ananas paivassa pitaisi jokaisen ihmisen nauttia

18.2.-1.3. Ko Chang

Lahdin Ko Changille Swen suostuttelupuheiden myota. En loytanyt enaa samoja hyvia hiljaisuusretriittipaikkoja netista, mita olin aiemmin katsellut, ja totesin myos, etta talla hetkella ei oo mun aika semmoseen menna. Intiassa on aikaa, ja siella loytyy tarjontaa myos vaikka muille jakaa.
Ensimmaiset pari paivaa lojuttiin Lonely Beachilla, joka nimensamukaisesti on Lonely. Ainakin niille kaikille thaimaalaisille, jotka siella tyoskentelee. Silla koko paikka muistuttaa Khao San roadia. Eli turistihelvettia. Ei yhta suuressa maarin toki, mutta silti. (Khao Sania ei voi selittaa, se pitaa kokea. Googlatkaa vaikka. Lyhyesti sanottuna: yksi katu taynna turisteille suunnattuja asioita. Kenkia, vaatteita, aurinkolaseja, ruokaa, ruokaketjuja jnejne. Istuin eilen syomassa kadun varressa, ja ruokailun aikana 15 frogladya tuli kauppaamaan mulle tavaroitaan. Frogladyt on siis niita naisia, joilla on varikkaat suippohatut paassa, puiset sammakot kadessa, jotka tekee sammakkoaanta ja iso paletti taynna rannekoruja myytavana)

Sen jalkeen loydettiin paratiisi. Gubay. Sam loysi sen paikan, ja me kaikki kaytiin se katsastamassa ja rakastuttiin saman tien. Koiranpentuja, merinakoala, taydelliset huoneet (jokaisessa oli omanlaisensa erikoisseina, mun seina oli tapetoitu kaikenmaankielisilla lehtisivuilla), riippumattoja, paljon nurmikkoa, uima-allas, boheemi baaritila ja mahtava henkilokunta (JA!!! Oma tatuointistudio hihi) Ainut kirpaisu oli 10e/yo. Joka on tuplasti sen verran mita yleensa kaytan yhteen yohon. Mutta paatettiin kumminkin muuttaa sinne PARIKSI paivaksi...
Paadyin maksamaan kymmenesta yosta. Eh eh.

Niiden aikana tutustuin mahtaviin ihmisiin, pelasin paljon biljardia Samin kanssa, sitakin enemman makasin riippumatossa, latasin innoissani uutta musiikkia Swen ja Samin kannettavalla (cmon, mina joka on tottunut lataamaan uutta musiikkia joka viikko kotona. 5 kk sita tekematta on ollut aika tuskaista), soin hyvaa ruokaa, keskustelin mukavia henkilokunnan ja ihmisten kanssa, lahennyin Swen kanssa, otin tatuoinnin!!! (kuva loytyy facebookista. arabian luumukuvio ranteessa, helena-mummusta muistuttamassa ja sen alapuolella varpunen, joka on mun rakkaan vaari Varpusen muistolle) ja nain monta mahtavaa auringonlaskua.

Kaytiin myos veneretkella snorklaamassa koko Gubayn porukan kanssa. Koko paiva oli taynna aurinkoa, snorklausta, hyvalla porukkahengella, kirkkaillla vesilla, varikkailla kaloilla ja valkoisella hiekalla varustettuna. Saimpas myos kerattya muutaman lisasimpukan itselleni.

1.3.-5.3. Bangkok

Eka paiva mun oli pakko lahtea takaisin Bangkokkiin. Yhtaan ei olisi huvittanut jattaa paratiisia taakse, mutta pakko oli. Torstai-iltana saavuin takaisin Khao Sanille, enka tehnyt mitaan muuta kuin kavin syomassa ja menin nukkumaan. Oon nukkunut kuin vauva tan muutaman paivan aikana Bangkokissa.
Perjantaiaamuna lahdin uuden kameran metsastykseen. Ennen sita vein kankaita ompelijalle, joka teki mulle kaksi pitkaa mekkoa (tulevat tarpeeseen Burmassa, jossa ei saa nakya polvet tai olkapaat missaan paikoissa).
Loysin kameran itselleni. Vuoden 2009 upouusi Canon (second hand tosin), josta vaittelin pari tuntia myyjan kanssa. Kavelin pois pari kertaa, mutta lopulta sain haluamani hinnan lapi (kylla se kahiseva raha poydalla laittaa nakojan myyjan kuin myyjan taipumaan).

