Makasin tanaan sangyssa melkein tunnin, kaikki vaatteet ylla, sahkoviltti online-tilassa seka paksu peitto paalla. Ja silti mulla oli kylma.
Sijainti on ollut viimeiset pari yota Litang, Sichuanin provinssi, Kiina. Tanaan piti jatkua matka kohti Xianchengia, joka toimii valietappina Shangri Laan, mutta bussi oli taynna, joten huomisaamuna taytyy turvautua minibussiin.
11.11.-13.11. Pingyao
13.11.-16.11. Xi'an
17.11.-23.11. Chengdu
23.11.-26.11. Kangding
26.11.-29.11. Litang
29.11.--> Xiancheng, Zhongdian (Shangri La), Lijiang
Pingyao oli kiva 'pikkupaikka'. Kaupunki oli kahdessa osassa, kaupungin muurien sisalla ja sen ulkopuolella. Muurien sisusta oli taynna pikkukujia, kauppoja, ravintoloita ja hostelleja. Se oli soma. Koko paikka oli tosin taynna kiinalaisturisteja, kadut taynna tuliaiskauppoja ja ravintolat kalliita. Kaupungin ulkopuolella oli betonia, saastetta ja vahan vihreaa. Yhtena paivana vuokrasin (mini)pyoran ja veivasin 7 km luostarille, joka on kaupungin ulkopuolella. Ei ollut kiva polkea highwayta pitkin isojen rekkojen porratessa ohi.
En ymmarra miten Kiina voi olla niin jarjettoman saasteinen. Pekingissa en nahnyt auringonpaistetta juuri ollenkaan saasteiden takia, ja sama juttu on ollut muidenkin kaupunkien kohdalla. Ihmiset pitaa kaikkialla jonkinmoista suojaa suun edessa, saasteiden ja polyn takia.
Xi'an, terrakottasotilaiden kotikaupunki. Nain siella mun ruotsalaisystavat Pekingista ja soin maailman parasta nuudelikeittoa. (1,2e iso kulhollinen tofutomaattisalaattinuudelikeittoa nam) Olin melkein koko ajan sairaana Xi'anissa, kuumeisena ja flunssaisena (niinkuin oli myos ruotsitytot, Johanna ja Evelina). Kavin katsomassa muslimibuddhalaistyylista luostaria jota ymparoi pitkat kadut taynna ruokaa (musliminaisten leipomia taivaallisen hyvia leivoksia, katuravintoloita, tofu- ja lihatikkuja, pannukakkuja). Ihmiset oli hurjan ystavallisia ja ruoka oli ihanaa. Toisena paivana mentiin terrakottasotilaita katsomaan suuremmalla joukolla (ranska, hollanti, ruotsi ja mina). Olihan se vaikuttavaa.. Mutta empas tiennyt etta ne kaikki on koottu palasista yhteen! Mutta oishan se ollut aika hullua, etta ne ois loydetty kokonaisina maasta. Alue oli suuri, ja se kasitti yhteensa 4 hallia joissa oli historiaa, valokuvia ja sotilaita. Kylla siella pari tuntia helposti vietti. Xi'anista mukaan tarttui myos uudet vaelluskengat (jotka ovat osoittautuneet ihan ok:ksi, varvas tuntuu kumminkin vahan viela paassa. Kuten Anna sanoi, sen kanssa pitaa vaan oppia elamaan...), joka hieman ketutti saapuessani Chengduun, jossa oli suurensuurin Decathlonin kauppa (kaikilla ranskalaisilla on aina Quechua-merkkiset kamat) joka on todella halpa, hyva ja kestava. Aina ei voi voittaa...
Junamatkalla Xi'anista Chengduun sain maistaa maailman kamalinta juomaa mita kaikki kiinalaiset tuntuu juovan. Punaisessa tolkissa olevaa vesisokerilitkua, eika MITAAN muuta.
Chengdu = PANDAS! Heti kun astuin junasta ulos, ei voinut muuta kuin hymyilla... oli niin LAMMIN. Jopa heti aamusta. Chengdussa parjasi helposti iltaan asti topilla ja villatakilla, vajaa +20C koko ajan.
Ensimmaisena kun saavuin hostellille, tormasin hollantilaistyttoon jonka olin nahnyt Pekingissa hostellilla. Kirjauduin sisalle, ja nain 2 naista, jotka olin tavannut Ulanbatorissa, Mongoliassa hostellilla! Meidan piti niiden kanssa pitaa yhteytta FB:n valityksella ja nahda Kiinassa, mutta Lisa ei paassyt Facebookkiin ollenkaan, joten yhteydenpito jai. Mutta siella ne oli!! Samassa hostellissa oli myos ranskalaismies jonka kanssa hengasin Xi'anissa. Matkustajien maailma on pieni ja reitit samat.
Chengdussa hengattiin suurimmaksi osaksi porukalla mina, Swaan (hollantilaistytto), Lisa & Bernie (naiset Brightonista) seka Ee (kiinalaisnainen joka on reissannu ympariampari pari vuotta). Oli superhauskoja paivia! Vuokrattiin pyorat, mentiin ympari Chengduta, syotiin ihan mahtavaa katuruokaa (Oli 15 lautasta vaihtoehtoina lihaa, tofua, kasviksia monenlaisia jne., joista sai valita omalle lautasellen 2-4 lajiketta, jotka sitten wokattiin sulle + riisia sai syoda niin paljon kuin halusi. Koko homman hinnaksi tuli 8Y, eli 1e.), biletettiin kiinalaisella yokerholla jne.
Eraana paivana kun olin kavelemassa yksikseni, pari tyttoa tuli pysayttamaan mut ja halusivat kuvaan mun kanssa. Molemmat yhdessa ensin ja sitten erikseen. Pelasti mun paivan :-----D
Pandat oli hurjan sopoja. Pandapuisto oli hurjan iso alue, ja pandoilla oli onneksi hyvat oltavat. Siella oli jattilaispandoja, punapandoja ja pikkupandoja. Siella ne rouskutti bambua menemaan tai loikoilivat puukorokkeilla laiskoina!
Chengdussa paatin, etta haluan menna vuorten lapi Yunnanin provinssiin. Swaanilla, 18.v hollantilaistytolla oli samanmoiset plaanit joten lyottaydyttiin yhteen ja hankittiin tietoa paikoista mihin kannattaa menna!
Kangding, 82 000 ihmista jotka asuvat 2600m korkeudessa, oli mun ja Swaanin ensimmainen stoppi. Saavuttiin paikan paalle illansuussa, etsittiin hostelli (jota piti mukava 60-kymppinen kiinalaismies joka puhui vahan englantia) ja asettauduttiin aloilleen.
Kangding oli ensimmainen kaupunki, jossa naki tiibetilaisia. Suurin osa siellasuvista onkin tiibetilaisia. Ne muistuttaa kovasti mongolialaisista, ja samalla jotkut niista nayttaa ihan intiaaneilta. Monilla miehilla on mustat, pitkat kiharat hiukset. Naisista suurin osa pukeutuu todella perinteisesti. Pitka mekko, jonka alla on paksut kalsarit ja mekossa pitkat hihat. KAIKILLA naisilla on pitkat hiukset jotka on kiedottu jotenkin kivalle nutturalle. (ehka tama onkin syy, miksi pari kertaa mennessani julkiseen vessaan, mua on yritetty ohjata miesten puolelle)
Ensimmainen paiva Kangdingissa mulla meni oikeastaan sangyssa makoillessa. Maha ei oikein ottanut toimiakseen. Voi olla, etta johtui korkeudesta tai edellisillan ruoasta. Samaisesta syysta multa jaikin kaikki nahtavyydet (luostari & korkea kukkula).
Hostelleissa taalla lannessa pain ei ole lammitysta missaan. Sangyissa on sahkoviltit lakanan alla ja peitot on hurjan paksut. Litangissa nukun myos makuupussi paalla, seka kalsarit ja pitkahihainen ylla. Ja minako lahdin nauttimaan lammosta?
Litang oli seuraava kohde. Tanne saavuttiin 2 yota sitten. Taalla on helvetin KYLMA, korkeutta 4000m , mutta ainakin aurinko paistaa. Ensimmaisena paivana sain karsia taallakin vatsavaivoista. Kiipesin kumminkin urheasti luostarivuorelle (joka oli hienoinen urakka, pysahdyttiin monta kertaa vaan hengahtamaan, keuhkot kun ei oikein ole tottuneet tahan korkeuteen...) Swaanin kanssa, jonka jalkeen kaveleskelin kaupungilla yksinani. Taalla melkein kaikki ihmiset on tiibetilaisia. Ne on ihania. Kaikki huutelee 'hello':ta, tuijottavat, hymyilevat ja osoittevat mun lavistysta. Ihmiset on todella suloisia. Pikkulapset ja aikuiset jaavat katsomaan, ja katsovat peraan viela useaan otteeseen.
