paratiisista paratiisiin

Eka asia mikä mun huomion kiinnitti matkalla Abu Dhabista Bangkokiin, oli lihavien saksalaismiesten ja ruotsalaisten paljous lentokoneessa. Samaisia ihmisiä olen nähnyt viimeisen parin viikon aikana erittäin sankoin joukoin. Ensimmäisiä nuorten thaikkunaisten seurassa, ja jälkimmäisiä joka ikisellä rannalla, missä olen ollut.

Eka viikko meni rentoutuessa Thaimaan toiseksi suurimmalla saarella, Ko Changilla. Samainen saari, jolle pakenin vuosi sitten Swen ja Samin kanssa, kun itsellä ei ollut enää mitään hajua, mihin suunnata Thaimaassa. Ja se oli aivan yhtä täydellinen paikka, kuin vuosikin sitten - kiitos Gu Bayn.
Riippumattoja, Sangsomia ("rommia"), mahtavia ihmisiä, hyviä juhlia, täydellistä rentoutumista ja pattereiden lataamista. Päivän haasteellisin osio oli päättää, haluaako mennä uimaan mereen vai altaaseen, lukeeko kirjaa vai tuijotteleeko vain merelle riippumatossa lojuen. Pehmeä laskeutuminen reissaamiseen!

welcome to Gu Bay - welcome home!

oh the drinking games

me and Louis who hated that I won all the time

swe, swe, swe <3

lazy days in hammocks

Viikko meni nopeasti hengaillen uusien ja vanhojen ystävien kanssa. Maailma todisti taas pienuutensa - Olli, Anniina ja Ida Gu Bayssa myös, Kokkolasta! Sen jälkeen olikin aika suunnata ah aina yhtä ihanan saasteiseen ja kiireiseen Bangkokiin, josta matka jatkui kohti Hua Hiniä, Bangkokin asukkaiden suosimaa lomakohdetta! Joka tuntui olevan myös täynnä suomalaisia, ruotsalaisia ja saksalaisia lomalaisia. Ensimmäisellä kerralla Thaimaassa matkustaessani mut shokeerasi näky vanhoista länkkärimiehistä thaikkunaiset kainalossa, eikä siihen vieläkään ole tottunut - enkä välttämättä haluakaan.

Sylwia!

Anniina!

Minua Hua Hinissä ei kylläkään odottanut lomalaiset Bangkokista, vaan oma iskä! Sen viikon sainkin nauttia hieman toisenlaisesta reissuelämästä iskän lompakkoon nojaten. Kävästiin pyörähtämässä myös Koh Taolla muutaman päivän ajan, jonka rannat olivat täynnä (ruotsalais)turisteja viettämässä aikaansa aurinkoa palvoen! Eikä muuta kuin sekaan! Sain poltettua itseni ekana päivänä, jonka jälkeen elämä ei ollutkaan niin kivaa seuraavaan pariin päivään...

Merita!

a little different kind of living

Koh Tao on saari Siaminlahdella. Paikka, jonne ihmiset yleensä menevät suorittamaan sukelluskurssin ja snorklaamaan. Too bad - mä en voi tehdä kumpaakaan korvaongelmieni takia, joten tyydyin vain nauttimaan auringosta ja kauniista maisemista.

back to Bangkok with Dad and Merita

Kun kotijoukot lähtivät takaisin Suomea kohti, mä päädyin ilmaisen kyydin saattelemana Bangkokiin hoitelemaan Burman viisumijutut kuntoon, korjaaman mun koirantuhoamat nahkasandaalit ja jammailemaan huuliharpun ja kitaran sävelien innoittamana, lipittämään litroittain jääkahvia (makealla maidolla höystettynä),  ja hengailemaan viimeiset hervottomat hetket Tiinan kanssa (suomityttö, jonka tapasin Koh Changilla), jonka seikkailu jatkui kohti Australiaa! Ompas nyt sitten majapaikka Brisbanessa, jahka sinne parin kuukauden päästä rantauduin!

Tiina <3

COFFEE <3

breakfast!

my 'normal' kind of living

Burman viisumi hoituu helposti Bangkokissa 20-30€ hintaan. Saman päivän viisumista saa pulittaa enemmän, mutta jos on aikaa pari päivää odotella, ei tarvi 20€ enempää siitä lystistä maksella! Nyt on sitten menolippu ja 28 päivän viisumi Burmaan taskussa, ja viikon päästä mä jo nautinkin maitoteestä ja lasten muovituoleista teetaloissa!