Hain myos passini Intian suurlahetystosta (joka oli ainoa syy miks mun piti tulla nain aikaisin Bangkokiin). Siella odotti suuri yllatys... 6 KUUKAUTTA INTIASSA!!!!!!!! Olin yhta hymya loppupaivan. Ja oon vielakin kun ajattelen asiaa. Hain 6 kuukautta, mutta netista luin, etta vain 3 kuukauden viisumeita myonnetaan enaa. Mika tarkoitti (viisumin alkaessa hakemispaivasta), etta mulla ois ollut Burman jalkeen vaan n. 1,5 kk jaljella Intiassa. Selitin hakemukseen kaikenmoisista jooga- ja meditaatiokursseista, ja luettelin paikkoja missa haluan kayda (bongailin kaupunkeja ja kylia sattumanvaraisesti Intian kartasta), ja.. nain siina kavi, etta mun Intian viisumi paattyy 22.8. Voipi olla, etta ennen sita en sielta kylla liikukkaan mihinkaan 8------) Tuplaentryn sain viela myos, mika tarkoittaa, etta voin valilla kayda esim. Nepalissa ja menna takaisin.

Tanaan on paiva kulunut kaupunkia ympariampari pyoriessa, kun jahtasin rahanvaihtopaikkaa, missa niilla olisi upouusia amerikan dollareita. Burmassa kun ei hyvaksyta hiemankaan kapristyneita, taittuneita tai vanhoja dollareita. Sain 6 kappaletta 100$ seteleita, 2 20$ ja 2 5$ setelia. Siella ei tosiaan ole automaatteja missaan, eli rahat koko kuulle pitaa ottaa mukaan. Tuo on hieman ylakanttiin, mutta parempi niin pain, kuin etta siella menisi sormi suuhun rahan loppuessa.... Huomenna toivon mukaan viela ne vaihtaa lentokentalla satasen setelit pikkurahoiksi.

Jep. Huomenna siis aamulla lahto Burmaan. Mulla ei oo oikeestaan minkaanmoista ajatusta sen maan suhteen, eika oo minkaanmoisia suunnitelmia etta mita siella aion tehda. Fiilingilla mennaan, vahan niinkuin Kiinaan mennessa!

Talla hetkella hengailen Swen ja Samin guesthousella, viimeisen kerran nain ne viela tanaan, ne lahtee skootterilla seikkailemaan ympari Thaimaata. Aamulla pitaa herata puoli viidelta ja lahtea kohti lentokenttaa.

Innolla odotan jo uusia seikkailuja, uusia naamoja ja YKSIN menemista! Vaihtelua sekin. Thaimaan jalkeen Burma on varmaan pieni shokki. Mutta hyvalla tavalla, kuten Swaan sanoi (Swaan, hollantilaistytto jonka kanssa matkustin Kiinassa, on talla hetkella Burmassa ja tapaan hanen kanssaan siella. Franzi myos kertoi tulevansa 24.3. Burmaan, joten viimeisen viikon matkustan mun lempparimatkaajan kanssa).

Thaimaa on ollut niin helppo maa. Kaikki puhuu englantia, turisteja on joka puolella ja kaikki on tottuneet turisteihin. Ensi kerralla tanne tullessani haluan nahda enemman niita vahemmankoluttuja paikkoja ja tutustua maahan paremmin. Eri tavalla kuin tama kerta.

Kirjoitan aina mahdollisuuksien tullen, mutta Burmassa nettiyhteys on heikko ja sita ei monissa paikoissa ole. Oon ollut laiska blogin suhteen, mutta jo taman aloittaessani paatin, etten ota minkaanmoisia omantunnontuskia kirjoittamattomuudestani. Kirjoitan kun tuntuu silta ja kun jaksan jne.

Burmasta on takaisin lento Bangkokiin 31.3. aamulla. Aion hengailla koko paivan ja nukkua yon lentokentalla, koska 1.4. lahtee lentoni mun aamulla KALKUTTAAN!!

skootterilla huristelua ja riippumatossa lohoamista

29.1.-6.2. Ko Chang (Andamanin rannikko)

Suuret sakit ruokaa ja muuta mukanamme alkoi matka kohti Koh Changia. Ostin hedelmia (mandariineja, omenoita ja ananaksen) ja pahkinoita ja muita snackseja mukaan saarelle. Saarilla kun yleensa kaikki tuollainen napostelu on paljon kalliimpaa kuin kaupungeissa, mika on ymmarrettavaa silla kaikki joudutaan raahaamaan sinne laivalla.

Saari sijaitsee Andamanin rannikolla, noin 10 km paassa Burman rajasta.
Franzilla oli meille jo paikka asua, se oli jakanut 3 sangyn bungalowin kahden aussityton kanssa, jotka muuttivat sina paivana toiselle saarelle. Me siis saatiin jatkaa niitten tilalla, Franzin huonekavereina.
Meidan bungalowissa neljantena asukkaana oli pieni kaarme, joka asusteli lavuaarin alaosassa. Ma en sita kylla kertaakaan nahnyt, mutta siella se oli.

