and we are far, far from home, but we're so happy

"Älkää unohtako osoittaa vieraanvaraisuutta, sillä jotkut ovat yösijan antaessaan tulleet majoittaneeksi enkeleitä" Hepr. 13:2

Jonotin pissat housuissa omaa vuoroani passintarkastukseen Gold Coastin kentällä puuduttavan pitkän lennon jälkeen. Ainoat unet edellisen 24h aikana olin saanut koneessa, yöllä kun ei odotuksen tunteen takia ollut tullut nukuttua ollenkaan.
Passiin iskettiin kumminkin leima nopeammin kuin ehti hiirtä sanomaan, ja sitten pääsikin jonottelemaan seuraavaan jonoon, jossa läpivalaistiin ja käytiin laukut läpi. Australia on tiukka sen suhteen, mitä maahan saa tuoda. Ymmärrettävää sinänsä, sillä oudot ja uudet bakteerit/eläimet tekisivät runsaasti tuhoa luonnolle. Mun laukusta löytyi lenkkarit (joissa oli maata pohjissa), mutta ukko vaan nauro mulle, kun kerroin käyttäneeni kyseisiä jalkineita viimeksi tammikuussa Espanjassa... 

Lentokentältä annettiin vääränlaiset ohjeet päästä Brisbaneen. Samalla pysäkillä kyydistä poistui ainoastaan yksi muu matkustaja. Tiedustelin kyseiseltä herralta, miten minun tulisi matkaani jatkaa Brisbanea kohti. Dave katto mua epäuskosena "Brisbaneen? Tänä iltana?!". Sain tietää, että bussi ei mene enää, ja juna-asema, jonne mun pitäisi itseni raijata, sijaitsee 15km päässä.

"Kuule.. Mun vanhempien talo sijaitsee 5min päässä. Mun auto on siellä. Mä ajan sut juna.asemalle"

Dave on reilu viiskymppinen mies, joka on asunu ympäri maailmaa, ja oli itsekin juuri tulossa Aasian reissulta kotia. Sen vanhempien talo on yksi niitä harvoja, joiden tilalle ei ole vielä rakennettu suuria ökylinnoja.
Judy, Daven äiti kuskasi muffinsseja ja teetä mun nokan eteen heti talolle päästyämme, samalla kun Dave yritti katsoa juna-aikatauluja. Judy on ihana vanha rouva, joka kyseli kovasti Suomesta, ja mun suunnitelmista Australian suhteen.

"Voi kulta.. meillä on täällä monta tyhjää huonetta. Kyllä sä nyt jäät yötä, ja huomenaamuna Dave ajaa juna- asemalle"

Ja niin siinä kävi. Mä vietin ensimmäisen yöni Australiassa maailman ystävällisimpien ja vieraanvaraisimpien ihmisten luona. Juotiin Daven kanssa Jim Beamia terassilla puoli kolmeen asti aamulla, jakaen matkustus- ja elämäntarinoita. Mulle pedattiin sänky vierashuoneeseen, ja aamulla sain kunnon aamupalan nokan eteen ennen matkaa juna-asemalle - vihdoin ja viimein Brisbaneen ja Tiinan luo.

Judy & Dave

Ensimmäisten päivien aikana oon saanut nauttia juustolautasesta, punkusta, fetaoliivisalaatista ja suomen puhumisesta. Mulla on niin hyvä olla täällä. Maaginen olo, ja oudon kutkuttavat vibat tästä kaupungista. En odota mitään, ja silti mulla on fiilis, että tästä tulee helvetin mahtava vuosi. 

Majailen Tiinan ja kahden uusseelantilaispojan kanssa Albionin lähiössä, Brisbanessa. Niillä on iso talo täällä, joka on mitä mahtavin energiassaan. Tartuin jo opi espanjaa-kirjaan, ja Mitch on kuulemma taitava kitaristi. Tänään tuli vierailtua pankissa, veronumero on haettu, ja työhakemuksia lähetetty. Oon viihdyttänyt itseäni piknikeillä joenrannassa, ja yleisellä haahuilulla, kun Tiina on ollut töissä.

On kulunut kolme päivää, ja olen jo myyty.

sushi-picnic

someone doesn't like to be in pictures

"Do not neglect to show hospitality to strangers, for by this some have entertained angels without knowing it" Hebrews 13:2

I almost peed in my pants while standing in the line for the passport check at Gold Coast airport. The only sleep I had gotten in the past 24h was at the airplane - thanks to the anxiety.
Though I worried for nothing. My passport was stamped, and I could move to wait in the next line, where they checked out  the bags. Australia is pretty strict with what you can and can not bring into the country, which is understandable. They want to protect their nature&animals, so no weird bacteria/diseases could get in. My running shoes were checked, though the guy laughed a little at me, when I told him, that I had used them last time in Spain in January....