(The first thing, that caught my attention on the way from Abu Dhabi to Bangkok, was the amount of fat German men and Swedish on the airplane. And I've seen many of them both during the past couple of weeks, the first ones with the young Thai women and the second on every beach I've been to.

My first week was spent on Thailands second largest island, Ko Chang. The same island, where I escaped a year ago with Swe and Sam, when I myself had no idea where to go in Thailand. And it was just as perfect, as it was a year ago. Hammocks, Sangsom ("rum"), amazing people, good parties, relaxing and loading the batteries. The hardest part of the day was to decide, whether you wanna go swim in the sea or the pool, to read a book or just stare at the sea while lying in a hammock. 

One week went by quickly hanging out with new and old friends. The world proved again how small it is - other people in Gu Bay.. From Kokkola! After a week it was time to leave again for the busy and polluted Bangkok, from where I continued towards Hua Hin - a popular holiday destination for Bangkok-people! It was also full of Finnish, Swedish and Germans.When I was in Thailand for the first time I was shocked by all the old western men with Thai women on their lap, and I still haven't got used to it - might not even want to.

In Hua Hin I wasn't greeted by the holiday people from Bangkok, but my own Daddy! That week I got to enjoy a bit different kind of traveling-life, with his wallet ;) We also went to Koh Tao for a few days, which beaches were full of (Swedish)tourists enjoying the sun! And so did I! Though I got myself burnt on the first day, and life wasn't so comfortable after that..

Koh Tao is an island on the Guld of Thailand. A place, where people usually go for diving courses and snorkeling. Too bad - I couldn't do either of those things because of the problems with my ears, so I just enjoyed the sun and the beautiful view.

When my dad and his girlfriend left to Finland, I ended up back to Bangkok with the free ride to get my Burmese visa, to repair my leather sandals destroyed by a dog, drink liters of ice coffee (condensed milk, ahh) and to hang out last moments with Tiina ( Finnish girl, whom I met in Koh Chang), who jumped into an airplane - destination Australia! Good to know, that when I'll land to Brisbane in two months, I'll have a couch to crash to.

Visa for Burma was easy to get in Bangkok for 20-30€. If you want a visa on the same day, you have to pay more, but if you've got a couple of days, no need to pay more than 20€. So now I've got a ticket and 28-day visa for Burma in my pocket! One week and I'll be enjoying sweet milk tea, sitting on childrens plastic chairs! )

sisterhood

Viisi päivää Barcelonassa vilahti ohi äkkiä. Huokaisin onnesta, kun pääsin lentokoneesta ulos - näin AURINGON ja pystyin pitämään pelkkää villapaitaa päällä. Iltapäivällä vaatteet vähenivät jopa T-paita-asteelle!

HELLO SUN

Samaa aikaa Barcelonassa aikaansa vietti David, toinen AFS:n vapaaehtoinen, joka oli tuttu Unkarin ajoilta. Hän ei asunut Szandin luona, mutta kierreltiin yhessä joka päivä kaupungilla jne.

Barcelonassa asuu ja opiskelee mun unkari-sisko Szandi. Szandi oli mun yhteyshenkilö alkuvuoden, mutta
perheongelmien takia muutin Szandin luo asumaan ennen joulua, ja joululahjaksi sain uuden perheen, joiden kanssa vietin mahtavan toisen puoliskon Unkari-vuodesta!

Paljon kävelyä, turisteilua, superhyvää kasvisruokaa, teetä, elokuvia, homobileet, espanjan kieleen uudelleenrakastumista, auringosta nauttimista ja onnellisuutta.

normal Sunday afternoon

(Five days in Barcelona went by so fast. The first thing that I saw when I got out of the plane, was SUN and I could actually wear only one pullover! In the afternoon the temperature got up to +20C, so only T-shirt was needed (even though the Spanish people were all still wearing a winter jacket).

David, another AFS-volunteer from Hungary was in Barcelona at the same time with me. He didn't stay with Szandi, but we went around together.

Szandi, my host-sister from Hungary lives and studies in Barcelona. She was my contact person for the first part of the year, but because of my family problems I moved in with Szandi before Christmas, and got a new family as a Christmas present! With them I had a wonderful other half of my year.

