ohh the smell of beedle nuts and tealeafs

Mandalay-> Mytkyina

only one indeed!

ginger salad & tealeaf salad

Myitkyina, Myanmar

before this I got to take a picture with each and every one of them!

the beautiful, beautiful Kachin longyi design

breakfast-ladies

time for morning tea and noodles!

Katha, Myanmar

30snt!

women doing laundry & taking a shower

Hpa'an, Myanmar

Yangon, Myanmar

I could live on these

Tuntematon osoittautui Pyin Oo Lwin-nimiseksi kukkulakaupungiksi, joka oli brittien aikaan suosittu pakopaikka Mandalayn helteiltä (reilu parin tunnin matka). Ja sellaiseksi se osoittautui mullekin.

Törmäsin Mandalayssa puolalaiseen miekkoseen, Mariusziin, joka kirjoittaa väitöskirjaansa Myanmarista. Hän oli matkalla Pyin Oo Lwiniin, joten lyöttäydyin seuraan. 

Pari päivää vierähti puhuen kyseisestä maasta, politiikasta ja uskonnoista (tunsin oloni tyhmäksi vähintään puolen tunnin välein) ja kaikesta muusta mahdollisesta.. Pyin Oo Lwin on erityisen kuuluisa kahvista ja mansikoista –ja mansikat olivat lähes yhtä hyviä kuin Suomessa! Viileempi ilmasto sallii molempien viljelyn kyseisellä alueella.

Seuraava etappi oli Hsipaw. Yksi niistä paikoista, jotka ovat muuttuneet turistikyläksi muutamassa vuodessa. Monet tulevat trekkailemaan, sillä ympäriltä löytyy paljon kukkuloita ja pikkukyliä, ja niiden koluamiseen voi helposti käyttää yhden päivän - tai viikon. Mun tie johti Hsipawhan Sarahin takia (jenkkityttö, jonka kanssa hengailin Chiang Maissa).  Vietettiin Sarahin kaverin synttäreitä (pirtelöbileet! tavoitteena oli 21 pirtelöä päivälle, mä hyydyin neljän jälkeen), jonka takia porukkaa oli saapunut paikalle hieman enemmänkin. Viimeisenä iltana oli musisointibileet, ja valmistettiin yhdessä päivällinen majatalolla - perunamuusi ei oo ikinä maistunut niin hyvältä!

Tällä kertaa satsasin junalippuuni, ja maksoin kuusi dollaria pehmeästä penkistä kolmen sijaan! Jo matka itsessään oli kokemus. Näkymät ovat hulppeat - isoja ja laakeita kukkuloita, ja parin sadan metrin mittainen silta (kuulemma yksi maailman korkeimmista), jonka juna ylittää 5km/h, kiskot ja juna kilpaa huutaen. Kaikki junaraiteet Myanmarissa ovat brittien aikaansaannosta, reilu sata vuotta vanhat - eikä missään parhaassa kunnossa...
Paluumatkalla pysähdyttiin uudelleen Pyin Oo Lwinissä. Käytiin vierailemassa permaculture-kurssilla, jonne Jessie oli mut kutsunut. Kursseja tulee olemaan jatkossa enemmänkin Myanmarissa, joten ehkä jollain seuraavista kerroista minäkin pääsen mukaan!

20h bussimatkan ja niskalihasten jäykistymisen jälkeen saavuin Mawlamyineen (Moulmein), kaakkois-Myanmariin. Oli kuuma, eikä minkäänlaista suunnitelmaa. Kahden päivän jälkeen jatkoin matkaa hieman ylöspäin Hpa’an nimiseen pieneen kaupunkiin, jossa riitti tekemistä pariks päiväks. Oli monen jalkapallokentän kokoinen luola kallion sisässä, pienempiä luolia, paljon Buddha-patsaita, hienoja näkymiä kukkuloilta ja pomppiva auto keskellä peltoa kyydissä 7 turistia yskien pölyä keuhkoistaan pois. Ja oli helvetin kuuma.

Kuten oli myös Yangonissa, jossa vietin viimeiset neljä päivää. Lämpötila kipusi lähelle +40 astetta päivisin. Kävelin Yangonin katuja ristiin rastiin, söin kaikkia lemppariruokia vielä kerran jos toisenkin, istuin monta tuntia teetaloissa ihmisiä katsellen ja olin haikealla mielellä lähdöstä.

Saavuin pari päivää sitten Kuala Lumpuriin, Malesiaan. Malesiassa ois tarkotus seuraavat 2,5 viikkoa viettää ennen Ausseihin lähtöä! 

The unknown turned out to be Pyin Oo Lwin, a hill town, which used to be a popular escape from Mandalay heat for the British - and that's what it was for me as well. I hang out with Mariusz, a Polish guy whom I met in Mandalay, for a few days talking about Myanmar, religion and politics. Pyin Oo Lwin is also famous for its coffee and strawberries. And both of them were delicious!

The next stop was Hsipaw. One of those places, which have turned into a tourist spots in a few years. Many people come there trekking, cause it is surrounded by hills and small villages, which make a good day - or a week trek. I went there to meet up with Sarah (an American girl with whom I hang out in Chiang Mai, Thailand). We celebrated her friends birthday, had a nice jamming party on the last evening and made dinner together at the guesthouse - mashed potatoes has never tasted so good!

This time I paid 6$ for my train ticket, instead of the ordinary 3$.. the trip itself was already amazing! The landscape is beautiful - big mountains, and a 200m long bridge (apparently one of the worlds highest), which the train crosses as fast as 5km/h.. All of the rails in Myanmar are from the British time (over 100 years old), and not in the best condition...On the way back we stopped again in Pyin Oo Lwin. We visited a permaculture-course, the one Jessie had organized. There will be more courses in Myanmar in the future, so maybe I'll get a chance to join for some of the next ones!

After 20h busride I arrived to Mawlamine, south-east of Myanmar, from where I moved a little north to Hpa'an after a couple of days.. The outside of Hpa'an is full of big and small caves, fields covered with Buddha-statues, beautiful views from the hills and bumpy fields with tourists on back of the cars, coughing the dust out of their lungs. And it was damn hot.

And so it was in Yangon as well, where I spend my last 4 days. The temperature got close to +40C during the days. I was walking around the streets of Yangon, ate all of my favourite foods for the last time, sat hours in tea houses watching people and being slightly sad about leaving.

Been in Kuala Lumpur (Malaysia) now for a couple of days, and will hang out in Malaysia for the next 2,5 weeks before heading to Australia!