Tanaan herattiin aamulla aikaisin katsomaan tiibetilaisia hautajaisia. Olen aika kiitollinen, ettei ne paastaneet meita lahelle katsomaan.
Sky Burial = tiibetilaiset hautajaiset toimivat seuraavasti:
Ainoastaan miehet saavat osallistua. Ruumis tuodaan talle kukkulalle Litangissa (jopa pidempien matkojen takaa), jossa yksi mies paloittelee ruumiin. Jep. Kaikki katsovat kun ruumis paloitellaan.
Korppikotkat alkavat liidella kukkulan ymparilla heti kun ruumista aloitellaan paloitella. Ruumis heitetaan korppikotkille, ja kylla, vielakin kaikki katsovat. Tama on siis hautajaisten rituaali. Kun liha on syoty, luut murskataan ja korppikotkat syovat nekin.
Taman jalkeen mentiin Swaanin kanssa syomaan maailman parhaita perunadumplingeja. Taikinanyytteja jotka uppopaistetaan. NAM.
Koko paiva meni odotellessa jos bussi tulisi. Hostellille saapui eras kiinalaistytto, joka muutti Swaanin suunnitelmia, se lahtee huomenna tyton matkaan. Isossa bussissa ei ollut mulle tilaa Xianchengiin, joten huomenna lahden minibussilla sinne. Yksi yo siella, jonka jalkeen Shangri Laan 1-2 yoksi ja sitten LAMPIMAAN Lijiangiin..
Tsekkasin eilen saan Lijiangiin, ja se naytti +20- +23.. Sen ajatuksen voimin selvian nama seuraavat pari paivaa!! Lijiangissa tapaan myos Betin ja Tomin!! Ihanaa naha tuttuja immeisia.
28. marraskuuta 2011
11. marraskuuta 2011
Tofua & soijamaitoa mahan taydelta
Taalla sita ollaan, OIKEESSA miljoonacityssa, Pekingissa! Juuri tarkistamien tietojen mukaan taalla asustelee about 20 milj. ihmista.
Muistaakseni tuo oli virallinen tieto, ja epavirallisesti taalla
asustelisi ainakin 5 miljoonaa enempi.
Oon ihan paivista sekaisin, etta kuinka monta paivaa oon taalla jo viihtynyt. Passin leima nayttaa, etta Mongoliasta lahdettiin 30.10., eli se tekee 11 yota Kiinan puolella!
Matka Ulan Batorista rajalle olikin toinen seikkailu..
Lahdin matkaan siis eraan suomalaispariskunnan kanssa. Paastyamme junaan tajuttiin, etta eihan meilla ehka sitten olekaan pelkkia istumapaikkoja. Sangyt oli samanmoiset kuin Venajan junissa, eli poikittain nelja petia, ja kaytavan suuntaisesti kaksi petia. Mun paikka oli kaytavan suuntainen ylapeti. Loysin oman paikkani, istahdin alas, ja 5 min kuluttua koko juna oli taynna halinaa kun se tayttyi (suurinpiirtein mun kanssa samanikaisista) armeijapukeisista miehista.
Niita oli PALJON.
Annoin paikkani niille, kun ne alko latkimaan korttia. Paadyin istumaan vanhempien naisten seka reilu parikymppisen miehen seuraan. He kaivoivatkin heti evaat esille, joita tottakai tarjottiin myos minulle. Niiden & pahkinoiden parissa kului seuraava tunti.
Ilta meni mukavasti korttipelia seuraillessa. Paikkoja vaihdettiin, ja meidan loossissa istui loppujen lopuksi mun kanssa samanikainen mongoolitytto, joka ei osannut sanaakaan englantia mutta joka oli todella mukava. Seka pari kolmekymppista miesta, joista toinen osasi englantia.
Eras armeijapukuinen poika osasi myos englantia, ja juteltiin sen kanssa jonkin aikaa. Pojat olivat siis rajavartiostomiehia, tarkastavat rajalla passeja jne. Ne oli kaikki tosi kiinnostuneita & mukavia (kai sun nyt pitaa tykata ihmisista jotka sanoo sua kauniiksi :-----D), ihmetteli etta missa olin ollut Mongoliassa. Pelattiin korttia, naurettiin ja syotiin pahkinoita. Sydanta lammittaa muistella!