Next step was to try to get myself to Brisbane. When I got out of the first bus, I asked directions from an older man. He looked at me astonished "Brisbane? Tonight?!" He told me that i'ts 15km ride to the train station, and there are no more buses. After a moment of thinking he said "My mom and dad live 5min walk from here. My car is there. I will drive you to the train station". 

Dave is over 50-year-old man, who has lived and worked around the world, and was on his way home from the last Asian trip. Once we got to the house, Judy, Daves mom sat me down, and brought me muffins and tea. She was a wonderful old woman, and interested about Finland and my plans for Australia.

"But darling.. do you have to go tonight? We have many empty rooms. You should sleep here and Dave will drive you to the train station in the morning."

So I did. Judy made a bed for me before going to sleep herself. Me and Dave sat on the terrace drinking Jim Beam until 3am sharing traveling and life stories. In the morning I got a full breakfast before a ride to the train station (before leaving Dave showed me that sign - it hangs on their terraces wall), where I got a train to Brisbane and to Tiina.

I've enjoyed cheese plates, red wine, feta-olive-salad and speaking Finnish during these first days. I feel so good in here. It's magical, and I have amazing vibes about this city. I don't expect anything, and still I've got a feeling that this year will be spectacular.

I'm living in a house with Tiina and two guys from New Zealand, in Albion, Brisbane. They have a big house in here, and it has wonderful energy in it. I already grabbed learn Spanish-book on my hands, and apparently Mitch plays guitar really well...
Today I opened an Australian bank account, got my tax file number and have sent many job applications. Have had picnic by the river and walked around while Tiina was at work..

It's been three days, and I'm sold.

and so it is time for a whole new kind of adventure

12 tunnin päästä istun bussissa katselemassa Kuala Lumpurin lähiöitä ja kirkkaanvihreitä kukkuloita, hieroen unihiekkaa silmistä ja mahanpohja täynnä perhosia. Matkalla lentokentälle, suuntana Gold Coast, Australia.

Kun saavuin Kuala Lumpuriin Myanmarista, kammotti ajatus, että joutuisi odottamaan toiset kolme kokonaista viikkoa ennen Australiaan lähtöä. Ekat päivät Kuala Lumpurissa meni shoppaillessa ja juhliessa (vaatekaappi tarvitsi hieman uudistusta työhaastatteluita ja Australian syksyä varten).

Mulle tulee tästä kaupungista vähä samanmoiset vibat ko Bangkokista - en halua olla liian kauaa, mutta hyvä paikka täydentää varastoja, jos sitä sattuu tarvitsemaan. Täällä huomaa kulttuurien kirjoa enempi ko Bangkokissa. On paljon ihmisiä töissä Myanmarista,  Kiinasta, kaakkois-Aasiasta, Pakistanista, Intiasta ja Bangladeshistä. Harvoin niitä kumminkaan osaa oikeaan maahan sijoittaa, mun tunnistusnystyrät kun ei vieläkään oikein havaitse eroja esim. laolaisen ja thaimaalaisen välillä. Malesia on todella kehittynyt maa, jopa Thaimaahan verrattuna (ainakin tämä ns. pääsaari). Bussissa paikasta toiseen matkatessa ei näe samanmoisia yksinkertaisia puuhökkeleitä, kuten esim. Thaimaassa tai Myanmarissa. Ihmisillä on enemmän rahaa.

Malesialainen ruoka on superhyvää ja suhteellisen halpaa. Mahan saa täyteen halvemmalla ko Thaimaassa. Perusruoka on (edelleenkin) riisiä, johon sitten saa valita jos jonkinmoista soosia/kasvista päälle. Valinnanvaraa löytyy yleensä ainakin kymmentä eri sorttia, ja kun olet kasannut lautasen täyteen, ja istahtanut paikallesi, tarjoilija tulee lappusen kanssa antamaan sinulle kuitin, jotta minkä verran siitä lystistä joutuu maksamaan. Täällä ei myöskään saa outoja katseita, kun alkaa lappaamaan riisiä sormilla suuta kohti.

Muutaman lystikkään Kuala Lumpurissa vietetyn yön jälkeen hyppäsin bussiin (tää on niin mun tuuria.. kaikki sanoi, kuinka malesialaiset bussit on aina superkylmiä - tottakai mun bussissa ei sitten ollut minkäänmoista tuuletusta koko kuuden tunnin matkalla. Ei ollut kovin mukavaisaa istuskella bussissa flanellipaita ja farkut päällä päivän kuumimpien tuntien aikaan!) kohti Penangin saarta ja Georgetownia. Georgetown on valittu Unescon maailmanperintöluetteloon vuonna 2008 arkkitehtuurinsa ja kulttuurisen taustansa takia. Se on myös nimetty kaakkois-Aasian parhaaks ruokakaupungiksi! Vieläkö mietitte, että miks mä sinne meninkään....

