. uudesta keskustasta ja on ymparoity kivimuurilla), mutta ei se ihan sita ollutkaan. Koko paikka oli taynna kiinalaisturisteja (kuulemma eniten vierailtu turistipaikka Kiinassa, voittaa jopa muurin), ylihinnoitettuja ravintoloita, samannakoisia ja samoja tavaroita myyvia turistikauppoja ja samannakoisia kujia (lieko taman takia etta olinkin eksyksissa koko ajan....).
Swaan halusi lahtea tekemaan Tiger Leaping Gorge-trekkauksen (jonka takia ihmiset yleensa pysahtyy Lijiangiin), ja mun suunnitelma oli lahtea yksin jatkamaan matkaa parin paivan sisaan. Vuokrattiin suominaisen kanssa pyorat ja mentiin about 12km paassa olevaan pikkukylaan, Baishaan,paivaksi. Kyla on kuuluisa Dr. Hosta, maailmankuulusta parantajamiehesta. Mekin sita mentiin tapaamaan, ja kateltiin moneen otteeseen. Saatiin lukea monta lippuslappusta kyseisesta miehesta suomeksi ja englanniksi, mita kaikkea se on elamassaan saanut aikaseksi.
Samaisena iltana sain puhelinsoiton oudosta numerosta (yleensa en vastaa, silla ne on yleensa jotain kiinalaisia, jotka haluaa kaupata jotain. kai?). Talla kertaa kumminkin vastasin ja se oli.. Betti!!! Se oli samassa retkimajassa yota kuin Swaan! Swaan oli vaan mennyt kysymaan silta ja Tomilta "Tunnetteko te Sofiaa?" ja niin ne oli saaneet tietaa etta oon siella. Ne oli myos olleet vailla tekemista edellisena paivana, ei vaan oltu tiedetty toistemme olemassaolosta.
Jain niiden takia Lijiangiin yhdeks ylimaaraseks paivaks ja voi hemmetti. Oli niin ihanaa saada kunnolla rutistaa jotakuta, puhua palattaa suomea jonkun kanssa jonka tuntee ja vaan hegata. Se paiva oli liian lyhyt.
Dali.... voi elama. Mun odotukset Dalia kohtaan ei olleet minkaanmoiset. Olin kuullut, etta se on samanmoinen 'vanha- ja uusi kaupunki'- kuin Lijiang mutta.. vaarassa olin!
Saavuin hostellille, ja ensimmaisen 30 min aikana mulla oli ollut syvalliset keskustelut hostellin omistajan Jielinin kanssa. Keskusteltiin meditaatiosta, joogasta, elaman arvoista ja kaikesta mahdollisesta. Ilma oli lammin ja ilmapiiri samanmoinen.
Dali oli kaikella tapaa taydellinen paikka rauhoittumiselle edellisten viikkojen nopeiden paikanvaihtojen jalkeen. Siella on paljon lansimaalaisia, jotka ovat matkustaneet, mutta rakastuneet paikkaan ja paattaneet jaada. Paljon kiinalaisia, jotka on kokeneet burn outin, ja loytaneet rauhan Dalissa. Koko viikon ajan mulla oli hymyily-olo. Onnellisuus ja rauha! Kaikki jotka ovat saaneet viesteja/postikortteja Daliviikolta, miettivat varmaan, etta mita Kiina on mulle tehnyt.. Ei Kiina, vaan Dali.
Tapasin paljon mielenkiintoisia ja ihania ihmisia. Swaan tuli Daliin paiva mun jalkeen, ei paasty eroon toisistamme vielakaan :------D
Hostellilla oli Margot, 28v australialaisnainen jonka kanssa tulin juttuun todella hyvin. Se opiskelee joogaopettajaksi (sen takia olikin Kiinassa, se oli ollut kuukauden kestavalla joogakurssilla). Sain olla sen ensimmainen oppilas!! Aamujoogatunti hostellin katolla aamuauringon paistaessa, voiko paiva alkaa paremmin? Toisena aamuna tehtiin auringon noustessa (klo 7) tunti Tai Chi:ta Jielinin johdolla kaupungin muurilla, vain me kolme. Sen jalkeen pienet nokkaunet ja viela joogatunti paalle.
RUOKA. Voi elama. Dali oli taynna ihania lankkariravintoloita, ja se olikin eka kerta koko matkan aikana kun hemmottelin itseani. Loydettiin avokadoravintola, josta sai maailman parasta taysjyvaleipaa avokadolla. Nautittiin sita aika monta kertaa viikon aikana. Toinen lempparipaikka oli luostarin kautta yllapidetty ravintola, jossa 70sentilla sai syoda niin paljon kuin halusi. Kaikki tarjottu ruoka oli vegaanista, ja yleensa oli riisia +4 eri kasvisvaihtoehtoa paalle.
Dalissa tapasin myos hollantilaispariskunnan, jotka asuvat Australiassa, ja he antoivat paljon vinkkeja tyonhakuun Australiassa. Ja antoivat myos yhteystietonsa, jos satun huudeille, he voivat auttaa tyonhaussa jne.
Tapasin myos ihanan, ihanan suomalaistyton Tuulin. Oikea luonnonlapsi. 6.12. nahtiin baarissa, se hyppas kaulaan koska oli innoissaan toisesta suomalaisesta. Tultiin loistavasti juttuun ja seuraavana aamuna se vei mut ja Swaanin aamupalalle ihanaan paikkaan, jossa sain maailman parhaita pannukakkuja ja tuoreita mansikoita.
Swaan lahti seuraavana paivana laheiseen luostariin, jonne ne ottaa halukkaita aina viikoks kerrallaan opiskelemaan Kung Futa. Tuuli kertoi kyseisesta paikasta. Ma jain Daliin hengaamaan Margotin kanssa ja yksikseni.
Swaan tuli muutaman paivan paasta takaisin, silla oli mahaongelmia siellaollesaan. Kuten myos mulla. Mahaongelmat oli jatkuneet Litangista asti, enempivahempi koko aika. Muutama paiva parempana ja sitten taas huonompaan suuntaan.
Edellisena iltana, ennen tarkoituksenmukaista lahtoa Kunmingiin, ma sain ruokamyrkytyksen. Kai. Oksensin 4 kertaa koko yon aikana, ja sain juosta vessassa koko aikan. Seuraavana paivana en noussut sangysta koko paivana, enka saanut alas muuta kuin pari paistettua kananmunaa. Olo oli kaamea.
Sita seuraavana paivana matka kumminkin jatkui kohti Kunmingia. Siella oli kylma, kaupunki oli iso ja olo vielakin huono. Kaikki ainekset siihen, etta en tykkaa koko kaupungista. Ainoa syy koko kaupungissa oloon oli se, etta halusin hakea valmiiksi Thaimaa-viisumin. Ja sehan onnistui. Mahdollisuus 2 kuukauden oloon nyt siis Thaimaassa! Swaanin selka niksahti, joten se sai juosta laakarilla sen kanssa. Mina taasen annoin periksi ja menin laakarille mahani kanssa. Kaikenmoiset testit otettiin, mutta ei loytynyt mitaan. Sain kolmea erilaista laaketta, joiden pitaisi auttaa. Annettiin Swaanin kanssa piristyksena meille muutama tunti H&M:lla. Ostin vain T-paidan ja pitkahihaisen, jota tarvitsin!! Saalittavaa, mutta. Oli semmoiset turhautuneisuusolot kaupungin ja oman voinnin takia, etta.
Viimeisena iltana Kunmingissa ollessani tapasin Nicolasin, Costa Ricalaisen miehen joka asustelee Chiang Maissa. Alettiin keskustelemaan Laosista ja Thaimaasta, ja se kertoi mulle maailman kauneimmasta paikasta, Luang Prabangista Laosissa. Se mietti myos, etta miten menee takaisin Chiang Maihin. Kuunneltuani sita koko illan, paatin etta meen Laosin kautta Thaimaaseen. Miksi ei? Mulla on aikaa, ja se on itseasiassa halvempi vaihtoehto kuin menna Jinghongista suoraan Thaimaaseen speedboatilla.
Matka jatkui Jinghongiin, jossa VIHDOIN JA VIIMEIN oli lammin. Pystyi kulkemaan T-paidassa kadulla, ilalla tarvitsi vain villatakin siihen paalle. Maha jaksoi jatkaa oikutteluaan. Aloitin malarialaakityksen. Lariamia kerran viikossa naamaan. Ei ole viela ainakaan tullut hallusinaatioita tai ylikamalia painajaisia, joita se pahimmillaan voi aiheuttaa.
Kun saavuin Jinghongiin, ei ollut mitaan hajua missa suunnalla olin. Oli vain kartta, josta en ymmartanyt mitaan ja hostellin osoite. Kysyin eraalta miehelta apua, joka ei puhunut sanaakaan englantia. Parilta eri ihmiselta kysyttyaan, han kekusteli eraan kiinalaistyton kanssa joka oli juuri lahdossa skootterilla johonkin suuntaan. Tytto osoitti tarakkaansa tarkoittaen, etta hyppaa kyytiin. Niin mina tein! Ja han veikin minut hostellin ovelle asti, eika suostunut ottamaan rahaa eika mitaan muuta. Halusi vain nimen ja puhelinnumeroni, ja elekielella sanoi etta soitellaan. Ei meilla kylla yhteista kielta ollut, mutta hyvin se onnistui. Ihana tytto.
Jinghongiin saapui paivaa myohemmin Franzi, ihana saksalaistytto. Hippiainen, boheemi ja monella tapaa samahenkinen ja samallalailla-ajatteleva kuin mina. Hetken juteltuamme tajuttiin, etta meilla on samanmoiset suunnitelmat Kiinan suhteen, ja meidan viisumikin menee umpeen suurinpiirtein samaa aikaa. Parin paivan Jinghongissa olon jalkeen otettiin bussi Mengluniin, josta oli tarkoitus jatkaa matkaa pikkukyliin sen ymparilla.
Oltiin 10 min bussiasemalla, ja kun bussiaseman neiti ei osannut meille kertoa mitaan kivoja kylia ymparilla, paatettiin ottaa suoraan bussi Menglaan, etela-Yunnanin osaan.
Oli aatonaatto, kun sinne saavuttiin. Ensimmaista kertaa muutamaan viikkoon mulla oli ruokahalua syoda. Juhlittiin sita tofulla ja oluella.
Ja yhden paivan jalkeen, Menglassa oltuamme, paatettiin ettei haluta jaada sinne. Tutkittiin Laosin karttaa, ja paatettiin etta aattoaamuna matka alkaa kohti Luang Prabangia......
Litangin jalkeen matka vuorilta alaspain jatkui Xianchingmeniin vain yhdeksi yoksi, josta otettiin bussi kohti Zhongdiania (paremmin tunnetaan Shangri La:na). Aika tylsa paikka, hurjan paljon lansimaalaisia on muuttanut sinne ja perustanut outdoor-bisneksia jne.
Viihdyttiin Swaanin kanssa siella pari yota. Tavattiin eras suomalaisnainen siella (sen kanssa hengaillessani tajusin taas kaikki syyt miks ikina halusin pois suomesta....) joka meidan kanssa hengaili Shangri Lassa.
Toisena paivana vuokrattiin pyorat, ja poljettiin kaupungin ulkopuolella sijaitsevalle (kuivuneelle) jarvelle. Kaameita kilometrin pituisia ylamakia matkalla, pyoran talutusta lehmien keskella pellolla jotta ei tarvinnut matkaa 5 euron sisaanpaasymaksua. Kiinalaiset on kylla eri tyyppeja sisaanpaasymaksuissa. Kaikkialle pitaa aina maksaa ja paljon. (kuka haluaa ylipaatansa maksaa siita etta nakee kuivuneen jarven? welcome to China)
Kylla pyoraretkelta loytyi myos paljon nakemisen arvoisia pikkukylia ja kauniita, kauniita kasinrakennettuja, valtavia tiibetilaistyylisia taloja.
Shangri La:sta haluttiin lahtea aika nopsaa kohti Lijiangia, joka ei kylla suuria luvannut. Taas luvattiin tunnelmallista vanhaa kaupunkia (vanha kaupunki on hieman kauempana kaupungin ns. uudesta keskustasta ja on ymparoity kivimuurilla), mutta ei se ihan sita ollutkaan. Koko paikka oli taynna kiinalaisturisteja (kuulemma eniten vierailtu turistipaikka Kiinassa, voittaa jopa muurin), ylihinnoitettuja ravintoloita, samannakoisia ja samoja tavaroita myyvia turistikauppoja ja samannakoisia kujia (lieko taman takia etta olinkin eksyksissa koko ajan....).
Swaan halusi lahtea tekemaan Tiger Leaping Gorge-trekkauksen (jonka takia ihmiset yleensa pysahtyy Lijiangiin), ja mun suunnitelma oli lahtea yksin jatkamaan matkaa parin paivan sisaan. Vuokrattiin suominaisen kanssa pyorat ja mentiin about 12km paassa olevaan pikkukylaan, Baishaan,paivaksi. Kyla on kuuluisa Dr. Hosta, maailmankuulusta parantajamiehesta. Mekin sita mentiin tapaamaan, ja kateltiin moneen otteeseen. Saatiin lukea monta lippuslappusta kyseisesta miehesta suomeksi ja englanniksi, mita kaikkea se on elamassaan saanut aikaseksi.
Samaisena iltana sain puhelinsoiton oudosta numerosta (yleensa en vastaa, silla ne on yleensa jotain kiinalaisia, jotka haluaa kaupata jotain. kai?). Talla kertaa kumminkin vastasin ja se oli.. Betti!!! Se oli samassa retkimajassa yota kuin Swaan! Swaan oli vaan mennyt kysymaan silta ja Tomilta "Tunnetteko te Sofiaa?" ja niin ne oli saaneet tietaa etta oon siella. Ne oli myos olleet vailla tekemista edellisena paivana, ei vaan oltu tiedetty toistemme olemassaolosta.
Jain niiden takia Lijiangiin yhdeks ylimaaraseks paivaks ja voi hemmetti. Oli niin ihanaa saada kunnolla rutistaa jotakuta, puhua palattaa suomea jonkun kanssa jonka tuntee ja vaan hegata. Se paiva oli liian lyhyt.
Dali.... voi elama. Mun odotukset Dalia kohtaan ei olleet minkaanmoiset. Olin kuullut, etta se on samanmoinen 'vanha- ja uusi kaupunki'- kuin Lijiang mutta.. vaarassa olin!
Saavuin hostellille, ja ensimmaisen 30 min aikana mulla oli ollut syvalliset keskustelut hostellin omistajan Jielinin kanssa. Keskusteltiin meditaatiosta, joogasta, elaman arvoista ja kaikesta mahdollisesta. Ilma oli lammin ja ilmapiiri samanmoinen.