Kun oli nukkumaanmenon aika, Agi (tytto) sanoi, etta ma saan nukkua alapedissa, joten ma sitten laitoin siihen pitkakseni ja sain armeijapoikien talvitakin peitoksi. Jossain vaiheessa yota mun viereen tuli joku nukkumaan. Ihmiset nukkui lomittain seka myos hattutelineilla (jossa ei oo mitaan pehmusteita), silla istumapaikan saaneena pitaa vaan ettia joku paikka itellensa missa laittaa pitkakseen.
Seitsemalta aamulla oltiin rajalla. Asema oli taynna autoja ja busseja, jotka tarjos kyytia rajan yli. Me paadyttiin vanhaan jeeppiin, johon ankesi loppujen lopuksi 6 ihmista.
Rajallaodottelu oli helvettia. Odotettiin kolme tuntia autossa hytisten, ennenkuin paastiin edes itse Mongolian rajalle. Mutta oli todella viihdyttavaa katsoa vanhojen jeeppien tormailya ja kilpailua siita, etta kuka paasee yhden auton jonossa eteenpain. Autot siis TORMAILIVAT toisiinsa kiilatessaan toistensa ohi. Kiinan puolella saatiin tietaa, etta yobussi ois Pekingissa neljan aikaan yolla, joten paadyttiin ottamaan tila-auto.
Samaisena iltana oltiinkin jo Pekingissa, yhdeksan aikaan illalla. Mulla oli couchsurfing-paikka, joka itseasiassa luuli etta saavun vasta seuraavana paivana. Mutta soitin sille, etta olen jo Pekingissa, ja sille passas etta saavun samaisena iltana sen majaan matalaan!
Robert, 31 v, it-manager for Microsoft, on ollut toissa Pekingissa vuoden verran. Aika outo, mutta mukava mies! Sain paljon paljon hyvia vinkkeja nahtavyyksia ja Kiinassa matkustelua varten. Han lahti joka aamu toihin kymmenen jalkeen ja palasi 7-8 aikaan illalla, jona aikana myos mun piti olla pois sen asunnosta. Oli pitkia paivia, mutta
saimpahan ainakin aikaseks kierreltya nahtavyyksia.
Ensimmaisena paivana sain itselleni kiinalaisen kannykkaliittyman (+8613436835755 numerosta minut tavoittaa) kiertelin Pekingia yhdessa Robertin ystavan Allenin kanssa. Ostin Converset!! Sain ensimakua ihanasta kiinalaisesta ruoasta. Nuudelikeiton ja keitettyjen tomaattipalojen syominen tikuilla oli ensin hieman haasteellista, mutta kylla sekin alkoi sitten sujumaan! Allen oli todella mukava, 24-vuotias kiinalaispoika. Opettaa englantia viikonloppuisin tyokseen. Han myos soitti parhaalle ystavalleen Shanghaihin, joka lupasi nayttaa minulle Shanghaita kunhan sinne saavun!
Illalla paasin shoppailemaan & syomaan Robertin toisen ystavan, Sybilin kanssa. Han on ollut Australiassa opiskelemassa muutaman vuoden, joten englanti oli todella hyvaa. Paasin hetken paasta kunnolla vauhtiin kiinalaisessa tavaratalossa jossa KAIKESTA pitaa tingata.
Mista lie opittua....
Toisena, kolmantena ja neljantena paivana kiertelin Kesapalatsin, Kielletyn kaupungin ja pari temppelia lapi. Paikat oli vaikuttavia ja mielenkiintosia, mutta kaikki on aika lailla mixed up in my head now. Kielletty kaupunki ei oo ihan yhta hehkea kuin mita sita mainostetaan, mutta se on pakko nahda-paikka.
Hostellilla (sanlitun youth hostel) oon tavannut huippuja ihmsia! Monta paivaa tuli hengattua israelilaisen Itayn kanssa. Itay on matkustanut ympariampari palloa 12 kuukautta. 26-vuotias, palveli armeijassa 6 vuotta (no niimpa. voisi miika-markuskin ottaa mallia) jonka jalkeen lahti reissaamaan.
Tallainen kaytanto on yleista
israelissa. Miehet (ja naiset!!! naisten peruspalvelus on 2 vuotta) lahtee armeijan jalkeen nakemaan maailmaa, jonka jalkeen he opiskelevat. Meilla oli hyvia keskusteluja ja loyty ekaa kertaa matkalla oikeesti samanhenkinen ihminen.
Costa Ricalaisen pariskunnan (n. 35 v) tuli vietettya myos paljon aikaa. Tuntuivat olevan todella varakkaita ihmisia.. asuvat 4 tunnin ajomatkan paassa Costa Rican paakaupungista, rannalla. Ompa nyt yksi lomapaikka taasen siellakin!
Taa koko paikka on myos taynna ruotsalaisia, joitten kanssa oon viihtynyt aika paljon.. niita on y hteensa varmaan 20. Eniten oon hengannut 4 pojan, seka kahden tyton, Evelinan ja Johannan kanssa. He myos kutsuivat mut Bangkokin lahettyville niiden talolle viettamaan joulua.. Katotaan mimmoset plaanit tasta kehkeytyy! Mut ei ois kylla
huono idea hengata joulua yhdessa skandinaavien kanssa. Paa-asia ettei yksin tarvitse olla.
Toissapaivana tehtiin Itayn kanssa yhdessa matka Kiinan muurille (retket joita hostelli jarjesti oli n. 28 e, meidan retki maksoi kaikenkaikkiaan alle 10e). Oltiin lahimmalla paikalla Pekingin keskustaa, 50 km Pekingista, Juyonggangissa. Se on uudistettu kohta
kokonaan. Ja ne portaat... noh, niita riitti!! Mutta kiivettiin kaikkein korkeimmalle kohdalle (mina hieman useampien taukojen kanssa hehe) ja kylla ne nakymat oli sen arvoiset!! Saimpahan ainakin ilmaisen bodypump-tunnin sina paivana.
Ruoka on NIIN hyvaa. Mulla on yks lemppariravintola tassa hostellin lahettyvilla, jossa ollaan kayty melkeen joka paiva syomassa.. 2 riisia, alkusalaatti, yksi paaruoka ja olut maksaa noin 30 Yuania, eli noin 3,5e. Tofua ja nuudeleita loytyy joka paikasta (eilen tilattiin hurripoikien kanssa 'tofu skin', ja ne tykkas siita hurjasti! se maistu ihan kebabilta), ja ruoka on niin hyvaa ja halpaa! Unelmapaikka.
Laskeskelin tassa kokonaiskustannuksia pari paivaa sitten valille Helsinki ja Peking, ja tassa se tulee :
Helsinki- Pietari 39e
Pietari- Omsk 95e
Omsk- Irkutsk 46e
Irkutsk- Ulan Ude 15e
Ulan Ude- Ulan Bator 25e
Ulan Bator- rajalle 5,5e
rajanylitys 6e
raja- Peking 23e
= 255e
Tuohon taytyy toki lisata viisumimaksut + yopymiset ja
matkustamisaika, mutta on taa maatapitkin meno mun mielesta silti
mukavampi vaihtoehto ko lentaminen!
Tanaan alkaa matka kohti Pingyaota, PIENTA kylaa kohti (450 000 ihmista), jota eras hollantilaismies mulle suositteli. Siita parin paivan paasta matka jatkuu kohti Xi'ania (terracotta warriors).
Xianista parin pikkukaupungin kautta Shanghaihin. Tassapa onki
seuraavan parin viikon suunnitelmat!
Muistaakseni tuo oli virallinen tieto, ja epavirallisesti taalla
asustelisi ainakin 5 miljoonaa enempi.
Oon ihan paivista sekaisin, etta kuinka monta paivaa oon taalla jo viihtynyt. Passin leima nayttaa, etta Mongoliasta lahdettiin 30.10., eli se tekee 11 yota Kiinan puolella!
Matka Ulan Batorista rajalle olikin toinen seikkailu..
Lahdin matkaan siis eraan suomalaispariskunnan kanssa. Paastyamme junaan tajuttiin, etta eihan meilla ehka sitten olekaan pelkkia istumapaikkoja. Sangyt oli samanmoiset kuin Venajan junissa, eli poikittain nelja petia, ja kaytavan suuntaisesti kaksi petia. Mun paikka oli kaytavan suuntainen ylapeti. Loysin oman paikkani, istahdin alas, ja 5 min kuluttua koko juna oli taynna halinaa kun se tayttyi (suurinpiirtein mun kanssa samanikaisista) armeijapukeisista miehista.
Niita oli PALJON.
Annoin paikkani niille, kun ne alko latkimaan korttia. Paadyin istumaan vanhempien naisten seka reilu parikymppisen miehen seuraan. He kaivoivatkin heti evaat esille, joita tottakai tarjottiin myos minulle. Niiden & pahkinoiden parissa kului seuraava tunti.
Ilta meni mukavasti korttipelia seuraillessa. Paikkoja vaihdettiin, ja meidan loossissa istui loppujen lopuksi mun kanssa samanikainen mongoolitytto, joka ei osannut sanaakaan englantia mutta joka oli todella mukava. Seka pari kolmekymppista miesta, joista toinen osasi englantia.
Eras armeijapukuinen poika osasi myos englantia, ja juteltiin sen kanssa jonkin aikaa. Pojat olivat siis rajavartiostomiehia, tarkastavat rajalla passeja jne. Ne oli kaikki tosi kiinnostuneita & mukavia (kai sun nyt pitaa tykata ihmisista jotka sanoo sua kauniiksi :-----D), ihmetteli etta missa olin ollut Mongoliassa. Pelattiin korttia, naurettiin ja syotiin pahkinoita. Sydanta lammittaa muistella!
Kun oli nukkumaanmenon aika, Agi (tytto) sanoi, etta ma saan nukkua alapedissa, joten ma sitten laitoin siihen pitkakseni ja sain armeijapoikien talvitakin peitoksi. Jossain vaiheessa yota mun viereen tuli joku nukkumaan. Ihmiset nukkui lomittain seka myos hattutelineilla (jossa ei oo mitaan pehmusteita), silla istumapaikan saaneena pitaa vaan ettia joku paikka itellensa missa laittaa pitkakseen.
Seitsemalta aamulla oltiin rajalla. Asema oli taynna autoja ja busseja, jotka tarjos kyytia rajan yli. Me paadyttiin vanhaan jeeppiin, johon ankesi loppujen lopuksi 6 ihmista.
Rajallaodottelu oli helvettia. Odotettiin kolme tuntia autossa hytisten, ennenkuin paastiin edes itse Mongolian rajalle. Mutta oli todella viihdyttavaa katsoa vanhojen jeeppien tormailya ja kilpailua siita, etta kuka paasee yhden auton jonossa eteenpain. Autot siis TORMAILIVAT toisiinsa kiilatessaan toistensa ohi. Kiinan puolella saatiin tietaa, etta yobussi ois Pekingissa neljan aikaan yolla, joten paadyttiin ottamaan tila-auto.
Samaisena iltana oltiinkin jo Pekingissa, yhdeksan aikaan illalla. Mulla oli couchsurfing-paikka, joka itseasiassa luuli etta saavun vasta seuraavana paivana. Mutta soitin sille, etta olen jo Pekingissa, ja sille passas etta saavun samaisena iltana sen majaan matalaan!
Robert, 31 v, it-manager for Microsoft, on ollut toissa Pekingissa vuoden verran. Aika outo, mutta mukava mies! Sain paljon paljon hyvia vinkkeja nahtavyyksia ja Kiinassa matkustelua varten. Han lahti joka aamu toihin kymmenen jalkeen ja palasi 7-8 aikaan illalla, jona aikana myos mun piti olla pois sen asunnosta. Oli pitkia paivia, mutta
saimpahan ainakin aikaseks kierreltya nahtavyyksia.
Ensimmaisena paivana sain itselleni kiinalaisen kannykkaliittyman (+8613436835755 numerosta minut tavoittaa) kiertelin Pekingia yhdessa Robertin ystavan Allenin kanssa. Ostin Converset!! Sain ensimakua ihanasta kiinalaisesta ruoasta. Nuudelikeiton ja keitettyjen tomaattipalojen syominen tikuilla oli ensin hieman haasteellista, mutta kylla sekin alkoi sitten sujumaan! Allen oli todella mukava, 24-vuotias kiinalaispoika. Opettaa englantia viikonloppuisin tyokseen. Han myos soitti parhaalle ystavalleen Shanghaihin, joka lupasi nayttaa minulle Shanghaita kunhan sinne saavun!
Illalla paasin shoppailemaan & syomaan Robertin toisen ystavan, Sybilin kanssa. Han on ollut Australiassa opiskelemassa muutaman vuoden, joten englanti oli todella hyvaa. Paasin hetken paasta kunnolla vauhtiin kiinalaisessa tavaratalossa jossa KAIKESTA pitaa tingata.