Päiviä siellä vierähti viisi. Majatalona toimi erään intialaismiehen asunto, jolla on hostelli Georgetownin keskustassa (hostelli oli täynnä). Siellä hengailin itävaltalaisen ja kahden tanskalaisen jätkän kanssa. Iltasin juotiin rommia ja pureskeltiin auringonkukansiemeniä, syötiin hemmetin hyvää ruokaa, ja päivisin aina välillä käytiin turisteilemassa aka vierailemassa käärmetemppelissä ja perhosfarmilla.

Muutaman päivän Georgetownissa oleskelun jälkeen päätin, että kaupunkielo saa riittää. Hyppäsin Patrickin (Itävalta) kanssa bussiin, ja matkattiin parin bussin ja lautan avulla Langkawin saarelle (itä-Malesia). Paikka, jonne kuulemma pääsee Suomesta pakettimatkalle, ja joka on todella suosittu häämatkalaisten parissa. Saari on todella iso, ja me päädyttiin yöpymään Cenangin rannalla, joka on elävin kaikista rannoista. Hostelli ja dormipeti löytyi (meillä oli 21 kissaa!!), nurkan takaa halpa paikallinen riisiravintola ja kaupasta kaljaa puoli-ilmaiseksi. Langkawi on verovapaa saari, eli tupakka ja alkomaholi on naurettavan hintaista.

.Viiden päivän ajan mä sitten teinkin juuri sitä, mitä olin kaivannut : luin, makasin rannalla ja uin. En oo kyllä ikinä ollut mikään auringonpalvoja, enkä oo sitä vieläkään. Naama sai vähän lisää väriä, mutta ei mun rusketus vedä vertoja kaikille niille ruotsalaisille, jotka makasivat rannalla mitä ihmeellisimmissä asennoissa saadakseen joka paikkaan aurinkoa.

Matka jatkui muutama päivä sitten takaisin Kuala Lumpuriin, jossa shoppailu jatkui. Sain Tiinalta listan, mitä kaikkea saa tuoda rinkassa mukana Ausseihin, hintataso kun on pikkasen korkeampi siellä verrattuna Aasiaan. Eli chinatownissa ja elektroniikka-ostoskeskuksissa on tullut kierrettyä viimeiset pari päivää ripsareita, saronkeja ja kuulokkeita metsästäen.

Oon superinnoissani Australiasta, ja kaikesta siitä, mitä tää seuraava vuosi tuo tullessaan! Vaikka täytyy kylläkin myöntää, etten oo niinkään kiinnostunut Australiasta kulttuurillisesti. On vain fiilis, että haluan asettua hetkeksi aikaa paikoilleni, tehdä töitä, löytää yhteisö ympärille - elää jonkinsorttista arkea. Kaikki tämähän olisi myös voinut tapahtua Suomessa, mutta miksi olisin jäänyt sinne, kun vaihtoehtona on esim. Australia? Oon onnellinen siitä, että laskeutuminen tulee olemaan aika pehmeä.. Brisbanessa mua odottaa Tiina, ja hänen kommuunitalossa on paikka minulle ainakin alkajaisiksi.

Kaikki seuraavan vuoden suhteen on täysin avoinna, ja se on juuri paras tapa aloittaa tämä seuraava vuosi!

(Oon ottanu ehkä 20 kuvaa viimeisen kolmen viikon aikaa, joten... tässä tulos)

good place for afternoon nap and hangover

Sweden vs. Finland

In 12 hours I will be sitting on a bus passing by the suburbs of Kuala Lumpur, watching the green mountains with stomach full of butterflies – going to the airport, destination Gold Coast, Australia.

When I arrived to Kuala Lumpur from Myanmar, I was actually quite tired of the idea, that I would have to wait another three weeks before going to Australia. The days in Kuala Lumpur went by shopping and partying (need to be prepared for the job interviews and the autumn in Australia). 

Kuala Lumpur is like Bangkok – good place to be when you need to buy stuff, but you don’t really want to stay for too long. I could never live in a city this big.I feel like there’s so much more culture in here compared to Bangkok. Loads of people from Myanmar, China, South- East Asia, Pakistan, India and Bangladesh, working in KL. I still can’t tell if people are e.g. from Thailand or Laos. It also feels a lot more developed country compared eg to Thailand. When going by bus from city to another, you don’t see those simple small wooden houses, which were everywhere in Thailand and Myanmar..

After a few days in KL I jumped in a bus (just my luck.. everybody warned me how Malaysian buses are damn cold thanks for the AC, and of course in my bus there happened to be no kind of wind blowing from any hole… Was real comfortable to sit there the hottest hours of the day in my jeans and flannel shirt – not!), going to Georgetown, Penang. Georgetown was added to Unesco World Heritage Site on 2008 because of its architectural and cultural part. It is also really famous for its unique and delicious food. Still wondering why I chose to go there…?Five days went by hanging out with guys from Austria and Denmark. Good food and exploring the island during the daytime, and drinking rum in the evenings..

Georgetown was enough of the cities for me for a while. I decided it’s time for a complete relaxation and beach-life before heading to Australia. And that’s what I did. Me and Patrick (Austria) left to Langkawi (east-Malaysia). A place, where you can apparently get a package tour from Finland… But! We found a nice and cheap hostel with dorm ( and 21 cats!!), cheap local restaurant around the corner and cheap beer. Langkawi is toll-free island, so cigarettes and alcohol is cheap… heh
.I did exactly what I had wanted to do – read, swim and lie on the beach. I will never reach the same level of being tanned as all those Swedish people on the beach, who lie there in the most ridiculous positions to get tanned evenly, but.. I’ll manage!

And then, a few days ago I had to leave the paradise to come back to Kuala Lumpur to do the final shopping. I got a list from Tiina what to bring with me, so the last days I’ve been chasing cheap mascara, headphones and sarongs.

I’m super excited about Australia, and of the whole upcoming year! I feel I want to settle down for a little while, work and find some kind of community around me. Of course all of this could have been done in Finland as well, but why would I stay there, when I can go eg to Australia? The beginning will be smooth, since I’ve got Tiina in Brisbane, and apparently I’m welcome to stay in their house at least for the beginning.

.Everything else about the next year is completely a question mark, which is a perfect way to start this year!

(I took maybe 20 pics during the last 3 weeks, so this is the result...)

ohh the smell of beedle nuts and tealeafs

Mandalay-> Mytkyina

only one indeed!

ginger salad & tealeaf salad

Myitkyina, Myanmar

before this I got to take a picture with each and every one of them!

the beautiful, beautiful Kachin longyi design

breakfast-ladies

time for morning tea and noodles!

Katha, Myanmar

30snt!

women doing laundry & taking a shower

Hpa'an, Myanmar

Yangon, Myanmar

I could live on these

Tuntematon osoittautui Pyin Oo Lwin-nimiseksi kukkulakaupungiksi, joka oli brittien aikaan suosittu pakopaikka Mandalayn helteiltä (reilu parin tunnin matka). Ja sellaiseksi se osoittautui mullekin.

Törmäsin Mandalayssa puolalaiseen miekkoseen, Mariusziin, joka kirjoittaa väitöskirjaansa Myanmarista. Hän oli matkalla Pyin Oo Lwiniin, joten lyöttäydyin seuraan. 

Pari päivää vierähti puhuen kyseisestä maasta, politiikasta ja uskonnoista (tunsin oloni tyhmäksi vähintään puolen tunnin välein) ja kaikesta muusta mahdollisesta.. Pyin Oo Lwin on erityisen kuuluisa kahvista ja mansikoista –ja mansikat olivat lähes yhtä hyviä kuin Suomessa! Viileempi ilmasto sallii molempien viljelyn kyseisellä alueella.

Seuraava etappi oli Hsipaw. Yksi niistä paikoista, jotka ovat muuttuneet turistikyläksi muutamassa vuodessa. Monet tulevat trekkailemaan, sillä ympäriltä löytyy paljon kukkuloita ja pikkukyliä, ja niiden koluamiseen voi helposti käyttää yhden päivän - tai viikon. Mun tie johti Hsipawhan Sarahin takia (jenkkityttö, jonka kanssa hengailin Chiang Maissa).  Vietettiin Sarahin kaverin synttäreitä (pirtelöbileet! tavoitteena oli 21 pirtelöä päivälle, mä hyydyin neljän jälkeen), jonka takia porukkaa oli saapunut paikalle hieman enemmänkin. Viimeisenä iltana oli musisointibileet, ja valmistettiin yhdessä päivällinen majatalolla - perunamuusi ei oo ikinä maistunut niin hyvältä!

Tällä kertaa satsasin junalippuuni, ja maksoin kuusi dollaria pehmeästä penkistä kolmen sijaan! Jo matka itsessään oli kokemus. Näkymät ovat hulppeat - isoja ja laakeita kukkuloita, ja parin sadan metrin mittainen silta (kuulemma yksi maailman korkeimmista), jonka juna ylittää 5km/h, kiskot ja juna kilpaa huutaen. Kaikki junaraiteet Myanmarissa ovat brittien aikaansaannosta, reilu sata vuotta vanhat - eikä missään parhaassa kunnossa...
Paluumatkalla pysähdyttiin uudelleen Pyin Oo Lwinissä. Käytiin vierailemassa permaculture-kurssilla, jonne Jessie oli mut kutsunut. Kursseja tulee olemaan jatkossa enemmänkin Myanmarissa, joten ehkä jollain seuraavista kerroista minäkin pääsen mukaan!

20h bussimatkan ja niskalihasten jäykistymisen jälkeen saavuin Mawlamyineen (Moulmein), kaakkois-Myanmariin. Oli kuuma, eikä minkäänlaista suunnitelmaa. Kahden päivän jälkeen jatkoin matkaa hieman ylöspäin Hpa’an nimiseen pieneen kaupunkiin, jossa riitti tekemistä pariks päiväks. Oli monen jalkapallokentän kokoinen luola kallion sisässä, pienempiä luolia, paljon Buddha-patsaita, hienoja näkymiä kukkuloilta ja pomppiva auto keskellä peltoa kyydissä 7 turistia yskien pölyä keuhkoistaan pois. Ja oli helvetin kuuma.

Kuten oli myös Yangonissa, jossa vietin viimeiset neljä päivää. Lämpötila kipusi lähelle +40 astetta päivisin. Kävelin Yangonin katuja ristiin rastiin, söin kaikkia lemppariruokia vielä kerran jos toisenkin, istuin monta tuntia teetaloissa ihmisiä katsellen ja olin haikealla mielellä lähdöstä.

Saavuin pari päivää sitten Kuala Lumpuriin, Malesiaan. Malesiassa ois tarkotus seuraavat 2,5 viikkoa viettää ennen Ausseihin lähtöä! 

The unknown turned out to be Pyin Oo Lwin, a hill town, which used to be a popular escape from Mandalay heat for the British - and that's what it was for me as well. I hang out with Mariusz, a Polish guy whom I met in Mandalay, for a few days talking about Myanmar, religion and politics. Pyin Oo Lwin is also famous for its coffee and strawberries. And both of them were delicious!

The next stop was Hsipaw. One of those places, which have turned into a tourist spots in a few years. Many people come there trekking, cause it is surrounded by hills and small villages, which make a good day - or a week trek. I went there to meet up with Sarah (an American girl with whom I hang out in Chiang Mai, Thailand). We celebrated her friends birthday, had a nice jamming party on the last evening and made dinner together at the guesthouse - mashed potatoes has never tasted so good!

This time I paid 6$ for my train ticket, instead of the ordinary 3$.. the trip itself was already amazing! The landscape is beautiful - big mountains, and a 200m long bridge (apparently one of the worlds highest), which the train crosses as fast as 5km/h.. All of the rails in Myanmar are from the British time (over 100 years old), and not in the best condition...On the way back we stopped again in Pyin Oo Lwin. We visited a permaculture-course, the one Jessie had organized. There will be more courses in Myanmar in the future, so maybe I'll get a chance to join for some of the next ones!

After 20h busride I arrived to Mawlamine, south-east of Myanmar, from where I moved a little north to Hpa'an after a couple of days.. The outside of Hpa'an is full of big and small caves, fields covered with Buddha-statues, beautiful views from the hills and bumpy fields with tourists on back of the cars, coughing the dust out of their lungs. And it was damn hot.

And so it was in Yangon as well, where I spend my last 4 days. The temperature got close to +40C during the days. I was walking around the streets of Yangon, ate all of my favourite foods for the last time, sat hours in tea houses watching people and being slightly sad about leaving.

Been in Kuala Lumpur (Malaysia) now for a couple of days, and will hang out in Malaysia for the next 2,5 weeks before heading to Australia!

my cheeks are aching from all the smiling

Viimeinen ilta Bangkokissa oli.. valaiseva ja henkeäsalpaava. Sanat ei muodostaisi oikeanlaisia lauseita, jos yrittäisin kertoa siitä sen enempää. Mutta sanottakoon, että se oli täydellinen startti tälle täydelliselle kuukaudelle Burmassa, ja illan päätteeksi mä tunsin olevani aurinko ja poskilla kiilsi onnen kyyneleet. Maailma raotti ovea salaisuuksiinsa, ja lähetti mun luo ihmisen, jolta sain potkun persuksille ja tietoa, mitä olen kaivannut.   

Lentokoneessa mun vieressä istui burmalaismies Seng Hkum, joka innostui, kun kuuli Myitkyinan  kaupungin olevan osa mun suunnitelmia – hänen kotipaikkansa, jonne hän oli matkalla! Lennon päätteeksi hän antoi minulle ohjeet talollensa, ja puhelinnumeronsa. Pyysi soittamaan, kun saavun paikan päälle (tätä odotin Myitkyinasta eniten, mutta sen numero oli kiinalainen, joten guesthouselta ei sinne voinut soittaa.. eli Seng Hkumia en sen koommin nähnyt).

Matkatavaroita odotellessa koitin silmäillä yksinmatkustavia ihmisiä, joiden kanssa voisin huoneen jakaa, ja vieressäni sattui olemaan Jessie, joka juuri soitteli majataloihin sänkyjä tiedustellen. Jessie on asunut Burmassa ja Thaimaassa on/off vuodesta 2009 lähtien. Hän on työskennellyt NGO:lle erilaisten projektien merkeissä. Joskus englantia opettaen, mutta yleensä permaculture ja kestävää kehitystä. Heitettyämme kamat huoneeseen, mentiin lounaalle ja sain kysyä kaikki tuhannet kysymykset, mitä mun pään sisällä poukkoili.

Samana iltana mut kutsuttiin päivälliselle Jessien ja sen burmalaisten ystävien kanssa, jotka työskentelee Mandalayn YMCA-toimistolla. Sain kuulla niiden erilaisista projekteista, ja tulevista tapahtumista, joita ne aikoo järjestää (mm. hiphop-konsertti rauhan puolesta, kesäleirejä). Se oli niin mielenkiintoista!!