Dali oli kaikella tapaa taydellinen paikka rauhoittumiselle edellisten viikkojen nopeiden paikanvaihtojen jalkeen. Siella on paljon lansimaalaisia, jotka ovat matkustaneet, mutta rakastuneet paikkaan ja paattaneet jaada. Paljon kiinalaisia, jotka on kokeneet burn outin, ja loytaneet rauhan Dalissa. Koko viikon ajan mulla oli hymyily-olo. Onnellisuus ja rauha! Kaikki jotka ovat saaneet viesteja/postikortteja Daliviikolta, miettivat varmaan, etta mita Kiina on mulle tehnyt.. Ei Kiina, vaan Dali.
Tapasin paljon mielenkiintoisia ja ihania ihmisia. Swaan tuli Daliin paiva mun jalkeen, ei paasty eroon toisistamme vielakaan :------D
Hostellilla oli Margot, 28v australialaisnainen jonka kanssa tulin juttuun todella hyvin. Se opiskelee joogaopettajaksi (sen takia olikin Kiinassa, se oli ollut kuukauden kestavalla joogakurssilla). Sain olla sen ensimmainen oppilas!! Aamujoogatunti hostellin katolla aamuauringon paistaessa, voiko paiva alkaa paremmin? Toisena aamuna tehtiin auringon noustessa (klo 7) tunti Tai Chi:ta Jielinin johdolla kaupungin muurilla, vain me kolme. Sen jalkeen pienet nokkaunet ja viela joogatunti paalle.
RUOKA. Voi elama. Dali oli taynna ihania lankkariravintoloita, ja se olikin eka kerta koko matkan aikana kun hemmottelin itseani. Loydettiin avokadoravintola, josta sai maailman parasta taysjyvaleipaa avokadolla. Nautittiin sita aika monta kertaa viikon aikana. Toinen lempparipaikka oli luostarin kautta yllapidetty ravintola, jossa 70sentilla sai syoda niin paljon kuin halusi. Kaikki tarjottu ruoka oli vegaanista, ja yleensa oli riisia +4 eri kasvisvaihtoehtoa paalle.
Dalissa tapasin myos hollantilaispariskunnan, jotka asuvat Australiassa, ja he antoivat paljon vinkkeja tyonhakuun Australiassa. Ja antoivat myos yhteystietonsa, jos satun huudeille, he voivat auttaa tyonhaussa jne.
Tapasin myos ihanan, ihanan suomalaistyton Tuulin. Oikea luonnonlapsi. 6.12. nahtiin baarissa, se hyppas kaulaan koska oli innoissaan toisesta suomalaisesta. Tultiin loistavasti juttuun ja seuraavana aamuna se vei mut ja Swaanin aamupalalle ihanaan paikkaan, jossa sain maailman parhaita pannukakkuja ja tuoreita mansikoita.
Swaan lahti seuraavana paivana laheiseen luostariin, jonne ne ottaa halukkaita aina viikoks kerrallaan opiskelemaan Kung Futa. Tuuli kertoi kyseisesta paikasta. Ma jain Daliin hengaamaan Margotin kanssa ja yksikseni.
Swaan tuli muutaman paivan paasta takaisin, silla oli mahaongelmia siellaollesaan. Kuten myos mulla. Mahaongelmat oli jatkuneet Litangista asti, enempivahempi koko aika. Muutama paiva parempana ja sitten taas huonompaan suuntaan.
Edellisena iltana, ennen tarkoituksenmukaista lahtoa Kunmingiin, ma sain ruokamyrkytyksen. Kai. Oksensin 4 kertaa koko yon aikana, ja sain juosta vessassa koko aikan. Seuraavana paivana en noussut sangysta koko paivana, enka saanut alas muuta kuin pari paistettua kananmunaa. Olo oli kaamea.
