kun muistaa
elämän päättyvyyden
heittäytyy sen vietäväksi
unohtuu hetkeen
rakastuu tietämättömyyteen
liukuu onnellisuuteen
sydäntäpolttavasti
päästää irti
ja vain
on
On vierähtänyt hetki jos toinenkin. Pitempi kuin suunnittelin - tämä pätee niin blogiin kuin myös Australiaan.
Tunnen olevani tällä hetkellä vähintäänkin yhtä hukassa, kuin silloin 9,5 kk sitten Brisbanessa pysyessäni - mihin lähteä, minne hakea, mitä tehdä, kuinka kauan ja miten? Kuukausi sitten aika läpsäisi minua poskelle. Tajusin jo vuoden kuluneen siitä, kun sanoin viime kerran hyvästit Suomelle. Pisin poissavietetty aika koskaan kotoa.
Olen vielä vähintäänkin yhtä huono asioiden suunnittelussa kuin vuosi sitten. Tai lähemminkin niiden pitämisessä. Pään sisällä on kaksikymmentä eri vaihtoehtoa joka hetkelle, paikalle ja ajalle, joista sattuma valitsee sen toteutuvan vaihtoehdon.
Saavuin viisi päivää sitten Melbourneen - kaupunki jota olen odottanut 9,5 kuukauden ajan. Ja nyt tuntuu, että näiden viiden päivän aikana en ole voinut kunnolla hengittää. On niin paljon ja hieman liikaa juuri nyt! Mahdollisuuksia, mahdottomuuksia, onnea ja onnettomuutta. Kauniita ihmisiä kaupunki pullollaan, valloittavia pikkukahviloita ja -baareja - juuri sellaisia paikkoja joiden takia menetin sydämeni Budapestille. 2,5kk jäljellä viisumissa ja setelinkuvat mielessä eivät vain anna nyt aikaa rauhalliselle laskeutumiselle. Siitä kertoo ehkä se, että olen menossa tunnin päästä haastatteluun ovelta-ovelle tapahtuvalle työlle. Tai että olen valmis matkustamaan 3500km Länsi-Australiaan työskentelemään baarimikkona pienessä kyläkapakassa.
9,5 kuukauden aikana on ehtinyt tapahtua niin paljon.
Rakastuin Australiaan Cairnsin sademetsissä ja vesiputouksissa viilettäen, omalla autolla ajaen. Kirosin monta kertaa ja nauroin hieman vähemmän ollessani Duaringassa (200 ihmisen kylä Queenslandin outbackissa) bensa-aseman ravintolassa 3kk..
Rakastuin elämään palavasti uudelleen ajaessani itärannikon ja monen osavaltion läpi matkalla Adelaiden kukkuloille. Siellä vietin neljä ikimuistoista kuukautta ollessani töissä kukkafarmilla, tullessani ammattilaiseksi mansikoiden pakkaamisessa, jakaessani talon 10 muun reissarin kanssa, joiden ansiosta koko paikka jää aina kotina mieleen.
Huhtikuun lopulla matkani jatkuu Uuteen Seelantiin, josta parin viikon oleskelun jälkeen lennän Alaskaan. Roadtrip ja telttailua iki-ystävien kanssa - paras aloitus kesälle on varmistettu. 8.6. Helsinki-Vantaan lentokentältä voi löytää yhden erittäin eksyneen ja innokkaan näköisen tytön, joka on saapunut kotiin hetkeksi puolentoista vuoden seikkailujen jälkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti