you should see my favorite people

Saarbrücken, Saksa.

Kauniita taloja. Kymmeniä litroja inkivääriteetä. Ballerina-keksejä. Turkinpippureita. Paljon naurua, hymyjä, muistelua, suunnittelua. Kortinpeluuta, kaupassa käymistä, kokkaamista, elokuvia. 

Asunnossa jossa majailtiin, asusteli kolme reilu parikymppistä taiteilijapoikaa, ja se muistutti mua suuresti Anastasian ja Diman asunnosta Omskissa, Venäjällä. I loved it.

I wanted to steal this picture

Olin toisissa maailmoissa, kun näin Franzin. Oksetti liian monen kahvikupin jälkeen, silmiä painoi väsymys ja tärisytti kaikki se ulkonavietetty aika. Mutta voi niitä onnen kyyneliä, kun löysin tämän punaisen joulutontun Saarbrückenin juna-asemalta minua vastasta. ( + kuvia Saarbrückenistä viikon varrelta

waffle-time!

??

Tänä aamuna saavuttiin Müncheniin, josta Franzi jatkoi Pfaffenhofeniin (ehdottomasti söpöin kaupungin nimi ikinä!!), puolen tunnin päässä sijaitsevaan kotikaupunkiinsa.

<3

see you later, alligator <3

Mä vietin tämän päivän vain kävelemällä. Nautin yksinolosta. Lauloin SMG:tä yksin puistossa ääneen. Hymyilin vastaantulijoille. Hakemassa H&M:ltä apua tähän pakkaseen. Kävelemällä 4km täysin väärään suuntaan, löytäen itseni hienostoasuinalueelta, josta kumminkin selvisin takaisin keskustaan erään mukavan mummon ja muutaman kulkuvälineen avulla (PUHUIN SAKSAA!!!!!!!!!).

Kamppailin pari päivää sitten jatkoreittieni kanssa - mihin mennä ennen Barcelonaa.

Päädyin tuttuun, turvalliseen, mutta aina yhtä ihanaan ja mahtavaan Budapestiin. Sinne kyydin antaa unkarilainen herra, joka ilmoitti netissä matkastaan. Toimii muuten paljon paremmin nuo sivustot täällä päin Eurooppaa kuin Suomessa!

Pääseepi harjoittelemaan unkarin kielen unohdettuja saloja taasen!

Saarbrücken, Germany.Beautiful houses.  Tens of liters of ginger tea. Ballerina- cookies. Turkish peppers. So much laughter, smiling, planning and remembering old silly jokes. Playing cards, grocery- shopping, cooking and movies. We stayed in an apartment of three artistic guys, and it reminded me a lot of Anastasias and Dimas house in Omsk, Russia. I loved it.

I was completely in another world when I saw Franzi. I felt like throwing up thanks to too many cups of coffee, anxiousness, tiredness and from being so frozen from all the time spent outside the night before. But oh those tears of joy, when I found this Christmas- elf at the train station.

This morning we arrived to Munich, from where Franzi continued her way to Pfaffenhofen (I seriously think it’s the cutest name for a city), to her hometown which is about 30 min away from Munich by train.

I spent the whole day just walking. Enjoyed being alone. Sang SMG out loud alone in the park. Smiled to strangers. Walked 4km completely to the wrong part of the city, founding myself in a fancy neighborhood, from where (thankfully) a nice old lady advised me back to the city-center (I SPOKE GERMAN!!!!!!).

After some thinking, going back and forth between a few places, I decided to leave tomorrow to the familiar, but ah always so amazing and wonderful Budapest! Will travel by a shared car with a Hungarian man! The whole shared car-thing works so much better here than in Finland.Get to start practicing my Hungarian again, hah…

Guten morgen Deutchland

Suomi-tour vietiin onnistuneesti loppuun, ja nyt istun Frankfurtin rautatieaseman Mäkkärissä edessäni höyryävä kahvi, jonka voimalla toivon mukaan jaksan aamuun asti.

Mun ympärillä kuuluu rumaa kieltä, ja bussissa istuessani mietin taas, että mitä helvettiä mä oikein teen. Tuli samanlainen pieni pakokauhu, kuin viime reissun ekana yönä matkalla Helsingistä Pietariin.  Silloinkin kaikki asiat lutviutuivat (asiaa auttoi 24/7 McDonalds) loppujen lopuksi, vaikka mun hostellissa kukaan ei osannut englantia, ja mulla oli hyvin eksynyt olo.

Mä tiedän, että se tunne menee pois, vaikka se joskus ilmaantuukin mun ajatuksia häiritsemään. Sillä täällä mä tunnen olevani eniten kotona, ja sen takia mä täällä olenkin.  

Bussi Frankfurt Hahnilta Frankfurtiin (2h bussimatka, kiitos Ryanair) oli täynnä espanjalaisia, jotka puhua pälpättivät suurimman osan matkasta. Saavuttiin Frankfurtin juna-asemalle klo 01, ja mun juna lähtee 06. 