Paivat sujuivat enimmakseen seuraavalla rytmilla:
- aamulla herattiin 8-9 valilla, mina ja Franzi aina samaa aikaa (se on aina mennyt niin etta heraan siihen kun se lahtee huoneesta ja seuraan muutaman minuutin paasta perassa), istuttiin kuistilla (bungalowin edessa oli ihana terassi ja riippumatto jossa oli mukava loikoilla) ja juotiin sen superhyvaa kiinalaista teeta
- Phil herasi hieman myohemmin, ja hengattiin yhdesa lukien ja kirjoittaen tai korttia pelaillen. -12-1 aikaan oli lounasaika, sita ennen saatettiin maata auringossa jonkin aikaa
- lounaan jalkeen pelattiin korttia. Sitten uimista, simpukoiden (mulla on niita liikaa haha) keraamista ja auringonottoa
- Auringon laskiessa jonnekin ravintolaan hengaamaan ja pelaamaan korttia ja nauttimaan ehka muutama olut.
- Paivallisaika oli 7-8 aikaan. Sen jalkeen oli kortinpeluuta tiedossa joko ravintolassa tai bungalowilla.

Oli helppoa. Mut kylla siihenkin aikanaan kyllastyi. Franzi lahti muutaman paivan yhdessaolon jalkeen, mina ja Phil jaatiin viela saarelle.

6.2.-9.2. Ranong/Kuraburi/Surinin Saari

matka takaisin mantereelle Ranongiin. Samaisena paivana jatkui matka kohti Kuraburia, jossa vietettiin yo. Ma sain sina paivana hieman epamukavia uutisia, joita piti sitten Phillin kanssa 'juhlistaa'.
Seuraavana aamuna lahti vene kohti Surinin saaria. Meille luvattiin valkoista hiekkaa ja kirkasta vetta. Ja sita siella olikin. Alue on kansallispuistoa, ja sinne pitaa maksaa n. 10e 'sisaanpaasymaksu'. Kulku itse saarille oli myos aika kallista, koska veneita menee vain yksi paivassa.

Oltiin vuokrattu vierastalolta rapylat ja maskit jotta voitaisiin snorklata. Majoitus oli teltassa. Ekana paivana en snorklaillut, vaan keskityin rannalla istumiseen ja itseni kokoamiseen. Franzi oli myos opettanut mulle kivanmoisen tavan tehda rannekoruja, ja niitahan mina sitten tein koko saarellaoloajan! Toinen paa vain varpaaseen kiinni ja kaikki ajatukset itse koruun.
Seuraavana paivana uskaltauduin minakin snorklailemaan. Ainut huono puoli oli, etta korva oli helvetin tulehtunut jo tassa vaiheessa, ja pelkka kosketus korvalehteen sattui. Menin kumminkin veteen, korvatulpat korvissa. Ja oli se sen arvoista. Hitto mitka maisemat! Itse korallit olivat kuolleita, mutta ne kalat oli niin varikkaita ja kauniita. Siella naki semmoisia kaloja, mita nakee vain luontodokkareissa kotisohvalta!!

Loppupaivan keskityin korujen solmimiseen, korva kun alkoi oikuttelemaan. Iltaan mennessa paatin, etta lahden jo seuraavana paivana pois, silla korvakipu ei hellittanyt ja kipulaakket olivat loppu.

9.2.-10.2. Hua Hinin seikkailu

Lahdin Surinin saarelta aamulla veneella pois. Phil jai sinne viela.
Otin ensimmaisen bussin kohti Hua Hinia, joka oli perilla 1-2 aikaan yolla. Nukuin suurimman osan matkasta. Bussiasemalla oli motskaritakseja jotka kysyi etta minne mennaan. Hetken ympariamparikavelyn jalkeen paatin ettei minnekaan! Kokosin tavarani bussin penkille ja aloin lukemaan kirjaa ja kuuntelemaan iPodia. Hetken jalkeen lahdin seikkailemaan ympariinsa, ja loysin hostellin jonka alaovi oli auki ja siina oli pari tietokonetta auki. Odottelin, etta omistaja saapui paikalle ja istuin sitten koneella 3 tuntia keskella yota jotten nukahtanut.
Kuudelta menin takaisin bussiasemalle, yovartijan vuoro loppui silloin ja se oli luvannut vahtia mun reppua.
Otin pienet 20 min nokoset (ainut neuvo jos nukkuu yli yon on, ettei saa ottaa niita pienia paikkareita missaan vaiheessa).
Yhdeksalta aamulla oli aika korvalaakarille Bangkok Hospital/Hua Hinin yksikossa. Sain monenmoista tabua ja korvatippaa ja lahdin onnellisena pois sielta.