Tää on yks niistä syistä miks rakastan matkustamista niin paljon. Sitä tapaa niin paljon erilaisia ihmisiä, samoilla tai erilaisilla mielenkiinnon kohteilla. Kuulet niiden elämästä, miten ne esim. työskentelee etnisten ryhmien kanssa Burmassa opettaen niille kestävää kehitystä, tai opettaa englantia etelä-Intiassa pikkukoulussa naama punaisena intialaislapsille huutaen, koska muuten ne ei usko (Sarah). Ja sitä tajuaa, että.. helvetti, kaikki tää on MAHDOLLISTA! Koko maailma on avoin, ja sä voit tehdä mitä tahansa! Ja samalla inspiroituu eri asioista, ja alkaa itekin ehkä hieman hahmottaa, mitä tulevaisuudelta itselleen haluaisi/minkälaisen siitä rakentaa.

Yhden Mandalayssa vietetyn yön jälkeen astuin junaan, löysin oman puupenkkini tavallisesta junaluokasta ja istahdin (siinä vaiheessa ei niin kipeälle) takamukselleni (ordinary 9$, upper 28$, jossa olisi ollut pehmeät taitettavat penkit). Ja siinäpä sitä sitten istuttiinkin seuraavat 29h, junan välillä pomppiessa ja heiluessa puolelta toiselle niin paljon, että todellakin ihmettelin, miten se pysyi raiteillaan. 

Burmassa on ainoastaan yksi junaraide, jossa kulkee molemmat etelään ja pohjoiseen matkaavat junat. Pohjoisesta tulevilla junilla on etuajo-oikeus, joten saatiin muutamaan otteeseen odotella asemilla tunti jos toinenkin vastaantulevia junia. Jokaiselta asemalta löytyi myös sankoin joukoin naisia ja lapsia myymässä vettä kanistereista, riisiä erilaisilla lisukkeilla, hedelmiä ja pikkunaposteltavaa. Penkkien aluset ja käytävät olivat täynnä sipulisäkkejä, sekä muita nyssyköitä ja laatikoita. Ja näitä liikuteltiin ikkunoiden kautta junan pysähtyessä. Ihmiset nukkuivat säkkien päällä, lattialla, tai mistä nyt löysivätkin päänsijan itselleen. Itse koin mukavimmaksi istahtaa lattialle nukkumaan penkkiin nojaten.

Takamus tiesi kyllä lopussa, että sillä oli istuttu, mutta tylsää mulla ei ollut hetkeäkään. Ekan illan mun juttuserana toimi munkki, joka oli matkalla katsomaan perhettään Indawhan, jossa meidän juna pysähtyikin liki kolmeksi tunniksi.Mun muuhun junaseurueeseen kuului perhe (5 lasta ja isänsä), sekä heidän setänsä (kai?). Perheen 7-vuotiaasta tytöstä (The I Whe) tuli mun koko junamatkan kestävä kaveri. Se päästi pitkiä huokauksia, kun juna pysähtyi, ja näytti mulle kellostaan, että milloin taas lähdetään. Käytiin yhdessä kävelyillä juna-asemilla ja mulle tarjottiin myös jokaista juomaa ja ruokaa, joita ne söi tai joi.

Kolme päivää Myitkyinassa vierähti kovin äkkiä. Keskityin juomaan paljon inkivääriteetä, kokeilemaan kaikkia mahdollisia salaatteja (ja sanomaan niiden nimet burmaksi) ja hengailemaan joen varrella ja torilla ihmisten pällisteltävää. Sain kunnon räkätaudin kylkiäisinä junamatkasta (yöllä ja aamulla oli KYLMÄ), jota sitten koitin siinä sivussa parannella..

Alkuperäinen suunnitelma oli matkata Myitkyinasta alas jokea pitkin Bhamoon – samanlainen suunnitelma oli muutamalla muullakin Myitkyinaan saapuneella. Tälle täytyi sanoa hyvästit alueella olleiden (ja edelleen ehkä jatkuvien?) konfliktien takia.. Päädyin ottamaan junan 9h takaisin etelän suuntaan, Katha-nimiseen jokikylään, johon mm. George Owellin kirja nimeltään Burmese Days perustuu. Siellä hengailin ranskalaisen Angelin ja saksalaisen Ivanin kanssa pari päivää.

Odoteltuani puolitoista päivää jokipaattia saapuvaksi, päädyin antamaan periksi ja tulin ah niin tutuksi tulleella puupenkillä hytkyen takaisin Mandalayhin, josta matka jatkuu huomenna kohti tietämätöntä!(Kaikki kuvat Myanmarista pääsevät julkisuuteen jossain parempien nettiyhteyksien maassa)


The last evening in Bangkok was.. lightning and breathtaking. The words couldn’t explain, if I tried to write more about it. But let’s say, that it was a perfect start for this perfect month in Burma, and in the end of the evening I felt like I was the sun and there were tears of joy on my cheeks.The world opened a little bit the door to it’s secrets, and sent me a person, from who I got a kick on my ass and information, that I’ve been missing.