Mista lie opittua....
Toisena, kolmantena ja neljantena paivana kiertelin Kesapalatsin, Kielletyn kaupungin ja pari temppelia lapi. Paikat oli vaikuttavia ja mielenkiintosia, mutta kaikki on aika lailla mixed up in my head now. Kielletty kaupunki ei oo ihan yhta hehkea kuin mita sita mainostetaan, mutta se on pakko nahda-paikka.
Hostellilla (sanlitun youth hostel) oon tavannut huippuja ihmsia! Monta paivaa tuli hengattua israelilaisen Itayn kanssa. Itay on matkustanut ympariampari palloa 12 kuukautta. 26-vuotias, palveli armeijassa 6 vuotta (no niimpa. voisi miika-markuskin ottaa mallia) jonka jalkeen lahti reissaamaan.
Tallainen kaytanto on yleista
israelissa. Miehet (ja naiset!!! naisten peruspalvelus on 2 vuotta) lahtee armeijan jalkeen nakemaan maailmaa, jonka jalkeen he opiskelevat. Meilla oli hyvia keskusteluja ja loyty ekaa kertaa matkalla oikeesti samanhenkinen ihminen.
Costa Ricalaisen pariskunnan (n. 35 v) tuli vietettya myos paljon aikaa. Tuntuivat olevan todella varakkaita ihmisia.. asuvat 4 tunnin ajomatkan paassa Costa Rican paakaupungista, rannalla. Ompa nyt yksi lomapaikka taasen siellakin!
Taa koko paikka on myos taynna ruotsalaisia, joitten kanssa oon viihtynyt aika paljon.. niita on y hteensa varmaan 20. Eniten oon hengannut 4 pojan, seka kahden tyton, Evelinan ja Johannan kanssa. He myos kutsuivat mut Bangkokin lahettyville niiden talolle viettamaan joulua.. Katotaan mimmoset plaanit tasta kehkeytyy! Mut ei ois kylla
huono idea hengata joulua yhdessa skandinaavien kanssa. Paa-asia ettei yksin tarvitse olla.
Toissapaivana tehtiin Itayn kanssa yhdessa matka Kiinan muurille (retket joita hostelli jarjesti oli n. 28 e, meidan retki maksoi kaikenkaikkiaan alle 10e). Oltiin lahimmalla paikalla Pekingin keskustaa, 50 km Pekingista, Juyonggangissa. Se on uudistettu kohta
kokonaan. Ja ne portaat... noh, niita riitti!! Mutta kiivettiin kaikkein korkeimmalle kohdalle (mina hieman useampien taukojen kanssa hehe) ja kylla ne nakymat oli sen arvoiset!! Saimpahan ainakin ilmaisen bodypump-tunnin sina paivana.
Ruoka on NIIN hyvaa. Mulla on yks lemppariravintola tassa hostellin lahettyvilla, jossa ollaan kayty melkeen joka paiva syomassa.. 2 riisia, alkusalaatti, yksi paaruoka ja olut maksaa noin 30 Yuania, eli noin 3,5e. Tofua ja nuudeleita loytyy joka paikasta (eilen tilattiin hurripoikien kanssa 'tofu skin', ja ne tykkas siita hurjasti! se maistu ihan kebabilta), ja ruoka on niin hyvaa ja halpaa! Unelmapaikka.
Laskeskelin tassa kokonaiskustannuksia pari paivaa sitten valille Helsinki ja Peking, ja tassa se tulee :
Helsinki- Pietari 39e
Pietari- Omsk 95e
Omsk- Irkutsk 46e
Irkutsk- Ulan Ude 15e
Ulan Ude- Ulan Bator 25e
Ulan Bator- rajalle 5,5e
rajanylitys 6e
raja- Peking 23e
= 255e
Tuohon taytyy toki lisata viisumimaksut + yopymiset ja
matkustamisaika, mutta on taa maatapitkin meno mun mielesta silti
mukavampi vaihtoehto ko lentaminen!
Tanaan alkaa matka kohti Pingyaota, PIENTA kylaa kohti (450 000 ihmista), jota eras hollantilaismies mulle suositteli. Siita parin paivan paasta matka jatkuu kohti Xi'ania (terracotta warriors).
Xianista parin pikkukaupungin kautta Shanghaihin. Tassapa onki
seuraavan parin viikon suunnitelmat!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)