A lof of walking, being a tourist, eating super delicious veggie food, loads of tee, movies, gay party, falling in love (again) with Spanish language, enjoying the sun and being happy. )

happy reunions one after another

Auringonnousu ja täysin kirkas taivas Abu Dhabin lentokentällä. Oon saanut jo tarpeekseni lentomatkustamisesta seuraavaksi ikuisuudeksi, mutta vielä viimeinen rutistus, kun tunnin päästä lähtee lento kohti Bangkokkia!Tänään on vihdoin ja viimein aika heittää villapaidat ja kaulahuivit hevonkuuseen, kun sääennuste lupailee +28 astetta lämpöä jahka sinne rantaudun.

Viimeiset pari viikkoa on olleet huikeita. (Barcelona-osio tulee pian)

Tajusin, että osaan vieläkin puhua ja tulla ihmisten kanssa toimeen unkarin kielellä, mistä olin enemmän kuin ylpeä. Ensimmäisenä aamuna lähtiessäni sumuisalle ja kylmälle kävelyretkelle Budapestin kaduille, en voinut kuin hymyillä. Mulle tulee aina kotoisa olo Budapestissä. Olihan se kaupunki mun koti melkein vuoden.

Tapasin uusia ja vanhoja tuttuja, couchsurfasin huipussa kommuunissa ja oleilin hostellissa pari päivää. Näin Budapestin jollain tapaa eri kantilta tällä kertaa. Ja pidin näkemästäni ihan yhtä paljon, kuin kaikilla muillakin kerroilla.

Budapest on täynnä 'ruined pubs', jotka ovat monesti puutarhamaisia pubeja/kahviloita boheemilla 

sisustuksella varustettuina. Niitä löytyy jokaisesta kadunkulmasta, ja tunnelma on aivan omaa laatuaan.

<3

My dearest Olaf <3

Aimo!

Olin Budapestissä vaihto-oppilaana AFS:n kautta 2008-2009. Asuin unkarilaisessa perheessä, kävin unkarilaista koulua ja vietin vapaa-aikani lähinnä muiden vaihtareiden kanssa kaupunkiin tutustuen. Lasken vieläkin sen vuoden elämäni parhaaksi vuodeksi. Ensimmäistä kertaa pääsin Kokkolan ulkopuolelle, olemaan juuri sellainen kuin olen, ja löysin monella tapaa itteni sen vuoden aikana. Ja sain elinikäisiä ystäviä, joiden kanssa vieläkin pidän yhteyttä.

Mams! <3 My Hungarian mom

Juurikin näiden ihmisten, ja tuon vuoden takia, mä olen tässä. Ennen Unkaria mun haave oli opiskella luokanopettajaksi ja jäädä Suomeen. Noiden kymmenen kuukauden aikana mä tajusin, että maailmassa on niin paljon nähtävää, ja niin monta ihmistä, jotka mä haluan tavata, että mä en vain yksinkertaisesti voi jäädä paikoilleni. Ja samalla tiellä ollaan vieläkin !

<3 the best friends from Hungary

(The sunrise and a bright blue sky in Abu Dhabi airport. I've had enough of flying for a good while now, but still a little to go before landing to Bangkok!

It's finally time to throw all the jumpers and scarves away, since the forecast promises +28C..

The past two weeks have been amazing (Barcelona-part will come soon).I realized that I can still talk and communicate with people in Hungarian, which I was quite proud about (and surprised as well). The first morning on my foggy and cold walk in Budapest, I couldn't do nothing else but smile. I always feel like home in there. The city was my home for a year, after all.

I met new and old friends, couchsurfed in a great commune and stayed in a hostel for a couple of days, meeting wonderful people. I saw Budapest in a diffeent way this time. And I liked it just as much as any other time.

One of my favourite things in the city are the 'ruined pubs', garden-like cafes/pubs/restaurant in a bohemian style. You can find them in almost every corner (in the Pest-side), and the atmosphere is definitely it's own kind.

I was an exchange student in Hungary in 2008-2009 with AFS. I lived in a Hungarian family, went to a Hungarian school and spent my free time with the other exchange students by getting to know the beautiful city of Budapest.

I still think that year was the best year of my life. It was the first time I got to leave Kokkola, find myself and be exactly what I am/want to be. I made friends for lifetime, with whom I still keep in touch, after 4 years.

And exactly because of those people, because of that year spent in Hungary, I am here. Before Hungary my dream was to study to become a teacher, and stay in Finland. During those ten months I realized, that there's so much to see in the world, and so many people, whom I want to meet, and I simply just can't remain in one place. And I still feel the same! )