On the airplane there was a Burmese man Seng Hkum sitting next to me, who got excited when he heard that Myitkyina  was a part of my plans – his hometown where he was on his way! At the end of the flight he gave me directions to his house and his phone number. He asked me to call him, when I get to Myitkyina (this was one of the things that I looked forward the most, but his number was Chinese, and I couldn’t call it from the guesthouse.. So after the airport I no longer saw Seng Hkum).

While waiting for my luggage, I was trying to look for people traveling alone, someone I could share the room with. Next to me there happened to stand Jessie, who was just calling guesthouses asking for rooms.Jessie has been living on and off in Burma and Thailand since 2009. She has been working in different kind of projects for NGO - sometimes teaching English, but usually sustainable living and permaculture. After we had thrown our luggage into the room, we went for lunch and I got to ask all the million questions that were running inside my head.On the same night I also got invited for a dinner with Jessie and her Burmese friends, who work at YMCA office in Mandalay. I got to hear about their different projects and upcoming events (hiphop-concert for peace and summer camps). It  was so interesting!

This is one of the reasons why I love traveling so much. You meet so many different kind of persons, with same or different interests. You hear about their lives, how they for example work with ethnic groups in Burma teaching about sustainable living, or teach English in a small school in south-India (Sarah). And you realize, that.. fuck, this is all POSSIBLE. The whole world is open – full of possibilities,  and you can do whatever you want to! And at the same time you get inspired, and you might start slowly realizing, what kind of things you want from the future.

After a night in Mandalay I stepped into a train, found my own wooden bench at the ordinary class and sat down (ordinary 9$, upper 28$). And well, there I sat for the next 29 hours, while the train was jumping and going from side to side so much, that I was really wondering how it stayed on the tracks.

In Myanmar they’ve got only one track for all the trains going to south and north. The trains coming from north are allowed to go first, which meant quite a bit waiting at the stations. There are women and kids selling water, rice with curries, fruits and small snacks in every station. The space underneath benches and the aisles were full of onion sacks and other boxes. Stuff was thrown out and in from the windows when the train stopped. People slept on top of the sacks, on the floor and where ever they could find space.

And yes – my butt really hurt after those hours, but I wasn’t bored even for a second.
The first night went by talking with a monk, who was on his way to Indaw to visit his family, where the train stopped for almost three hours.My other traveling company in the train was a family (five kids and their father) and their uncle (I guess?). The 7 year old girl of the family, The I Whe, became my friend for the train ride. She gave long sighs, when the train stopped for a long time and showed me from her watch when we would leave again. We went for walks together at the train stations and I got offered each and every drink and food that they ate or drink.

Three days went by fast in Myitkyina. I concentrated on drinking loads of ginger tea, try all kinds of salads (and to learn the names in Burmese) and walk around by the river and on the markets. I got a real flue from the train trip (it was COLD during the nights and mornings).The original plan was to travel from Myitkyina down the river to Bhamo – few other people had the same kind of plan when arriving to Myitkyina. But we had to say goodbye to this plan because of the conflicts between Kachin people and government.I ended up taking a 9h train back to the south, to a small riverside village called Katha. There I hang out with women from France and Germany for a couple of days.

After 1,5 days of waiting for the riverboat to arrive, I gave up and took a train back to Mandalay.Tomorrow the journey will continue towards unknown!(All the pictures will be uploaded in a country with better internet connections)

kaatosadetta ja odotuksen tunnetta

Oon istunut guesthousen penkillä viimeiset kolme tuntia, odottanut ja toivonut, että pian joku ihminen tsekkaisi itsensä ulos yhden hengen huoneesta. Mikäs tässä odottaessa, kun on postikortteja kirjoitettavana ja jopa wifi on ilmainen.

Edellisen entryn aikoihin olin 'paossa' Chiang Maissa, pohjois-Thaimaassa. Paljon hyviä muistoja, ja hyvänolon tunteita aiheuttava kaupunki. Nocky Guesthouse - paras majapaikka ikinä. Koko piha on yhtä puutarhaa ja bambumajaa hengailua varten, ja omaksi majapaikakseen voi valita huoneen, dormin tai vaikkapa teltan parvekkeelta. Itse valitsin viimeisen vaihtoehdon!

Chiang Mai ei tuo mitään muuta kuin hyviä muistoja mieleen. Siellä tapasin viime vuonna ensimmäistä kertaa Swen ja Samin. Meillä oli mahtava porukka Nockyssa, johon myös Phil liittyi myöhemmin.. Ja siitä alkoikin mun ja Phillin seikkailu Thaimaassa.