10.2.-13.2. Prachuap Khiri Khan osa II

Hua Hinista lahdin bussilla kohti Prachuap Khiri Khania! Siella oli maara tavata Phillin kanssa. Alkuperainen suunnitelma oli, etta mennaan kansallispuistoon 'trekkaileen', siella ois nahnyt elefantteja luonnossa.
Saavuin paikalle iltasella ja loysin majatalon ihan bussiaseman lahelta. Ensimmaisena tapasin Geckon, intiaanithaikun, jonka kanssa alettiin jutskailemaan. Kavi ilmi, etta kaupungissa on meneillaan jonkinmoiset festivaalit, jotka kestavat 10 paivaa ja olivat alkaneet kyseisena paivana. Ne on punaisen ristin jarjestamat festivaalit.
Suihkun jalkeen lahdin kiertelemaan itse festarialueelle. Tarjolla oli vaikka mita! Oli kilpailuja, ruokakojuja joka maulle (kokeilin silkkimatoja ekaa kertaa, ja ne oli aika maukkaita, mut kylla tofu vei kumminkin voiton), sisustuskojuja, vaatteita, koruja, jne. MITA TAHANSA! Sain mahan tayteen tofulla ja nuudeleilla.
Menin takas guesthouselle, jossa Gecko istui iltaa muutaman kaverinsa kanssa. Istuin seuraan ja hetken paasta lahdettiin rannalle istumaan, jossa oli lisaa ihmisia. Siina kuluikin ilta mukavasti, hyvassa seurassa! Myohemmin Gecko vei mut motskariajelulle ympari Prachuap Khiri Khania.
Phil saapui yhden aikaan yolla, olin sita vastassa. Se oli nahnyt viela enemman mahtavia kaloja ja haita Surinissa. Oli tehnyt kaksi puolen paivan sukellusreissua toisille osille saarta.

Seuraavana aamuna etsittiin uusi guesthouse, ja loydettiinkin taydellinen! Omistaja oli ihana ja avulias. Koko paikka muistutti mua Nocky guesthousesta Chiang Maissa. Paikka joka tuntuu kodilta poissa kotoa.
Vuokrattiin skootterit ja mentiin ympariampari. Kierrettiin rannikkoa skoottereilla ja kaannyttiin joka kadunkulmasta siihen suuntaan milta tuntui. Pysahdyttiin milloin tuntui ja syotiin milloin silta tuntui.
Koko paiva meni skoottereilla istuessa ja kiertaessa. Illalla vein Phillinkin festareille ja kierreltiin ympariinsa. Ma en jaksanut yhta paljon kuin se, silla mun repussa ei oo pienintakaan tilaa ylimaaraisille asioille (en laske 9 kirjaa ylimaaraisiksi.....).

Seuraavana aamuna lahdettiin skoottereilla uudelleen liikkeelle. Kiivettiin Prachuap Khiri Khanin temppelille, neljasataa jotain askelmaa. Koko paiva kului samoissa tunnelmissa. Paitsi etta kaytiin ostamassa molemmille bussiliput seuraavalle paivalle, joka ennakoi eroamisesta.

13.2. oli mun aika lahtea takaisin kohti Bangkokia. Hyvastit ei olleet yhta suruisat kuin Unkarissa aikoinaan, silla tiedan, etta mita tahansa mun elamassa tapahtuu seuraavan puolen vuoden aikana, niin Phillin ma naan kumminkin seuraavan 2 vuoden aikana. You never know.

13.2.-18.2. Bangkok

Bangkok meni aika sumussa. Kavin tiistaiaamuna viemassa mun viisumin Myanmarin/Burman lahetystoon, ja torstai-iltapaivana sen sain hakea. Perjantaiaamuna kavin viemassa Intian viisumihakemuksen.
Muut paivat menikin aikalailla lagaillessa. Nain Swen ja Samin (britti/thaikkupariskunnan Englannista joiden kanssa hengasin jo Chiang Maissa ollessani) ja olin niitten kanssa koko viikon Bangkokissa. Swella oli samanmoisia asioita paan sisalla kuin mullakin, ja tottakai me suomalaiseen (thaimaalais/englantilais/maailmalliseen) tapaan hukutimme murheemme jonnekin joka ei varmasti auta :-----------) Katottiin leffoja, hengattiin eraassa pienessa kahvilassa Khao Sanin ulkopuolella, joka muodostui kantapaikaksi sen viikon aikana. Siella soitti kahtena iltana ihana pitkan kiharatukan omaava thaimaalaispoika mahtavalla aanella ja kitaransoittotaidolla, joka soitti itkettavia covereita.

jatkuu....