Sita seuraavana paivana matka kumminkin jatkui kohti Kunmingia. Siella oli kylma, kaupunki oli iso ja olo vielakin huono. Kaikki ainekset siihen, etta en tykkaa koko kaupungista. Ainoa syy koko kaupungissa oloon oli se, etta halusin hakea valmiiksi Thaimaa-viisumin. Ja sehan onnistui. Mahdollisuus 2 kuukauden oloon nyt siis Thaimaassa! Swaanin selka niksahti, joten se sai juosta laakarilla sen kanssa. Mina taasen annoin periksi ja menin laakarille mahani kanssa. Kaikenmoiset testit otettiin, mutta ei loytynyt mitaan. Sain kolmea erilaista laaketta, joiden pitaisi auttaa. Annettiin Swaanin kanssa piristyksena meille muutama tunti H&M:lla. Ostin vain T-paidan ja pitkahihaisen, jota tarvitsin!! Saalittavaa, mutta. Oli semmoiset turhautuneisuusolot kaupungin ja oman voinnin takia, etta.
Viimeisena iltana Kunmingissa ollessani tapasin Nicolasin, Costa Ricalaisen miehen joka asustelee Chiang Maissa. Alettiin keskustelemaan Laosista ja Thaimaasta, ja se kertoi mulle maailman kauneimmasta paikasta, Luang Prabangista Laosissa. Se mietti myos, etta miten menee takaisin Chiang Maihin. Kuunneltuani sita koko illan, paatin etta meen Laosin kautta Thaimaaseen. Miksi ei? Mulla on aikaa, ja se on itseasiassa halvempi vaihtoehto kuin menna Jinghongista suoraan Thaimaaseen speedboatilla.
Matka jatkui Jinghongiin, jossa VIHDOIN JA VIIMEIN oli lammin. Pystyi kulkemaan T-paidassa kadulla, ilalla tarvitsi vain villatakin siihen paalle. Maha jaksoi jatkaa oikutteluaan. Aloitin malarialaakityksen. Lariamia kerran viikossa naamaan. Ei ole viela ainakaan tullut hallusinaatioita tai ylikamalia painajaisia, joita se pahimmillaan voi aiheuttaa.
Kun saavuin Jinghongiin, ei ollut mitaan hajua missa suunnalla olin. Oli vain kartta, josta en ymmartanyt mitaan ja hostellin osoite. Kysyin eraalta miehelta apua, joka ei puhunut sanaakaan englantia. Parilta eri ihmiselta kysyttyaan, han kekusteli eraan kiinalaistyton kanssa joka oli juuri lahdossa skootterilla johonkin suuntaan. Tytto osoitti tarakkaansa tarkoittaen, etta hyppaa kyytiin. Niin mina tein! Ja han veikin minut hostellin ovelle asti, eika suostunut ottamaan rahaa eika mitaan muuta. Halusi vain nimen ja puhelinnumeroni, ja elekielella sanoi etta soitellaan. Ei meilla kylla yhteista kielta ollut, mutta hyvin se onnistui. Ihana tytto.
Jinghongiin saapui paivaa myohemmin Franzi, ihana saksalaistytto. Hippiainen, boheemi ja monella tapaa samahenkinen ja samallalailla-ajatteleva kuin mina. Hetken juteltuamme tajuttiin, etta meilla on samanmoiset suunnitelmat Kiinan suhteen, ja meidan viisumikin menee umpeen suurinpiirtein samaa aikaa. Parin paivan Jinghongissa olon jalkeen otettiin bussi Mengluniin, josta oli tarkoitus jatkaa matkaa pikkukyliin sen ymparilla.
Oltiin 10 min bussiasemalla, ja kun bussiaseman neiti ei osannut meille kertoa mitaan kivoja kylia ymparilla, paatettiin ottaa suoraan bussi Menglaan, etela-Yunnanin osaan.
Oli aatonaatto, kun sinne saavuttiin. Ensimmaista kertaa muutamaan viikkoon mulla oli ruokahalua syoda. Juhlittiin sita tofulla ja oluella.
Ja yhden paivan jalkeen, Menglassa oltuamme, paatettiin ettei haluta jaada sinne. Tutkittiin Laosin karttaa, ja paatettiin etta aattoaamuna matka alkaa kohti Luang Prabangia......
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)