Paljon hedelmäpirtelöitä (passion hedelmä + ananas = taivas), hierontaa, pyöräilyä ympäriämpäri kaupunkia. Siitä oli Chiang Mai viimeksi tehty, ja hyvin se toimi tälläkin kertaa.

Viikon Chiang Mai-oleskelun jälken oli aika lähteä katsastamaan kaikkien hehkuttama 'hippikylä' Pai, joka on kolmen mutkaisen ja hieman pahoinvoivan tunnin päässä Chiang Maista. Ekan päivän vietin kävellen ympäriinsä, mikä oli aika turhauttavaa, sillä kaupunkin kävelee ristiin ja rastiin alle tunnissa. 

Suurin osa ihmisistä vuokraa moottoripyörän päiväksi, ja he seikkailevat ympäri lähiseutuja vesiputouksiin ja pikkukyliin tutustuen. Tämä oli minunkin suunnitelmani, kunnes iltamarkkinoilla syöty munakas vaihtoi suunnitelmani. 

Seuraavat pari päivää tuli vietettyä vuoteen omana, vettä lipittäen ja L-koodia tuijotellen. Se siitä motskaroinnista!

Eilen lähdin bussilla takaisin Chiang Maihin. Paluumatka oli vielä kiintoisampi, koska tie oli kuin pieni joki myrskyn ansiosta, ja täynnä puunlehtiä ja kaatuneita puita. Välillä mentiin 5km/h, koska näkyvyys oli noin 2m. Vähän riisiä naamariin, ja yöbussilla kohti Bangkokkia!

Ja täällä mä nyt oon. Tän päivän suunnitelma on käydä postissa, ja vaihtamassa dollareita Burmaa varten (sinne täytyy olla upouusia, sileitä dollareita). Jotain uutta viime vuoteen - Burmaan on avattu automaatteja, joten tällä kertaa ei tarvitse kantaa kuukauden rahamäärää takataskussa !

Btw, jos mut haluaa yllättää kirjeellä tai kortilla (tai salmiakkipussilla), niin se onnistuu! Kyseisen yllätyksen tulee kumminkin olla Kuala Lumpurissa ennen 20.4.

Sofia Passoja

POSTE RESTANTE

Pejabat Pos Besar Kuala Lumpur

Jalan Tan Cheng Lock

50670 Kuala Lumpur

MALAYSIA

Tasan 24h päästä tulen olemaan lentokoneessa, päämääränä Mandalay, Myanmar! Tarkoituksena viettää pääosin netitön kuukausi, ja nauttia maitoteestä, avokadokaudesta ja pienistä joenvarsikylistä niin paljon kuin mahdollista.

(I've been sitting on the bench of the guesthouse for the past three hours, hoping and waiting, that someone would check out from one person room. But that's ok - I've got postcards to write and there's a free wifi!

During the last entry I was in Chiang Mai, northern Thailand. A city that brings back only good memories. And Nocky House - the best guesthouse ever! A garden-yard, where there's loads benches and bungalow huts to sit and hang out. You can choose a room, dorm or a tent to sleep in! I chose the last one ;)

Last year in Chiang Mai I met Swe and Sam for the first time. We had a wonderful group in Nocky, where Phil also joined later. And that's where mine and Phill's Thailand-adventure started from!

Loads of fruitshakes (passion fruit + pineapple = heaven), massages and biking around the city. That's my Chiang Mai.

After a week I left to check out the 'hippie village' Pai. It's a three our curvy and nauseous drive from Chiang Mai more north. The first day I was just walking around, which was quite frustrating, since you walk the city around in less than an hour.

Many people rent a motorbike during the day to see waterfalls and small villages around Pai - which is the main thing to do in Pai. That was my plan as well - until the omelet I ate in the night market changed my plans.

The next two days I spent watching the L-word and drinking water. So much about motorbiking!

Yesterday I went back to Chiang Mai. The returning trip was even more interesting, cause the road was like a small river thanks to the storm, and full of leaves and fallen trees. At times we drove only 5km/h, cause the visibility was about 2m. And then a nightbus to Bangkok!

And here I am. Today's plan is to go and change dollars for Burma (you need brand new, crisp American dollars). Something new compared to last year - they've opened ATMs, so this time no need to carry one month money with you!

Btw, if you want to surprise me with a letter/postcard:
Sofia Passoja

POSTE RESTANTE

Pejabat Pos Besar Kuala Lumpur

Jalan Tan Cheng Lock

50670 Kuala Lumpur

MALAYSIA

it needs to be in Kuala Lumpur before 20/4.

In exactly 24h I will be in an airplane, destination Mandalay, Myanmar! I'm planning to spend pretty much internet free month, and enjoy milk tea, avocado-season and small riverside villages as much as possible!)

Burmese yellow noodle soup w/ tofu. So good!!

Perfect breakfast/lunch. Fruit salad with yogurt&müsli!

Sara jamming with the street musicians. They were great!! 

my favourite thing in the whole Thailand. PAPAYA SALAD.

local bottle recycling