Siitä alkaa kahden tunnin mahanpohjaa kutkuttava junamatka Saarbrückeniin, jossa Franzipanzi mua odottaa!!! <3

frozen in Frankfurt train station

( Finland-tour is finished, and now I am sitting in McDonalds by the Frankfurt railway station a steaming coffee in front of me, which hopefully will keep me awake until morning.

I hear ugly language around me, and as sitting in the bus, I was wondering again, that what the hell am I doing.  I got the same kind of , as on the bus from Helsinki to St. Petersburg on the first night of the last trip. And even then everything turned out to be ok (24/7 McDonalds helped ), even though no one in my hostel spoke English and I felt so lost. 

I know, that the feeling will go away, even if it occasionally bugs me. This is the place where I feel like home the most, and that’s exactly the reason why I am here. Everything always turns out to be fine, and in the meantime I can just enjoy!

The bus from Frankfurt Hahn to Frankfurt (2h bus ride, thanks Ryanair) was full of Spanish people, who were nothing but talking the whole way. We arrived to Frankfurt at 1am, and my train leaves at 6am. From there will start a 2h train ride (which I can feel in my stomach) to Saarbrücken, where Franzipanzi will be waiting for me <3 )

It ain't easy to say goodbye, darling please don't start to cry

Muutama päivä Turussa, Helsingissä ja Tampereella. Oli ihana nähdä kaikkia ihmisiä, antaa miljoona rutistushyvästihalia ja vain OLLA. On ollut monta laahaavaa päivää, jolloin on vain saanut maata sohvalla poikittain, kutoa, kattoa leffoja, juoda paljon kahvia ja puhua.

                                                                         Laurentsia <3

cooking with Pipsa

got new covers for my laptop-case!

                                 

Camillas birthday!

pullakahvit  !

(I spent few days in Turku, Helsinki and Tampere. It was so lovely to see everybody, to give million goodbye-hugs (ahh, I am going to miss hugs) and just  BE. There has been many days just lying on the couch, knitting, watching movies, drinking a lot of coffee and talking.)

home is whenever I'm with you

Siitä on yli 5kk, kun mä rantauduin hullunihanasta Intiasta takaisin Suomen kamaralle. 

Ensimmäiset viikot olin ja ihmettelin, ja katsoin tätä maata aivan uusin silmin. Järkytyin siitä, kun yöllä ei kuulunutkaan liikenteen melua. Ihmiset eivät tööttäilleet autolla ajaessaan (ei vihaisuuttaan, ihan vain ilmoittaakseen olemassaolostaan, ja tulevasta ohituksesta). Missään ei tuoksunut miltään. Ei ollut roskia. Oli aavaa peltoa ja metsää silmänkantamattomiin, eikä niiden reunoilla ollut ihmisiä hoitamassa tarpeitaan. Juna-asemalla ei ollut koditonta perhettä peseytymässä, leikkimässä vedellä ja nauramassa. Ihmiset eivät pukeutuneet sateenkaaren  väreihin, ja he tuntuivat niin kovin alastomilta minimekoissaan ja -shortseissaan.

Silti mä sopeuduin. Menin takaisin siihen samaan vanhaan elämään, johon olin jollain tavalla luvannut olla menemättä. Mäkin taisin alkaa hieman valittamaan. En pian enää hymyillyt yhtä paljon vastaantulijoille, en vuotanut sitä ylitsepääsemätöntä onnea ja rauhaa, mikä mun sisällä oli, kun saavuin. 

Jollain tavalla mä nautin siitä. Mä tarvitsin tämän, yhden juuri tällaisen takaisintulon Kokkolaan. Sillä nyt tiedän, etten tule enää. Samalla lailla. 

 

Olen saanut nauttia äitin kanssa asumisesta, ystävistä, hyvästä ruoasta, kokkaamisesta, uusista ja mahtavista töistä ja elämän helppoudesta. Mulla olisi ollut mahdollisuus jatkaa töitä, jäädä tänne, ja tulla yhdeksi niistä monista, jotka eivät lähde pois. Ja EI. En sano, että siinä on mitään pahaa, se elämä on vain epätodellista 

mulle.

Mä en ole löytänyt mun kotia, ja sen takia mun täytyy taas lähteä.

( It has been over 5 months since I came back to Finland from India. The first weeks I was looking at everything with new eyes. I was shocked how quiet it was. No noises while sleeping at night. No honking in the traffic (it's not because they're angry, it's because they are just informing that they will bypass you). There was nothing to smell. No garbage. There was just open, empty fields and forests after another, and no people peeing&pooing in there. In the train station there was not a happy homeless family washing themselves with the water coming from the pipe, playing with the water and laughing. People were not dressed up in the colors of the rainbow and they looked naked in their miniskirts and -shorts.

I needed this. I needed to realize what kind of person I become in here. And how easily. I needed this one last (this kind of) visit to Kokkola to realize it all. That I'm not coming back for good. Ever.

But I did enjoy my time in here. Living with my mom, enjoying the new work, my friends, cooking, and the easiness of the life. But it's just not for me. Not here.

I haven't found my home, and that's why I have to leave. )